Keikka-arvio: Elektroduo jj väisti YK:lla toisen flopin, mutta jokin silti uupui

Redrumissa vuosi sitten odotukset pettänyt ruotsalainen kaksikko sai toisen tilaisuuden, kun yhtye esiintyi Helsingin Club YK:lla. Floppi vältettiin, mutta jokin silti uupui.

Teksti ja kuvat: Anton Vanha-Majamaa

Joakim Benonin ja Elin Kastlanderin muodostama elektroduo jj nousi indie-kartalle puolitoista vuotta sitten, kun se julkaisi kehuja kahmineen jj no. 2 -albuminsa. Esimerkiksi Pitchforkin ylistämä levy esitteli yhtyeen leimallisen soundin, jossa kauniiden, Air-henkisten mutta pilvenkatkuisten äänimaisemien päällä keinui Elinin enkelimäinen laulu.

Kriitikoiden kehuista huolimatta XX:nkin kanssa kiertänyt jj jäi pienten piirien suosikiksi. Osasyynä oli kaksikon tendenssi väistellä julkisuutta: haastatteluita kaksikolta ei juuri kuultu ja levyjen promoaminen jäi väliin. Levy-yhtiö Sincerely Yoursin nettisivut korostavat taustalla kaikuvaa vähäeleisyyden ja salaperäisyyden mentaliteettia.

Toisaalta yhtyeen ambivalentti suhtautuminen julkisuuteen korostui ikävästi myös live-esiintymisissä, kuten kaikki bändiä edesmenneessä Redrumissa kuunnelleet muistavat. 20 minuuttia kestänyt ”keikka” alkoi, kun Elin könysi lavalle olutpullonsa kanssa, ja päättyi nelisen playback-biisiä myöhemmin. Joakim lööbasi yleisössä reppu selässä.

Noiden muistojen varassa odotukset kaksikon paluukeikkaa kohtaan eivät olleet järin suuret. DJ:t Erkko ja Harvest kutsuivat kaksikon kuitenkin takaisin, ja torstai-iltana jj:n haikea elektropop kaikui Club YK:n tiloissa. Pohjalla jouluaattona julkaistu, netistä ilmaiseksi ladattava nerokas kills-mixtape.

Puoli tuntia ennen showtimea YK kumisee vielä tyhjyyttään. Olutta ei tarvitse jonottaa ja istumapaikan saa valita vapaasti. Asetelmat redarimuistojen poikimalle flopille ovat suotuisat. Kun duon toinen puolisko, Elin, astuu vähin äänin lavalle, on tanssilattialla sentään ihmisiä jo jonkin verran.

Ensimmäiset pari kappaletta käydään läpi Elinin sooloesityksenä: tyttö istuu akustisen kitaran kanssa ja laulaa tuoreen mixtapen kappaleita. Ne taipuvat hyvin riisuttuun akustiseen muotoon. Jossain vaiheessa lavalle nousee Joakim, joka säestää kumppaniaan sähkökitarallaan.

Varsinaisesti käyntiin keikka pääsee, kun kaksikko nousee seisomaan ja päästää valloilleen läpimurtolevyn hitit. From Africa to Malaga, Ecstasy ja Things Will Never Be The Same Again edustavat toissavuoden pakahduttavimpia pop-kappaleita ja kaikuvat YK:n tiloissa kauniisti. Elinin heleä ääni keinuu aurinkoisten äänimaisemien yllä ja viimeisimmän levyn hip hop -rytmit naittuvat keitokseen tyylikkäästi.

Jokin on silti vialla. Duo ei live-esiintymisellään tuo musiikkiinsa juuri lisää. Osasyy on ilmeinen: kaksikko on katsomosta käsin päätellen tyystin aineissa, jolloin varsinainen esiintyminen jää kovin vähäiseksi. Erityisesti Joakim jumittaa pahasti ja peittelee silmiään valtaosan keikasta. Sointujen näppäily tuottaa välillä silminnähden vaikeuksia.

Puolivillainen livepresenssi taas syö niitä kauniita maisemia, joita jj musiikillaan kykenee luomaan. Kontrasti levyillä saavutettujen maailmojen ja lavalla haahuilevien, kimalteeseen sonnustautuneiden nuorten välillä on liian suuri. Illuusio jostain suuresta ja salaperäisestä särkyy.

Siispä julkisuutta visusti väistellyt jj ei vieläkään lunasta lupauksiaan. Redrumissa olo oli petetty ja tyngäksi jäänyt playback-keikka jätti pahan maun suuhun. Nyt kaksikon akti on nähty, eikä fiilis ole sen kummempi. Yleisöön jaettu skumppapullo tavoittaa eturivin ruotsiksi huutelevat fanitytöt, joilla tuntuu olleen hauskempaa kuin kenelläkään muulla.

Niin, ja keikka kestää lopulta tasan tunnin. Enempään ei varmasti olisi ollut rahkeitakaan.