Robin, kansansuosikki – Teinitähden rundin päätöskeikalle kokoontuivat taaperot, nuoret ja vanhemmat

16.12.2013

”Vielä ei ehkä tarvitse miettiä sitä, missä Robin on kolmen, viiden tai kymmenen vuoden päästä. Kestävään uraan on aineksia, sen verran laadukas on viimeisin albumi, mutta menestys vaatii vielä paljon”, kirjoittaa Anton Vanha-Majamaa arviossaan.

Teksti: Anton Vanha-Majamaa, kuvat: Hannu Sormunen

Robin
The Circus, Helsinki
15.12.2013

“Teinisensaatio Robin on Suomen tämän hetken myydyin artisti”, kertoivat iltapäivälehdet hiljattain. Alle kahdessa vuodessa 15-vuotias laulaja on myynyt kolmea levyään yli 310 tuhatta kappaletta. Viimeisin, lokakuussa julkaistu Boom Kah, palkittiin vastikään nelinkertaisella platinalevyllä. Levy luovutettiin Robinille The Circuksen lavalla sunnuntaina.

Syitä Robinin suosioon on monia. Hän on ensimmäisiä kotimaisia artisteja, joiden kohdalla viraalimarkkinointi hoidettiin huolella ja oikein: Frontside Ollien musiikkivideo saatiin kiertämään sosiaalisessa mediassa sellaisella volyymilla, että se räjähti jo muutamassa päivässä yhdeksi vuoden 2012 suurimmista pop-hiteistä. Sen jälkeen Robin on pysytellyt nuoren yleisön keskittymishäiriöisessä muistissa julkaisemalla kovaan tahtiin uutta musiikkia sekä keikkailemalla ahkerasti.

Keikkailun taakka näkyy Circuksessa, jonne Robin päättää syksyisen konserttirupeamansa. Hän on kyllä silminnähden innostunut ääriään myöten täynnä olevasta klubista, mutta esityksestä puuttuu viimeinen silaus. Se, joka selittäisi sen, miksi Robin on näin ainutlaatuinen tapaus. Ääni ei aivan kestä, ja ehkä tästä syystä laulu on miksattu kovin hiljaiselle. Paljon luotetaan taustalaulajina toimivaan bändiin sekä yleisöön, joka luonnollisesti osaa sanat jokaiseen biisiin. Raskas keikkailu näkyy.

Syy siihen, miksi Robin vetoaa eritoten nuoreen yleisöön, löytyy ainakin osittain kappaleiden sanoituksista. Ne puhuttelevat kuulijaansa tämän omalla kielellä. Ne eivät kuulosta möhömahaisen tuottajan yrityksiltä vaikuttaa nuorekkaalta.

Robin_Sormunen2

Keikan avaava Tilttaamaan on vuoden parhaita pop-sävellyksiä, nokkelasti riimittelevä hyvän mielen rallatus. Jos säkeet “en oo tavannu sun kaltaista / voisin puhuu vaikka tunnin sun varpaista” eivät saa hymyä huulille, niin ei sitten mikään. Tai Chillaa-levyltä (2012) poimittu Puuttuva palanen, jota baaritiskillä istuva nelivuotiaiden lasten rivi huutaa kurkku suorana. “Mä voin relaa, ei mun tarvii kelaa / en turhaan läppiäni harkitse.”

Boom Kahilta löytyvät keikan ehdottomat huippuhetket. Onnellinen on niin täydellistä aikuisten r&b:tä, että vaikka lavalla sitä laulaa 15-kesäinen ADHD-turkulainen, en voi olla herkistymättä. Eeppinen taas juhlistaa huoletonta ilakointia sympaattisen hölmöllä iskulauseellaan “täst illast tulee e-ee-e-eeppinen!”

Debyyttilevy Koodi on keikalla paitsiossa, eikä ihme. Sen tekstit hakevat vielä muotoaan, ja tuotanto on geneeristä Hesburger-poppia. Sävellykseltään albumilta nousee edukseen encoren alkuun säästetty Frontside Ollie, jonka tuntee yleisöstä jokainen aikuinenkin. Kappale taitaa jo olla 2000-luvun ikonisimpia.

Boom Kahilla päättyvä konsertti kestää platinalevyseremonioineen reilun tunnin. Se on sopiva kesto, kun yleisöstä valtaosa on alaikäisiä, pienimmät vasta taaperoita. Hienointa keikassa on se, kuinka yleisössä hyppivät vierekkäin kolmivuotiaat, varhaisteinit ja vanhemmat. Kaikilla on kivaa.

Eikä vielä ehkä tarvitse miettiä sitä, missä Robin on kolmen, viiden tai kymmenen vuoden päästä. Frontside Olliesta on alle kaksi vuotta. Robin on vielä “teini-ilmiö”. Kestävään uraan on aineksia, sen verran laadukas on viimeisin albumi, mutta menestys vaatii vielä paljon. Jossain vaiheessa täytyy irtautua siitä nuorimmasta yleisön osasta, joka Circuksessa on hallitsevana. Se hetki määrittää Robinin tulevaisuuden pop-artistina.

Siihen mennessä kannattaa lavaspiikkienkin olla jotain muuta kuin “Okei, sit mennään, okei noni!”

Lisää luettavaa