Vanhan liiton mies In Flamesin keikalla – Se hetki, kun ymmärtää, ettei kuulu enää näihin bileisiin

Jana Blomqvist

In Flames, Papa Roach, While She Sleeps, Wovenwar
Jäähalli, Helsinki
4.11.2014

Lähes kaikki metallidiggarit, joiden kanssa olen keskustellut In Flamesin uudemmasta tuotannosta, ovat olleet sitä mieltä, ettei se vedä alkuunkaan vertoja bändin 1990-luvun levyille. Siitä huolimatta yhtye soittaa tänä päivänä Helsingin Jäähallin kokoisissa paikoissa.

Herää kysymys, ketkä bändiä sitten tulevat keikoille katsomaan.

Vastaus kysymykseen selviää, kun katsoo, millaisten bändien kanssa In Flames nykyään keikkailee. Papa Roach, While She Sleeps ja Wovenwar ovat yhtyeitä, jotka edustavat nu metalia ja metalcorea, 2000-luvulla esiin nousseita uusia tyylejä, joiden uskottavuus vanhan polven metallipiireissä on sangen alhaalla.

Papa Roach.
Papa Roach.

In Flames on tätä nykyä nuorempien ihmisten suosikki. Hyvin monien nuorempien ihmisten.

In Flames on kieltämättä menestynyt kaupallisesti paremmin kuin kukaan olisi osannut odottaa. Haaveilivatko Anders Fridén, Björn Gelotte, Peter Iwers, Niclas Engelin ja Daniel Svensson tämän kokoluokan keikka-areenoista silloin, kun In Flames treenasi ensimmäisiä kertoja Göteborgin kellareissa tai edes silloin, kun bändin debyyttialbumi Lunar Strain julkaistiin? Tuskin, sillä kukaan heistä ei vielä tuolloin kuulunut bändiin.

In Flames on vuosien saatossa uusinut koko kokoonpanonsa lisäksi musiikkityylinsä, ja samalla yhtye on erkaantunut kokonaan siitä 1990-luvun underground-metalliskenestä, josta se alun perin ponnisti.

Tuntuu siltä, että bändin nyky-yleisöltä olisi turha mennä kysymään, mistä maasta Napalm Death tulee tai mikä oli Entombedin alkuperäinen nimi. Tai edes sitä, mitä Napalm Death tai Entombed ovat. Vaikka mistäpä minä oikeastaan tiedän.

Tämä ei sitä paitsi ole ongelma kuin korkeintaan itselleni, tietenkään, ja itsellenikin lähinnä vain siksi, että tunnen itseni In Flamesin keikalla kovin ulkopuoliseksi. Ja tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että In Flamesin uudempi tuotanto ei aukene minulle sitten millään. En ole koskaan varsinaisesti fanittanut edes In Flamesin monien klassisena pitämää 1990-luvun tuotantoa, mutta bändin uudemmat levyt eivät kolise kuin korkeintaan tyhjyyttään.

Jäähallin keikalla bändi on kuitenkin yllättävän viihdyttävä. Keulahahmo Anders Fridénin kyky ottaa yleisönsä on kasvanut vuosien saatossa samaa tahtia bändin suosion kanssa, vaikka mies ei vieläkään lavakarismaltaan mikään Bruce Dickinson olekaan. Keikan paras hetki nähdään, kun Fridén luennoi yleisölle siitä, miten hölmöä on kuvata keikkoja kännykkäkameralla. Tämä ei tosin saa kaikkia lopettamaan kuvaamista.

Yleisö joka tapauksessa selvästi viihtyy keikalla ja nauttii musiikista. Itse en osaisi hyräillä ainuttakaan In Flamesin 2000-luvun biiseistä, mutta muille nämä kappaleet ovat selvästi läheisiä ja odotettuja. He eivät voisi vähempää välittää kaltaisestani ”eka demo oli paras” -jäärästä.

”In Flames perustettiin 1993. Silloin ne soitti vielä black metalia, niin kuin kaikki muutkin ruotsalaiset bändit”, toteaa eräs nuorukainen kaverilleen Jäähallin ulkopuolella keikan jälkeen.

Tekisi mieli hypätä väliin ja alkaa luennoida death ja black metalin välisistä eroista, mutta se olisi turhaa. Pojat kuitenkin sanoisivat minua vanhaksi pieruksi, ja olisivat ihan oikeassa.

Nämä kun eivät selvästikään ole enää minun bileeni.

InFlames6

Tapio Aholan Göteborgin death metal -skeneä käsittelevän premium-artikkelin voit lukea tästä.

Katso kuvagalleria illan esiintyjien keikoista alta (kuvat: Jana Blomqvist):

In Flames

Papa Roach

While She Sleeps

Wovenwar