Kalliosalin ensimmäinen punk-keikka — “Kokeilemaan pogoamista”

Talvella Helsingin Pengerkadulle avautui Kalliosali-niminen klubi, joka toimii kotisivujensa mukaan “kulttuurin ja tapahtumien olohuoneena”. Harmaan pylväisen rakennuksen historia jäljentyy 1930-luvun vaihteessa sinne perustettuun elokuvateatteri Kinolaan. Paikan toiminta jatkui eri elokuvateatterien alaisena ja ryhmäteatteritilana. Astuessaan ovista sisään huomaa upeat yhä perinteikkäässä muodossaan olevat punaisen ja ruskean sävyjä yhdistelevät aulatilat ja suuren diskopallon.

Kalliosalin noin 150–250 henkeä vetävän esityssalin monipuolisuus välittyy ohjelmiston teatteri- ja näytösesitysten lisäksi myös sekä klassisen että populaarimusiikin esitystilana. Loppu kanituotannolle -varainkeruutapahtumassa hyödynnettiinkin niin poppiin kuin klassiseen lavan flyygeliä sekä paikalle roudattiin lisäksi ronskimpiin soundeihin kitaravahvistimet ja rummut. Viisi keskenään erigenreistä artistia vetivät tilaan kirjavan yleisön kokemaan uusia musiikkielämyksiä todennäköisesti myös oman mukavuusalueensa ulkopuolelta.

Helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä Mailis avasi illan voimakkaalla äänellään kitaraa ja cajonia soittavien bändijäsenten säestyksellä. Inspiraatiota artisti on saanut esikuviltaan, joita ovat esimerkiksi Lyra, Freya Ridings ja Lady Gaga. Modernia poppia ja elokuvamusiikin vivahteita kuullaan läpi henkevän esityksen, joihin kuuluivat myös kolme tänä vuonna julkaistua singleä: Maniac, Your Voice In My Head ja Far Away. Mailiksen kappaleet kertovat muun muassa elämän haasteista, oivalluksista, ystävyydestä ja menetyksestä.

Kalliosalin Tupuna-nimistä flyygeliä hyödynnettiin Mailiksen tulevan singlen I Will Always Remember esittämisessä. Mailis alustaa kappaleen kertovan siitä, kuinka rakastetun eläimen menetys tuntuu raskaalta. Vokalisti kertoo itse menettäneensä lemmikkikanin tämän vuoden puolella. Myös Tupunan eli vuoden 1903 Bechstein-flyygelin omistaja, yksi Suomen kaikkien aikojen arvostetuimmista pianisteista, Liisa Pohjola, menehtyi tammikuussa. Flyygeli ristittiin Tupunaksi, Pohjolan lemmikkipupun mukaan. Kani pureskeli lähtemättömät jäljet flyygelin kaikkiin jalkoihin. Kalliosalissa kerrottiin, että Pohjola välitti paljon niin kanista kuin flyygelistä, eikä soittimesta saisi korjata jälkiä.

Seuraavaksi flyygeliin astui nuori pianisti ja säveltäjä Joona Uusitalo, joka on inspiroitunut elokuvamusiikista ja minimalistisen musiikin perinteestä. Yleisössä kuultiin neljä Uusitalon omaa sävellystä sekä Sibeliuksen säveltämät Romanssi des-duuri Op. 24 No 9 ja Kuusi. Yleisön hiljaa kuuntelemisesta muodostui esityksen ajan artistia kunnioittava vahva normi.

Tapahtumanaposteltavana olevan miniporkkanan pureminenkin kaikui koko saliin. Klassisen musiikin arvostamisen tapa edeltävään pop bändiin verrattuna tuli selkeäksi. Kun edeltävää kokoonpanoa kehuttiin huutaen jopa kesken keikan, arvostusta näytettiin tällä kertaa suomalla artistille poikkeuksellisen kuuntelevat korvat.

Runsaampaa kontrastia päräytti punkkia, thrashiä ja metallia sekoittava Unfilial, joka julkaisi tapahtumaa edeltävänä päivänä ensimmäisen EP:nsä Off With Their Heads. Bändi ei pelkää ottaa vahvasti kantaa yhteiskunnallisiin ongelmiin — niin musiikissaan kuin sen ulkopuolella. Yleisöryhmien ulkonäöistä ja bändituesta päätellen Unfilial veti paikalle suurimman seuraajakunnan. Rokkikansan seisomismieltymykset huomioitiin etukäteen myös tilajärjestelyissä jättämällä pöydät ja tuolit pois lavan edustalta liikkumista varten. Paikalla olleen Kalliosalin toiminnanjohtajan mukaan Kalliosalissa ei ole koskaan ennen soitettu punkkia.

