Regina palasi keikkatauolta Tavastialla – ”Kokonaisuus pysyy nyt hallussa ja on, kuten toivoa sopii, täydellinen”

Regina teki vahvan paluun keikkalavoille Tavastian keskiyö-klubilla. Iisan äitiysloma tai Mikon Shine 2009 -projekti eivät olleet jättäneet jälkeään yhtyeen livekuntoon.

Teksti: Anton Vanha-Majamaa, kuva: Regina

Regina
Helsinki, Tavastia
Pe 13.5.2011

Kello näyttää kahtatoista, kun saavun vielä hiljaiselle Tavastialle. Showtimeen on aikaa tunti, ja olen jo käynyt läpi tunteiden koko kirjon toisessa juottolassa jääkiekkoa jännittäen. Myöhäinen kellonaika on taas haaste: yhden aikaan perjantai-iltana sitä on useimmiten joko yöpuulla tai muuten vain kaatokunnossa. Nyt jossain siellä välissä.

Reginan musiikkiin tuo hetki on kuitenkin otollinen: vauhdikkaammat tanssiraidat istuvat täydellisesti yön pimeimmille tunneille, ja unen ja valveen rajamailla liikkuvat seesteisemmät tunnelmapalat taas täydellisesti aamuyön viimeisiin tunteihin. Nytkin tempaudun jo ensitahdeista mukaan yhtyeen matkaan.

Tasapaino kappaleiden välillä on täydellinen. Konsertti painottuu yllättävänkin paljon puhkikehuttuun Puutarhatrilogiaan, jolta kuullaan liki kaikki oleellinen. Saanko jäädä yöksi?, Olen häviöllä, Pauli ja Musta musta puutarha soivat täydellä Tavastialla sydäntäriipaisevan kauniisti. Hetkessä on helppo tajuta, mitä on viimeisen puolentoista vuoden ajan kaivannut.

Viime vuoden tammikuiseen päätöskeikkaan nähden kovin vähän on muuttunut. Iisa on taas täydellisen läsnä, vahvasti tulkiten ja sympaattisesti yleisöön kontaktia luoden. Äitiyttä ei päällepäin huomaa, pikkuisessa paitamekossaan ja sukkahousuissaan solisti on viehättävämpi kuin koskaan. Ei mitään teennäistä.

Uusia kappaleita ei monen pettymykseksi kuulla kuin yksi: virallinen Helsinki Pride 2011 -single Haluan sinut on keikan kohokohtia ja vahvistaa uskoa syksyllä julkaistavaan neloslevyyn. Toinen ”uutuus” on jo viime syksynä sinkkuna julkaistu Unohtuneesta.

Konsertti jää lyhyeksi, encoren jälkeen kello osoittaa 01.45. Kauemminkin olisi jaksanut tanssitaivaassa hytkyä, aivan kuten silloin viimeksi. Mutta ainakin kokonaisuus pysyy nyt hallussa ja on, kuten toivoa sopi, täydellinen. Juon olueni loppuun ja kävelen kotiin. Olisinpa saanut jäädä yöksi.