Maksimaalista garagemölyä nousevan auringon maasta – Guitar Wolf Bar Loosessa

Japanilainen garage-bändi Guitar Wolf kohkasi Loosen hikisillä lauteilla kuin viimeistä päivää, eikä malttanut lopettaa soittamista sitten millään.

Teksti: Lasse Auranne, kuvat ja YouTube-video: Tuomo Hiippala

Guitar Wolf, Death Laser
Bar Loose, Helsinki
19.7.2011

Japanissa länsimaisen kulttuurin muodot viedään äärimmäisyyksiin. Oli sitten kyse noise-musiikista, psykedeliasta, väkivaltaviihteestä tai pornografiasta, nousevan auringon maassa ne saavuttavat absurdit mittasuhteet. Fiftareiden hiustortut huojuvat metrin korkeudessa ja aikuisten elokuvissa Tokion yllä leijailevassa energiapilvessä lonkero-olio raiskaa 13-vuotiasta tyttöä, jonka kuppikoko on suunnilleen tripla-D potenssiin sata.

Guitar Wolf toteuttaa japanilaista mielenlaatua garagepunkin saralla. Kulttisuosikin keikka tuntui olevan alan piireissä odottettu tapahtuma. Vuonna 1993 ensimmäisen levynsä julkaissut trio soittaa intensiivistä ja surisevaa garagea ja vähät välittää nyansseista.

Bändi panosti visuaalisuuteen, niinkuin japanilaiseen meininkiin kuuluu. Guitar Wolfin nahka-asut olisivat olleet suomalaisen bändin yllä naurettavat, mutta nyt ei voinut kuvitella moisen yhtyeen astelevan lavalle shortseissa ja t-paidoissa.

Keikka alkoi teatraalisesti meteli-introlla, jonka aikana laulajakitaristi Seiji nousi korokkeelle ja joi reteästi ja dekandetisti yhdellä huikalla tölkillisen alkoholitonta olutta. Lock and loll!

Ja sitten se lähti. Saatanallinen surina, siis. Guitar Wolfilla on toki biisejä, mutta niitä ei erottanut. Alusta lähtien kaahattiin sata lasissa ja vähän enemmän. Bändi soitti riffiä toisen perään kuin olisi myöhästyä metrosta.

Soundi oli saatanallisen kova, eikä fuzzia säästelty. Yleisö sekosi täysin, eikä ihme. Tajuttomalla volyymilla soinut kohkaus vei auttamattomasti mukanaan. Ensimmäinen reaktioni oli, että ei jumalauta että on kova!

Mutta ah ja voi. Puolen tunnin jälkeen keikka vain jatkui ja jatkui. Tuntui kuin bändi soittaisi tunnin mittaista biisin loppukliimaksia à la AC/DC. Helvetillinen kuumuus ja tungos vielä päälle, niin johan alkoi puuduttaa.

Jos bändin lavashow ei olisi ollut niin läpeensä hyväntuulinen ja energinen, olisi keikka jättänyt ankean muiston. Mutta kun Seiji pomppi yleisössä, hyppi ja huusi, eikä selvästi välittänyt hienostuneen kitaroinnin herkistä sävyseikoista, ei voinut kuin hymyillä.

Hieman tahatonta komiikkaa aiheutti tilanne, jossa lavalle pyydettiin yleisöstä eräs jantteri soittamaan kitaraa. Ilmeisistä kielellisistä ja toksikologista syistä johtuvien kommunkaatio-ongelmien jälkeen soitto lähti raikaamaan. Noin sekunnin kuluttua kävi selväksi, ettei vierailevalle staralle kitara ollut se omin instrumentti. Mutta se ei meininkiä latistanut. Tapaus päätyi myös videolle asti, jonka voi katsoa tästä.

Keikan jälkeen fiilis oli hengästynyt ja hämmentynyt. Tavallisena keikkana Guitar Wolf oli hienoinen pettymys. Liian pitkän setin nyanssittomuus puudutti. Äänenvoimakkuuden ei tarvitse aina olla kohdassa 11.

Mutta jos ajatellaan tapahtumaa jonain performanssina tai riittinä jossa palvottiin jumalia nimeltä fuzz-pedaali ja totaalinen kaaos, oli ilta aivan erinomainen.

Lämmittelijänä toiminut Death Laser soitti perinteisemmän setin. Verrattain uusi tulokas on saanut jo pientä kulttihypetystä osakseen, eikä suotta. Death Laserin konstailematon punk-vaikutteinen rock toimii hienosti. Tämänkaltaista rockia soittavia bändejä mahtuu vain Suomessakin 13 tusinaan.

Death Laserin nostaa harmaasta massasta biisit, jotka ovat mieleenpainuvia ja toimivia. Parhaiten itselleni toimi erinomainen Pissing In The Wind. Soitossa oli verevyyttä ja rosoisuutta juuri sopivasti, eikä se tuntunut päälleliimatulta tehokeinolta tai poseeraukselta, niinkui valitettavan usein on asia. Laittakaa nimi muistiin, sillä tämä bändi kannattaa ehdottomasti tsekata livenä.

Kaikenkaikkiaan tiistainen bakkanaali oli onnistunut enrgiapiikki helteisen vetelyyden keskellä. Seuraavana aamuna korvat soivat hirmuisesti.

Lisää keikkakuvia löytyy täältä.