Kolumni: Juoksemme seksin perässä kuin sopulilauma

Seksi on 2010-luvulla arkipäiväisempää kuin koskaan, mutta sillä on edelleen masentavan helppoa liikuttaa massoja. Taitavimmat pelurit lyövät leikin hallitusti överiksi.

Miley Cyrus Hartwall-areenalla 3.6.2014.
Tomi Palsa

Viisi kirjainta, joihin voi luottaa: seksi.

Ne herättävät mielenkiinnon niin varmasti, että se on jo hieman naurettavaa. Sana on elävä muistutus siitä, kuinka 2010-luvun ihmiset ovat yhtä pahasti viettiensä armoilla kuin luolamiehet.

Seksiä on verkkouutisissa, sanomalehdissä, tv-sarjoissa, kadunkulmissa, kirjoissa ja tietysti elokuvissa. Nyt puheenaiheena on tänään ensi-iltaan tuleva 50 Shades of Grey. Elokuva on saanut arvioissa lähinnä huvittuneen vastaanoton, mutta sen ennakkolippuja on ostettu etukäteen yli 20 000 kappaletta.

Tämä tieto sai masentumaan. Elokuva vaikuttaa suuren budjetin klikkausotsikolta, valkokankaan vastineelta paljasta pintaa vilauttavalle hömppäuutiselle.

Minä olen tympääntynyt koko hemmetin seksiin. Katsoisin mieluummin elokuvan vaikka postimerkkeilystä.

Olen tympääntynyt siihen, miten seksillä voi viedä yleisöä kuin pässiä narussa. Olen tympääntynyt siihen, miten harva se päivä sähköpostissa on joku seksiä tuputtava tiedote – eilen tuli Spotifyn ”Näiden kappaleiden tahtiin suomalaiset lempivät” -selvitys – ja tiedän, että jaaha, siinä olisi somehitin ainekset.

Olen tympääntynyt siihen, että hömppäuutisille tavallisesti nenäänsä nyrpistävät mediatkin alkavat yksi kerrallaan tehtailla seksijuttuja, jotta jotakuta kiinnostaisi.

En oikein käsitä ilmiötä. Internethän on täynnä pornoa. Itse en toki asiasta mitään tiedä, mutta isot pojat ovat kertoneet, että sitä löytyy muutamalla klikkauksella ilmaiseksi koko elämän tarpeisiin.

Jos ihmisruumiissa ja seksissä oli vielä pari vuosikymmentä sitten jotain kutkuttavan mystistä ja kielletyn hedelmän tuntua, nyt Game of Thrones -tv-sarjassa sisarukset voivat harrastaa seksiä yhteisen lapsensa ruumiin äärellä ilman, että katsojan kulmakarvakaan värähtää.

Kaikesta tästä seksin arkipäiväisyydestä huolimatta kömpelökin tissiuutinen houkuttelee lukijoita edelleen kuin hunaja kärpäsiä.

Asia havaittiin pari vuotta sitten Rumbankin verkkosivuilla.

Kun artistit alkoivat viljellä musiikkivideoissaan eroottista kuva-aineistoa, julkaisimme muutamia ”Härskeimmät musiikkivideot” -juttuja. Niissä ei oikeastaan tapahtunut kummempaa kuin pyllyn pyöritystä, mutta jutut keräsivät vaivatta kymmeniätuhansia lukijoita.

Yksi näistä roikkui viikkoja, ellei kuukausia sivuston luetuimpien juttujen listalla.

Nicki Minaj.

Ei siis ole ihme, että artistit hyödyntävät tätä helppoa huomiota kaksin käsin. Nicki Minaj, Jennifer Lopez, Miley Cyrus ja kumppanit ovat vieneet räävittömyyden uusiin ulottuvuuksiin.

Nykypäivän raflaavuuteen tähtäävissä musiikkivideoissa takamusta ei vain pyöritetä, vaan kankku suorastaan työnnetään katsojan nenään kiinni.

Aluksi nämäkin pornoilut tuntuivat halvalta yleisön tirkistelytarpeen tyydyttämiseltä. Nyt ilmiössä alkaa nähdä – hieman yllättäen – virkistäviäkin sävyjä.

Tässä on jotain uutta. Jotain, mitä nykysukupolvi muistelee nostalgisena viidentoista vuoden kuluttua.

Miley Cyrus otti suuren riskin heittäessään kiltin Hannah Montana -hahmonsa sivuun ja tuodessaan rivon poplaulajan sen tilalle. Twerkkaukset, lavamasturbaatiot ja lekan nuolemiset vedetään niin yli, ettei Miley tunnu enää himoittavalta objektilta – hänen ulos työnnetty kielensä tuo pikemminkin mieleen pari lasia pikkujouluissa liikaa ottaneen rivo-Riitan, joka puristelee punastelevia miehenalkuja takamuksesta.

Perinteiset asetelmat on käännetty nurin päin. Miley ei kerjää miesten huomiota, hän tekee heistä ja heidän reaktioistaan osan performanssiaan.

Nicki Minajin Anaconda-hetkutuskin ilahduttaa, kun kauneusihanteiden perässä juoksemisen sijaan laulajatar korostaa muhkeaa takamustaan ja käyttäytyy korostetun hutsumaisesti. Nicki Minaj ei pyytele lupaa haluta ja olla haluttu, hän tekee mitä huvittaa.

Sellaisiahan ihmiset ovat 2010-luvulla yleisemminkin. Tabuja on alati vähemmän ja ihmiset toteuttavat itseään makuuhuoneessa vapautuneemmin. Seksi ei ole enää pitkään aikaan ollut syntiä vaan hauskanpitoa.

Siksi olisi mukavaa, että yleisöä haastettaisiin enemmän. Kun seksi aina vain kiinnostaa, olisi hienoa, jos sitä esitettäisiin enemmän sellaisessa valossa, että joutuisimme puntaroimaan uudelleen ennakkoluulojamme ja käsityksiämme seksuaalisuudesta.

Tänä viikonloppuna yleisö rientää sankoin joukoin katsomaan, miten jotain tyttöä läpsitään pyllylle. Hohhoijaa – milloin joku uskaltaa tehdä aistillisen musiikkivideon tai elokuvan, jossa kuvataan vaikkapa iäkkään pariskunnan suhteen eroottista puolta?