Venäläinen Tesla Boy siivitti 19. maaliskuuta eturivin neidot kiimaan, mutta bändin musiikista puuttui sydän.
Teksti: Anton Vanha-Majamaa, kuvat: Iia Palovaara
Saavun Korjaamolle kello kymmenen lauantai-iltana. Kulmasalissa on määrä todistaa moskovalaisen Tesla Boyn ensimmäinen Suomen-esiintyminen. Tutut rajan takaa kertovat, ettei bändin keikoille ole näiden kotimaassaan asiaa, ellei lippua ole ostanut hyvissä ajoin etukäteen.
On helppo ymmärtää miksi. Mutta siitä lisää myöhemmin.
Lämppärin on ilmoitettu aloittelevan puoli kahdentoista aikoihin, joten aikaa jää kumota tuoppeja baarin puolella. Illan avaajaksi buukattu Baxter on kotimainen yhden miehen sooloprojekti: Willy Baxter -nimisen miehen musiikki on vähän Viola-henkistä eteeristä elektroa. Artisti levyttää samalle Mullet Recordsille kuin Tesla Boykin. Lyhyt setti lämmittää, mutta ei juuri jää mieleen. Baxterin asu on outo. Yleisöä hengailee väljästi salin tanssilattialla.
Puoli yhden aikoihin lavalle nousee neljä nuorta miestä kuin suoraan hiuslehden sivuilta. Täydellisesti trimmatuissa tuulitukkakampauksissaan ja hipster-vaatekuoseissaan nelikko soittaa musiikkia, joka ammentaa muodikkaasti 1980-luvun synapopista. Visuaaleissa on arcade-videopeleistä ja kasaripastelleista muistuttavaa kuvastoa. Tämä on osa sitä jatkumoa, jonka eräänlaisena lähtökohtana voidaan pitää Napoleon Dynamiittia. Australialainen Cut Copy tekee samaa, mutta paljon mielenkiintoisemmin.
Tesla Boyn musiikista puuttuu sydän – tai voiko näin sanoa? Eittämättä ryhmä on tosissaan ja tähtää korkealle. Solisti/kiipparisti Anton Sevidovin johtama nelikko esiintyy tyylikkäästi – keulahahmo hyppii, tanssii ja tanssittaa kun muut hoitavat tonttinsa viileän vähäeleisesti. Kitaristi tosin näyttää vähän orvolta kauluspaidassaan ja laitetussa letissään. Eturivin tytöt kiihtyvät keikan edetessä täyteen kiimaan, jota villisti liikkuva solisti lypsee taiten.
Kappalemateriaali on tasaisen tyydyttävää, mutta biiseistä uupuvat tasot. Tyylikkään koleat syntetisaattorit ja kepeät pop-melodiat naittuvat yhteen tyystin yllätyksettömästi. Vähän Cut Copya, hitusen Depeche Modea ja päälle annos Airia. Toimii livenä kansan tanssittajana ihan kivasti, mutta ei tätä levyltä ainakaan jaksa.
Ne ”olennaisimmat” hitit – ainakin Electric Lady, Thinking of You ja Rebecca – jaksaa toki hytkyä läpi, mutta biisirakenteiden kankeus kääntyy rasitteeksi. Vaihtelua ei ole riittämiin, lopputulos on samaan tapaan sisäsiistiä pastissia kuin viime vuoden pop-kupla Hurts, jota Tesla Boy lämmittelee kotimaassaan tänä keväänä.
Korjaamolla keikka kiihtyy loppua kohden yllättäväänkin tanssihurmokseen, mutta allekirjoittaneelta loppuu puhti. Niin seuralaisiltakin. Annostus kertakäyttöpoppia on ollut varsin riittävä.