Sellout! Heviänkyrän Tuskafiilikset

Tuska nojasi erilaisiin nimiin tänä vuonna.

04.07.2019

”On vähän sellainen välivuosifiilis.”

Tämä lause putosi monilta huulilta kaveripiirissäni viime viikonlopun Tuskassa. Kyllä, omiltanikin. Olin paikalla hevitoimittajan ominaisuudessa, toisten hevitoimittajien, hevikuvaajien ja hevikavereiden kanssa hengaten.

Heviänkyrä nimittäin käveli Suvilahteen katsomaan Slayerin bonuskeikkaa, mutta sen lisäksi festarijulisteesta oli vaikea osoittaa mitään yhteisesti puoleensavetävää helmeä, jota Heviänkyrän kaveritkin olisivat odottaneet kuin kuuta nousevaa.

(Jaa miten niin bonuskeikkaa? Slayerin viimeinen keikka Suomen kamaralla kun oli promoottorien mukaan Jäähallissa joulukuussa 2018, ennen kuin se olikin promoottorien mukaan Suvilahdessa kesäkuussa 2019.)

Julisteesta löytyi toki massiivisia hevinimiä, kuin myös ennennäkemättömän paljon rock ’n rollia. Tästä armas päätoimittajamme Jukka Hätinen jo kirjasi aiemmin tällä viikolla painavan mielipiteen: ”Tuska menee oikeaan suuntaan.”

Frank Carter and the Rattlesnakes, Tuska 2019.

Heviänkyrä ei oikein tiennyt, oliko samaa mieltä samasta asiasta. Rakastetun festivaalin pääesiintyjät olivat kyllä kaikki 40+ ikäisen, vakavaraisen hevikansalaisen korville tuttuja ja kukkarolle varmoja sijoituksia: perjantain Amorphis, tuo kalevalaisesta mytologiasta ehtymättömästi ammentava kotimainen suuruus; lauantain Slayer, tuo thrash metalin brutaali megalegenda jäähyväis(?)keikallaan; ja sunnuntain Hellacopters, joka nykyään kiertää soittamassa vanhoja punk ’n roll -hittejään ilmeisesti lähinnä siksi, että se on kivaa.

Eikä siinä mitään – jokainen vetonaula lunasti suvereenisti sekä suuren yleisön että Heviänkyrän niille lastaamat odotukset.

Hellacopters, Tuska 2019.

Heviänkyrän ongelma – jos sitä voi sellaiseksi kutsua – oli se, että edes esiintyjälistojen alemmilta riveiltä ei tuntunut löytyvän montaakaan erityisen ajankohtaista, vähän takavasemmalta vainuttua, alamaailman kuplinnasta poimittua metalli-ilmiötä.

Tuska on toki aina ollut maamme hevifestareista se, jonka yleisöhaavi on laajin. Se on koko kansan juhla. Se eroaa sekä uudemmista jättimäisistä RockFesteistä että kulttisuosikki NummiSteelRockeista siinä, että Tuska osaa tarjota samassa paketissa sekä nillittävälle metallipoliisille maistuvia uugee-murusia että koko kansan jumaloimia hyperstaroja.

Viime kesän ovela Ihsahn-trilogia, jossa kolmen päivän aikana nähtiin ikoninen Emperor pääesiintyjänä, bändin säveltäjäpiru Ihsahn sooloilemassa sekä Ihsahnin omasta taustabändistä progemetallin taivaalle ponkaissut Leprous, oli tyylikäs esimerkki tästä. Emperor vetoaa valtavaan siivuun Suomen hevijääristä, kun taas Ihsahnin avantgarde-sooloilu ja Leprous täyttävät varsin spesifit ekologiset lokerot nörttihevikansan keskuudessa. Buukata kaikki kolme yhdessä oli kieron nerokas, laskelmoitu ja samalla metallikulttuurin alavivahteita hienosti haistellut ratkaisu.

Tänä vuonna Tuskan kokeellisin veto oli esiintyjäkaartia värittäneet punkahtavat valinnat. Tämä oli napakymppi muutaman artistin kohdalla. New Yorkin hc-veteraanit Sick of it All revittivät valtavan yleisön täyteen mellakkahurmokseen, vaikka aurinkoinen ja aava päälavan edusta ei moiseen räyhähenkeen paras paikka ollutkaan. Kvelertakin riehakas black ’n roll vetäisi imuunsa koko telttalavan siitäkin huolimatta, että bändillä oli uusi tuntematon laulaja Ivar Nikolaisen, mutta ei lainkaan uutta materiaalia sitten vuoden 2016.

Kvelertak, Tuska 2019.

Tämä kaikki tuntuu Heviänkyrästä kuitenkin, kaikella kunnioituksella ihanaa Jukkaamme kohtaan, ”rohkean” sijasta lähinnä turvalliselta valinnalta. Nyt nojattiin enemmän suuriin takuunimiin ja rullaavaan rockiin kuin metallimaailman pimeimmistä kulmista sukellettuihin harvinaisiin helmiin. Rock jos mikä on sitä suurten, vakavaraisten ikäluokkien musiikkia. Joten kyllä vain. Jokin mauste tästä sopasta puuttui, jota Heviänkyrä joka vuosi Tuskalta uskollisesti odottaa, eikä tänä ”välivuonna” ihan kokenut saavansa.

Oliko se sitten huono asia? No, Tuska löi tänä vuonna kaikki kävijäennätyksensä ja myi sekä perjantain että lauantain loppuun.

Että jotain tässä nyt on selvästi väärin tehty.

Sick of it All, Tuska 2019.

Kuvat: Mikko Pylkkö

Aiheeseen liittyen

Lisää luettavaa