Unfilial muovasi lavasta täysin oman näköisestä kiinnittämällä takaseinälle mustan seinälippunsa omalla logolla sekä roudaamalla paikalle rummut ja kitaravahvistimet, joissa oli eläinoikeustarroja ja suoran toiminnan lippuja. Useampi biisi kuulosti trashillä höytetyltä skeittipunkin ja Oi-punkin yhteislaulannan lapselta, jossa pilkehti tunnistettavasti eri tyylisuunnalliset piirteet. Kappaleet kuten Unfuck the System ja Rise Up! aktivoivat hetkeksi jopa muodollisemmin pukeutunutta porukkaa “kokeilemaan pogoamista”. Nupit oli kaakossa ja vartijakin poikkeuksellisesti esityssalin puolella. Onhan liikaliikkuminen myös kielletty joissain tapahtumatiloissa. Eläinoikeustapahtumassa bändin yhteiskunnalliset sanoitukset ja täynnä energiaa oleva moshaava ja pogoava yleisö muistuttikin samalla jo mielenosoitusta.

Tapahtuman tauoilla soitettiin astetta rauhallisempia kaniteemaisia klassikoita, kuten Jefferson Airplanen White Rabbit ja Jenny Lewis & The Watson Twinsien Rabbit Fur Coat. Läpi tilaisuuden yleisöä lisäksi kehotettiin lahjoittamaan eläinoikeusjärjestöjen www.kanivetoomus.fi-kampanjaan, jonka tarkoituksena on poistaa kani Suomen tuotantoeläinlistalta. Kampanjalla tähdätään siihen, että kaneja ei voisi kasvattaa lihoiksi ja turkiksiksi tai muiksi kulutushyödykkeiksi. Kalliosalin sisääntulopöydällä ja seinissä sekä esityssalin pöydillä oli kännykän kameroilla skannattavia QR-koodeja tapahtumalahjoituksia varten.

Genrepaletin kylmempiä sävyjä täydensi dark wave -sooloartisti Suzi Sabotage. Valkoista ihoa ja tukkaa vasten päällä oli musta korsettihame, huulimustaa ja Siouxsie Siouxin tapaiset silmämaalaukset. Kylmä ja tummanpuhuva, syntetisaattoreilla luotu äänimaisemansa yhdistää darksynthin ja neofolkin, jonka kruunasi kanteleen soitto. Artistin uusin single I Am The Storm julkaistiin heinäkuun loppupuolella. Kyseessä on hymni sisäiselle voimalle, resilienssille ja selviytymiselle vaikeiden aikojen läpi. Kappale Nazi Goths Fuck Off sai myös ei-gootti-yleisöä yhtymään kertosäkeen julistukseen. Kappaleen sanomaa lienee inspiroinut Suzin aikaisempi punk-tausta esimerkiksi Melusaaste-bändin vokalistina. Punk-skenen vastaava tunnettu iskulause on Dead Kennedysin viidennen singlen nimi Nazi Punks Fuck Off.

Illan viimeistelee kriitikoiden ylistämä laulaja-lauluntekijä Kasper, joka soitti sooloartistina kaksin kitaransa kanssa omintakeista ja unenomaistakin indiepoppia. Artisti työstää para-aikaa kolmatta pitkäsoittoaan tuottaja DJ Polarsoulin kanssa. Lavalla kuullaan lehdistössä ylistettyjä kappaleita, kuten Mä täytän aikaa, jonka studioversiossa ja musiikkivideossa feattaa Karin. Lavalta Karinin puuttuminen yllytti yleisöä ujosti yhtymään lisä-ääninä laulantaan. Kun yleisöstä huudetaan soitettavaksi Beatlesia, vankalla itsetunnolla varustettu Kasper nostaa panoksia: “Seuraavaksi ei tule Beatlesia vaan Thelonius Monkia”. Yhdysvaltalaisen jazz pianistin kappaleesta Around Midnight Kasper esittää suomenkielisen koverin Aamuun Hämärään.

Kesäpäivän poikkeuksellinen kuumuus oli tulvinut Kalliosaliin, mikä sai kauluspaitaisen artistin hikoilemaan. Kello on pian kymmenen yöllä, mutta samalla toivoisi, että Kasperin kitarakeikka olisi puistomiljöössä, jonne osa yleisöstä on jo kaikonnut. Jäljellä oleva luottoväki pyysi kuitenkin innokkaasti lisää kappaleita myös ensimmäisen encoren jälkeen, viimeisenä soitetaan hyväntuulinen Tanssitaanko. Kalliosalin lempi artistien esityksestä voi olla vaikea lähteä, mutta muuten täydellisen kesäsään kilpailijaksi on vaikea ryhtyä.

Viimeistään tämänsuuntainen musiikillinen voileipäpöydän räjähdys osoittaa, että Kalliosalista on tosiaan moneen. Talven avautumisen jälkeen musiikkiohjelmisto on suurimmaksi osaksi kallistunut klassisen musiikin soittimilla esitetyn tarjonnan suuntaan. Jos kulttuurin ja tapahtumien olohuone kuitenkin sijaitsee Kalliossa, ei yllätä että siellä raikaa myös punk.