Tuska menee oikeaan suuntaan

Helsinkiläisfestivaali teki kävijäennätyksensä. Parhaasta keikasta vastasi bändi, joka ei musiikkinsa puolesta ”kuuluisi” Tuskaan.

Markus Paajala

Tuska: The Hellacopters
30.6.2019
Suvilahti, Helsinki

Muutettuaan Kaisaniemestä Suvilahteen kesällä 2011 Tuska-festivaali on ottanut vuosi vuodelta pieniä kehitysaskeleita, kokeillut ja korjaillut. Metallipuristien palautevyöry tuntui kohtuuttomalta, kun vuonna 2014 artistikattaukseen kiinnitettiin Atomirotta. Olkoonkin genrefestivaali, mutta siis kolmen päivän mittaisen tapahtuman yksi artisti on jotain muuta kuin metallia.

Tuska-yleisön totutus muuhunkin kuin metallin eri alalajeihin kantoi suurimman hedelmänsä tänä vuonna, kun sunnuntain pääesiintyjänä nähtiin puhdasveristä garagerockia esittävä The Hellacopters. Yhtye hyvästeli suomalaisyleisön jäähyväiskiertueellaan Helsingin Nosturissa syksyllä 2008. Loppuunmyydyllä klubikeikalla yleisöä oli noin 900, nyt Helsingin Suvilahdessa 13 000.

Ruotsalaisyhtye palasi lavoille vuonna 2016 juhlistaakseen debyyttialbuminsa Supershitty to the Maxin 20 vuoden ikää. Kolme kesää myöhemmin The Hellacoptersin settilista rakentui tasaisemmin greatest hits -tyyppiseksi – ja hyvä niin. Vaikka Supershitty to the Max on rosoisessa vimmaisuudessaan genreklassikko, The Hellacopters on nautinnollisimmillaan myöhemmin mukaan tulleiden melodisten ja kerrasta opittavien kertosäkeiden (kuten Toys and Flavors tai Carry Me Home) kanssa. Vaikka Dregen ei ole ollut The Hellacoptersin matkassa sitten kakkosalbumin Payin’ the Duesin (1997), comebackin myötä miehistöön palanneella Backyard Babies -liiderillä ei ollut vaikeuksia tarttua tähän ”uudempaankaan” materiaaliin.

Nerokkaalla pianointrolla alkava By the Grace of God viimeisteli varsinaisen setin, encorena bändi sukelsi debyytin tunnelmiin ja tapaili Nicke Andersonin ”sen toisenkin” bändin versioiman, hiljattain menehtyneen Roky Ericksonin kappaleen Night of the Vampiren. Vaikea uskoa, että kolme päivää juhlineet metallifanaatikotkaan olisivat toivoneet parempaa päätöstä festivaalille.

Jos rockin ottaminen ohjelmaan oli rohkea päätös, vielä enemmän keskustelua syntyi tämän vuoden isoimmasta yksittäisestä uudistuksesta. Viime vuonna alaikäisiä Tuska-kävijöitä oli enää alle sata. Tämä johti päätökseen kieltää tapahtuma alaikäisiltä. Se on tietysti surullinen asia niiden noin sadan juniorin puolesta, mutta festivaalilta, jota on moitittu muun muassa alueen viihtyisyyden puutteesta, se on ainoa oikea päätös.

Perjantai ja lauantai olivat loppuunmyytyjä, ja yhteensä Tuskassa vieraili 43 000 ihmistä kolmen päivän aikana. Se on festivaalin kävijäennätys ja samalla osoitus siitä, että Tuska on löytänyt kohderyhmänsä, kuunnellut sitä, ja näyttänyt haluavansa kehittyä. Toivottavasti matka jatkuu ja rohkeus kokeilla säilyy.