Silminnäkijäraportti Finlandia-talosta: Viisi (lisä)syytä jumaloida Tori Amosia

Anna Brotkin

Pianojumalatar Tori Amos konsertoi täpötäydessä Finlandia-talossa kaksi iltaa putkeen, maanantaina ja tiistaina. Intensiivinen kaksituntinen osoitti, että Amos on elinvoimainen ja edelleen ajankohtainen.

Olen vuosien aikana harjoittanut Tori-hehkutusta pienen kirjasen verran, mutta keikka Finlandia-talossa antoi, jos mahdollista, vielä lisää syitä rakastaa tätä taiteilijaa.

Kuva: Tori Amos @ Facebook
Kuva: Tori Amos @ Facebook

1. Tori on enemmän kuin yksi
Tori Amos esiintyi Finlandia-talon lavalla yksin. Tai oikeastaan kolmestaan jyhkeän Bösendorfer-flyygelinsä ja sähköurkujen kanssa. Osan keikasta hän soitti toinen käsi toisen ja toinen toisen soittimen koskettimilla. Välillä hän soitti flyygelin kantta, välillä pianomelodioiden alla pumppasi taustanauha. Lavalla Tori Amos ei ole vain nainen ja piano, vaan pikemminkin monta naista ja monta instrumenttia. Yksi niistä on Amosin oma ääni, jota hän käyttää monipuolisesti. Silmät kiinni voisi välillä luulla, että lavalla laulaa joku muu. Myös tavaramerkiksi muodostunut omintakeinen tapa lausua auttaa biisejä varioidessa: kun Amos Rattlesnakes-biisissä venytti circumstance-sanaa, muuttui se omaksi instrumentikseen.

2. Tori kulkee arjen ulkopuolella
Artisti on useissa haastatteluissa puhunut liki spirituaalisesta suhteestaan Bösendorfer-flyygeliinsä, jota hän puhuttelee she-pronominilla. Finlandia-talossakin todistettiin monta kertaa kun Tori biisin aikana kosketti flyygeliä määrätietoisesti etusormellaan, kuin hipaisisi onnen amulettia, jolta saa voimaa. Toinen silmiin pistänyt yksityiskohta oli purkka, jota Amos lisäsi suuhunsa muutamaankin otteeseen illan aikana. Pikainen googlailu kertoo, että kyse on kanelipurukumista, jonka avulla hän pitää suunsa kosteana laulaessa. Purkan jauhaminen istuu huonosti yhteen naisen dramaattisten biisien kanssa, mutta siinähän se juuri onkin: ne kuuluisat säröt tekevät meistä kiinnostavia ja muuttavat diivasta ihmisen.

3. Torilla on draamantajua
Finlandia-talon settilista koostui pitkälti balladeista. Mutta juuri kun hitaus alkoi jopa hieman harmittaa ja keikka päättyi, palasi artisti lavalle riehakkaalla Cornflake Girlillä. Ja juuri kun luulet, että kauniin pianomelodian harmoniaa ei voi mikään särkeä, lappujensa kanssa sekoileva Tori huudahtaa ”fuck” ja naurahtaa päälle. Mahtavaa!

4. Tori osaa uudistaa vanhaa
Illan aikana kuultiin biisejä koko Tori Amosin uran varrelta. Useita niistä hän on soittanut keikoilla jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Sovitukset eivät kuitenkaan olleet tylsiä ja alkuperäisille uskollisia. Illan aikana kuulluista biiseistä esimerkiksi The Power of Orange Knickers oli saanut uudet vaatteet.

5. Torin tuotanto riittäisi pienille festareille
14 studiolevyyn mahtuu materiaalia niin paljon, että väistämättä osa tärkeistäkin isoista biiseistä jää livenä kuulematta. Mutta jos kerta on tuotantoa, josta koottavaa settiä voi noin laajalla skaalalla varioida, niin se kannattaa tehdä. Tori Amosin kaltaiselle artistille kahden tunnin konserttisalikeikka tuntuu lyhyeltä. Omia suosikkejani Winteriä, Silent All These Yearsiä tai Jackie’s Strengthiä ei kuultu, mutta ihmekös tuo, kun kaksikymmentä muuta kuultiin.

Kuva: Anna Brotkin
Kuva: Anna Brotkin