Keski-ikäinen kitaraduunari, jolla on hassu hattu ja nahkapöksyt – Slashin jäähallikeikka kuvasti koko hard rockin setääntymistä

Rumban entinen päätoimittaja Viljami Puustinen oli paikalla, kun Guns N' Roses esiintyi Helsingin Jäähallissa vuonna 1991. Slashin tämänkertainen vierailu samaan paikkaan ei vavahduttanut yhtä voimallisesti.

Sami Turunen

Slash feat. Myles Kennedy & The Conspirators
Helsingin Jäähalli
28.5.2015

Näin Slashin lavalla viimeksi, kun Guns N’ Roses esiintyi Helsingin Jäähallissa elokuussa 1991. Tähän aikaan Guns N’ Roses oli maailman suurin rockyhtye. Appetite for Destruction (1987) oli maailman paras levy ja Slash kovin hard rock -kitaristi.

Slash näytti hyvältä: kikkara hiuspehko silmillä ja rööki huulessa. Slash soitti näyttävästi ja tunteella Gibsonin Les Paulia. Slash sai paljon tilaa sooloilleen, koska Axl Rose kiukutteli takahuoneessa.

Guns N’ Roses veti Jäähallissa kaksi viihdyttävää hard rock -show’ta. Olin niin mehuissani ensimmäisestä, että ostin lipun toisellekin keikalle.

Ennen näitä rupeamia näin Slashin Tavastialla, kun hän roikkui parven kaiteelta. Guns N’ Roses oli tullut ajoissa Helsinkiin, ja Slash vieraili Tavastialla tutustumassa bändinsä esikuvan Hanoi Rocksin varhaiseen kotiklubiin.

Slash vaikutti olevan tutkalla. Muiden silminnäkijöiden mukaan hän jatkoi Tavastialta viinaa ja naisia pursuaville jatkoille hotelli Kalastajatorpalle.

Slash on käynyt tämän jälkeen Suomessa monta kertaa, mutta en ole vaivaantunut paikalle. Velvet Revolver kuulosti tylsältä jo levyllä, enkä pidä Scott Weilandista kuin hahmona.

Useimmiten olen nähnyt Slashin tv-ruudussa. Slash on lukuisten rockdokumenttien puhuva pää. Hän on aina kehissä kertomassa, kuinka mikäkin bändi ja levy on ollut hänelle erittäin tärkeä.

Slash on kaikkien rocktähtien kaveri. Slash on hard rockin Dave Grohl.

Pidän Slashistä yhä, hahmona. Slashin omaelämäkerta (2007) on paras Guns N’ Rosesista lukemani opus. Siinä Slash on sympaattinen. Kirjan hohto perustuu siihen, kuinka sekaisin hän on pystynyt olemaan ja tekemään keikkaa.

Nykyään Slash ei narkkaa. Hyvä Slashille, huono hard rockille.

Michael Monroe.
Michael Monroe.

28.5. näin Slashin jälleen keikalla. Paikkakin oli sama, Helsingin Jäähalli. Ulkoisesti erona edelliseen oli, että Jäähallista sai ostaa olutta. Vaksit olivat naisia, eivät koppalakkisia kusipäitä.

Suomalaisyleisön riemuksi Michael Monroe avasi illan. Varmastikin Slash oli slotin takana: Hanoi Rocks oli niin ikään eräs Guns N’ Rosesin esikuvista. Idean silinterihatusta Slash nappasi Hanoi-rumpali Razzlelta.

Michael Monroe nautti tutussa hallissa olostaan. Töölön kasvattina hän on itsekin nähnyt siellä omia esikuviaan. Harmi vain, ettei Monroe koskaan päässyt alkuperäisen Hanoi Rocksin kanssa esiintymään Nordenskiöldinkadun kiekkopyhätössä. Hallin kattoon räjäyttäminen ei olisi ollut Hanoille ongelma.

Slashin aloittaessa hallissa oli noin 4 000 päätä. Tunnelma oli vaisu. Kuin kukaan ei olisi odottanut kokevansa mitään järisyttävää.

Kunhan näkisi Slashin. Saisi hitusen Guns N’ Rosesin legendasta. Harva olisikaan tullut paikalle, jos olisi tiennyt, ettei Slash esitä ”Gunnari”-hittejä.

Slash on kitarasankari, joka ei laula. Slash osaa kyllä Chuck Berryn ja Aerosmithin Joe Perryn lavamaneerit. Keikoillaan ja levyillään Slash käyttää Alter Bridgen laulajaa Myles Kennedyä, joka oli taannoin tarjolla Led Zeppelinin kiertuelaulajaksi eli vara-Plantiksi.

Alter Bridge on Nickelbackin kaltainen jälkigrunge-yhtye. Myles Kennedy on taitava perusjamppa, jonka karisma on nolla.

Jäähallissa Kennedy ei nauttinut Gunnari-biisien tulkitsemista. Ei hän saanut tunnetta Slashin kanssa levyttämiin biiseihinkään.

Ikävintä tässä oli se, että Slash ei ole hittinikkari. Slash feat. Myles Kennedy & The Conspiratorsin musiikki on jykevää keskitien rockia. Harmitonta jenkkikuraa.

Yhtäkkiä tapahtui jotain: Kennedy kuulutti vieraan, ja lavalle pomppasi Michael Monroe. Slash ja bändi heräsivät. Halli täyttyi energiasta.

Ongelma oli siis laulajassa, ei bändipomossa. Slash kaipaa remmiinsä oikean rokkilaulajan!

Show jatkui, mutta tylsyys kasvoi. Slash on kitarasankari, muttei karismaattinen viihdyttäjä. Toisaalta on se kai taito sinänsä jaksaa soittaa tyhmää bluesia putkeen 20 minuuttia. Näin Slash viihdytti yleisöään kesken Guns N’ Roses -lainan Rocket Queenin.

Onko ihme, jos hard rock ei kiinnosta aikamme teinejä? Vielä 2000-luvun alussa Guns N’ Roses inspiroi Suomessakin bändejä, jotka olivat liian nuoria nähdäkseen Gunnarit livenä. Kuten Tampereen Negative ja Uniklubi.

Tänään sleaze-lippua kantavat pienet helsinkiläisbändit Santa Cruz ja Shiraz Lane. Onko kasarimenon apinointi kestävä luonnonvara?

Hard rock on kiimaa, kauhua ja kuolemaa. Tätä Slashillä ei ollut antaa. Slash on keski-ikäinen kitaraduunari, jolla on hassu hattu ja nahkapöksyt.

Viljami Puustinen