Erikoismusiikkifestivaalit olympialaisvertauskuvia käyttäen – Rumba Muissa maailmoissa

Ensimmäistä kertaa järjestetyn vaihtoehtomusiikkitapahtuman linjana oli linjattomuus. Homma toimi vaihtelevalla menestyksellä.

Teksti ja kuva: Jukka Hätinen

Muissa maailmoissa: Rashad Becker, Dieter Moebius, Bölzer, Paperi T & Khid, Hieroglyphic Being, Nissinen & Westerlund
Kulttuuritehdas Korjaamo, Helsinki
21.2.–22.2.2014

Muissa maailmoissa järjestettiin ensimmäistä kertaa menneenä viikonloppuna. Kulttuuritehdas Korjaamon lisäksi organisaatioportaaseen lukeutuivat marginaalimusiikin parissa operoivat Mental Alaska, Äänen Lumo, Mega Therion ja Himera.

Esiintyjäkattaus oli vähintäänkin mielenkiintoinen, mutta kokonaiskuva jäi repaleiseksi. Korjaamon kolmessa salissa kuultiin ainakin free jazzia, kokeellista elektronista musiikkia, death metalia, hiphopia, krautrockia ja folkia. Avarakatseisimmat saivat varmasti rahoilleen vastinetta, mutta ei ihme, jos kaikki eivät tunteneet tapahtumaa omakseen.

Perjantaina vaihtoehtokansa ei löytänyt paikalle, ja monen keikan tunnelma kärsi liiasta väljyydestä. Lauantainen tilanne näytti huomattavasti paremmalta, suureksi osaksi räppivetonaulojen johdosta. Korjaamon tilat palvelivat tapahtumaa erinomaisesti, ja salien sounditkin soivat miellyttävän selkeästi. Pitkät illat vaativat veronsa, joten jokeripisteet vielä ruokatarjoilusta.

Entä ne esiintyjät? Samana viikonloppuna päättyneiden Sotshin talviolympialaisten atleettien kunniaksi jaetaan festivaalin valikoiduille esiintyjille uudet roolit olympialaisvertauksin.

Rashad Becker oli Teemu Selänne: konkari, joka päätti olympiauransa mitaliin ja arvokkaimman pelaajan titteliin
Vaikka Becker on ehtinyt masteroimaan toistatuhatta elektronisen musiikin julkaisua, hänen artistiuransa on vasta alkumatkalla. Berliiniläinen tekee musiikkia, jolle on vaikea nimetä vaikutteita tai vertaistaan. Becker oli kuin remonttimies, jonka työn jälki loksautti leuan lattiaan, vaikka työkalupakki oli täynnä sinne kuulumattomia esineitä. Abstraktit äänet nivoutuivat Beckerin rauhallisissa käsissä arvaamattomia reittejä pitkin äärimmäisen hallituksi kokonaisuudeksi, joka hengitti omaa elämäänsä. Tämän äänimaiseman rakentaminen oli pitkiin aikoihin mielenkiintoisinta seurattavaa.

Dieter Moebius oli Jamaikan kelkkajengi: sympaattinen joukkue, jolla ei kuitenkaan ole mitään asiaa palkintopallille
Krautrockin suuriin mestareihin lukeutuva Moebius tuntui olevan lavalla aivan hukassa. Harmaahapsinen saksalainen yritti esitellä kolmevarttisessa setissään kaiken, mitä hän on mittavalla urallaan ehtinyt tehdä. Lopputuloksena oli syntikkakrautin, industrialin, dub-elementtien ja ties minkä muun parissa poukkoillut esitys, jonka punainen lanka oli leikelty sentin palasiksi ja solmittu umpisolmuun.

Bölzer oli olympiatuli: soihtu kävi Euroopan korkeimman vuoren huipulla, maailman syvimmän järven pohjassa ja avaruudessa.
Bölzerin death metal vyöryi päälle ihokarvoja nostattavan kokonaisvaltaisesti. Sveitsiläisduo sai aikaan äänimassan joka täytti tilan ja tajunnan. Brutaaliudestaan huolimatta kitarariffeissä oli psykedeelinen vire, joka hypnotisoi käärmeenlumoojan lailla. Raa’asti karjutut sanat repivät ja riepottelivat takaisin Bölzerin maalaamaan pimeään todellisuuteen.

Paperi T & Khid olivat Alankomaiden pikaluistelijat: dominoivat lajia nappaamalla 23 jaetusta 36 mitalista.
Ruger Hauer -räppärin ja Memphis-soundin tuottajan yhteis-ep Ex ovis pullus non natis serò fit ullusin taustat nousivat livenä esitettynä uusiin mittoihin. Hiphopin rajoja venytettiin dubstepin, drum and bassin ja acid housen puolelle niin railakkaasti, että taustat eivät enää olleet taustalla vaan näyttelivät melkeinpä pääosaa. Riehakkaasti esiintynyt kaksikko säästeli räppiosuuksia, jolloin niiden painoarvo oli moninkertainen taukoamattomaan suunkäymiseen verrattuna. Paperi T:n karismaattinen ääni, selkeä artikulaatio ja pohdiskeleva flow olivat livenä mannaa korville. Tämän kaksikon suorittaminen oli niin suvereenia, että toivon heidän jatkavan rajojen rikkomista ja tulevaisuuden soundin jalostamista vielä pidemmälle.

Hieroglyphic Being oli Nicklas Bäckström: dopingista juuri finaalin kynnyksellä kärähtänyt ruotsalaisjääkiekkoilija
Chicagolaisartisti kaappasi huomion heti kättelyssä, mutta hukkasi momentuminsa jääden polkemaan paikoillaan. Minimalistinen house muodostui varsin mielenkiintoisista hitaista ja aavemaisista äänistä, mutta draaman kaari tuntui lähes peilikuvalta optimista. Täysin jähmettyneenä pöytänsä takana patsastellut Hieroglyphic Being osoitti joko laiskuutta tai huonoa pelisilmää menettämällä otteen tanssilattiasta. Jännite vaihtui tylsyydeksi.

Nissinen & Westerlund olivat Paavo Arhinmäki: urheiluministeri, joka aiheutti kohua kovalla juhlinnallaan
Janne Westerlundin säveltämä soundtrack Jyrki Nissisen Kehittymättömät UFO:t -sarjakuva-albumiin sai Korjaamolla villin livetulkinnan. Kitara jolkotteli avaruudessa Circlen hengessä, theremin ulvoi päättömästi, projektorit sylkivät sarjakuvaruutuja sekä psykedeliaa ja kaksikko kävi juhlakansaa naurattanutta scifi-dialogia. Häkellyttävää ja vilpitöntä hauskanpitoa.