Ibe
15.4.2022
Musiikkitalo, Helsinki
”Mä en oo mikään gangsta, tuun hyvästä kodista / Eikä mul oo tietookaan sodista / Koskaan en haluis koskea aseeseen / Toivottavasti se ei tuu ikinä tarpeeseen”, Ibe räppäsi. Rivit olisivat voineet kuulostaa naiivilta vielä tovi sitten, mutta nyt osuivat suoraan sieluun ja onnistuivat summaamaan sitä epätietoisuutta ja lohduttomuutta, mitä nuoriso ja me vanhemmatkin koemme tällä hetkellä.
Iben kyseinen kappale, Cheek, listaa suomiräpin stereotypiota ja reflektoi niiden sanelemaa roolia, jonka Ibekin on paikoin ottanut. Itsetutkiskelevan ja tunnustuksellisen toisen säkeistön lopussa Ibe tuntuu alistuvan osaansa suosittuna räppärinä ja pelaavansa ”pelin” ehdoilla.
Tämä dissonanssi on myös Iben sanoitusten hienous. Hän tarjoaa vaihtoehtoja ja esittää uusia toimintamalleja varsin avoimelta kuulostavien monologiensa aikana, muttei myöskään pelkää myöntää pienuuttensa tai täysin samastuttavaa, usein päätään nostavaa epävarmuutta.
Mutta jos jostain asiasta Ibe vaikuttaa varmalta, se on hänen visionsa uransa ja julkaisujensa suhteen. Jälleen yllätyslevynä ja ilman singlejä julkaisu Vio kuvattiin myös koko albumin mittaiseksi musiikkivideoksi ja levyn julkaisua juhlittiin perinteisten klubien sijaan Musiikkitalossa.
Musiikkitalon aula ja ravintola kuhisivat ennen konserttia kuin Flow ennen keskiluokkaistumista: tämä oli tapaus, joka kokosi trendejä seuraavan kaupunkilaisnuorison.
Räpin vieminen konserttisaliin ei ole enää 2020-luvulla kovinkaan epätavanomainen tempaus, mutta niskaan helisevän lasikaton ääni oli aistittavissa, kun Turisti jäi 150-kappaleella vierailun jälkeen esittämään energiapurkauksen nimeltään Gunshit.
Kun suomidrillin lupaus Blacflaco esitti Iben kanssa West Side Babyn, Elastisen poissaolo tuntui oikealta. Suomiräpin kummisetä olisi todennäköisesti ilman omaa päällekäistä keikkaansa ollut paikalla, mutta nyt ele tuntui soihdun passaamiselta: tämä oli seuraavan sukupolven juhla.
Konserttisalipuitteisiin luotu draamankaari mahdollisti vierailijoille kiireisiä fiittejä perusteellisemman hetken valokeilassa. Pehmoaino keräsi valtaisat suosionosoitukset jäämällä Alienbaby-vierailunsa jälkeen päättämään ensimmäisen näytöksen listoja parhaillaan dominoivalla Haluun takas mun perhoset -kappaleella.
Jos Vio-albumiin keskittynyt konsertti alkoi seesteisesti Meitsion-biisillä, toiseen näytökseen Ibe tuli täydellä vauhdilla: iClout voi olla vasta kolmisen vuotta vanha kappale, mutta uuden aallon suomiräpin klassikko, joka näytti asettavan yleisölle haasteita penkeissään pysymisen suhteen.
Jälkipuoliskon vieraista Melon kanssa Ibellä tuntuu olevan miltei maaginen yhteys, Jami Faltin puolestaan toi perinteisemmän räpin osaksi konserttia. Iben levy-yhtiön Skorpionin poplupaus Nelma U kävi esittämässä oman singlensä, mutta tuntui tässä kontekstissa mainoskatkolta.
Encore oli kanyewestiaanisen mahtipontinen: yleisön joukosta nousseet laulajat muodostivat 20-päisen kuoron, jonka laulu toimi Perkele!-levyn Molemmat-kappaleen gospelmaisena ambienssina. Yleisö osasi kaikki ”molemmat” ja palkitsi Iben seisovin suosionosoituksin.