”Niin monta asiaa pielessä / Mut yhen jutun mä pidän mun mielessä / Et vaikka nyt meininki ei oo douppii / Kaikki tulee menee viel oukki doukki.”
Ruudolfin optimistinen sanoma kantautui kymmenen vuotta sitten kuuntelijoiden korvakäytäviin. Doupeimmat Jumala seivaa -albumista tuli rapmusiikin virstanpylväs.
Levyn vapautunut iloisuus ja tarttuva poljento saivat kriitikot julistamaan sen klassikoksi jo syntyessään.
Doupeimmat kiteytti oman aikansa ja paikkansa, helsinkiläisen rap-skenen vuonna 2004, mutta sen sisältö on pitänyt tuoreutensa tähän päivään.
Albumi uhmasi musiikkimaailman kirjoittamattomia sääntöjä. Se lämmitti kyyniset rock-kriitikot Jeesuksen ilosanomalle ja hevarit rapmusiikille.
Levy-yhtiön kanssa on käyty pitkähkö kirjeenvaihto siitä, saadaanko levyn tekijä pöydän ääreen muistelemaan Doupeimpia.
Siinä hän nyt lopulta on. Ruudolf, 31, kävelee talvitakissa tiistaiaamuna Itäkeskuksen kauppakeskukseen.
Ruudolf tietää Doupeimpien arvon uralleen. Teos on edellisellä viikolla täyttänyt kymmenen vuotta. Merkkipäivän kunniaksi Ruudolf esitti sen kaikki kappaleet kahdella keikalla Tavastialla. Monsp-yhtiö on julkaissut levystä 500 painoksen tuplavinyylin.
Ensi töikseen Ruudolf pyytää anteeksi. Hän kertoo olevansa jumissa, sillä hän on nukkunut viime yönä kolme tuntia.
Siilitukkainen, kuntosalin karaisema rap-artisti ei ole ulkoisesti juuri muuttunut Doupeimpien ajoista.
Hän kahmaisee kahvikupin kouraansa ja muistelee. Kymmenen vuotta tuntuu yhtä aikaa kaukaiselta ja läheiseltä ajalta.
”Jengi oli fiiliksissä. Ihmiset olivat valmiina Ruudolf-buumiin. Multa oli märänkosteaa”, hän muistaa aikaa juuri ennen Doupeimpien julkaisua.
Albumi ei ilmestynyt markkinoille pystymetsästä. Ruudolf oli edeltävinä vuosina rakentanut itselleen vankan underground-suosion.
Ennen Doupeimpia hän oli julkaissut kolme omakustannetta, joista uusin oli nimeltään Vaimo. Sen jälkeen häneltä ilmestyi Bodausanthem-single 12-tuumaisena vinyylinä. Radio Helsingin kuuntelijat äänestivät sen vuoden 2004 kesähitiksi.
Ruudolf kirjoitti lisää kappaleita kotona. Ne ryhmittäytyivät levykokonaisuudeksi kuin palapeli. Biitit saattoivat kulkea yhden kappaleen kertosäkeestä toisen säkeistöön. Eri kappaleiden riimit voivat vaihtaa paikkaa keskenään.
Artisti julkaisi viisi uutta kappaletta Rudy Wöller -ep:llä. Ne olivat Bodausanthem, Beibe beibe, Oukki doukki, Minä, mä ja meitsi sekä Herttoniemest ikuisuuteen.
”Ei ikin uskois et must tulis bodaaja narsisti gyntheri / Nykyään mä juutun varsinki kylppäriin ja pullistelen peilin eteen / Ihailen mun habaa, sil pystyis seiniin reikii tekee / Tää torso alkaa muistuttaa pronssiveistosta”, Ruudolf lauloi Bodausanthemissa.
Itseironiseen uhmaan tiivistyi hänen taiteilijaidentiteettinsä.
Memmy Posse -yhtyeen keikalla Ruudolf tutustui levy-yhtiö Monspin perustajaan Keijo Kiiskiseen. Kiiskinen teki ehdotuksen: Rudy Wöller EP:n kappaleiden ympärille voisi luoda kokonaisen albumin ja katsoa, meneekö se kaupaksi myös rap-marginaalin ulkopuolella.
Monsp oli pieni levy-yhtiö, jonka siihen asti merkittävin menestyslevy oli Steen1:n Salaliittoteoria. Se vietti tammikuussa 2004 virallisen albumilistan häntäpäässä yhden viikon.
Yhtiöllä ei ollut varaa juuri minkäänlaiseen mainoskampanjaan, mutta Vaimo ja Rudy Wöller olivat jo tehneet Ruudolfista pääkaupunkiseudun rap-piireissä suositun.
Vuoden toiselle puolikkaalle siirryttäessä Ruudolfilla oli kasassa kymmenen kappaletta. Hän purkitti ja tuotti niistä albumin pitkäaikaisen ystävänsä ja yhteistyökumppaninsa Karri Sirénin eli Karri Koiran kanssa.
”Homma hoidettiin Karrin koulun studiossa. Tee se itse -mentaliteetin kuulee äänenlaadussa”, Ruudolf sanoo.
”Miksaaminen ja tekninen tuotanto olivat minulle siihen aikaan yhdentekeviä. Tulin tee se itse -kulttuurista, jossa levyn pitää kuulostaa mukavan tuhnuiselta ja pölyiseltä.”
Albumia ei juuri kypsytelty eikä hiottu. Aksim keksittiin räppäämään nimikappaleeseen, mutta kokonaisuus oli alusta loppuun Ruudolfin hengentuote.
”Olin niin diktaattori, että olin päättänyt valmiiksi, millainen levystä pitää tulla. Nauhoituksissa ei ollut läsnä mitään himoräppipossea.”
Doupeimmat Jumala seivaa kertoo 1980-luvulla syntyneiden nuorten räppärien elämästä vuonna 2004. Ruudolfin ja hänen perheenjäsentensä lisäksi siinä esiintyvät hänen ystävänsä Karri Koira ja Aksim (nimellä Blaksim).
”Yo, Karri Koira, mitä kuuluu?” Ruudolf kysyy ystävältään Whotts da dili yoo -kappaleessa. ”No paskaaks tässä, räppään ja elän kädestä suuhun”, Karri Koira vastaa. ”Mulla on romanttinen mielentila eikä se koskaan muutu.”
Vaikka levyllä on useita hahmoja, sen näkökulma on Ruudolfin. Hän vuodattaa albumille unelmansa, pelkonsa, surunsa ja ilonsa.
Ruudolf kertoo Doupeimmissa ristiriitaisesta suhteestaan yksinhuoltajaäitiinsä, amerikkalaisesta isästään joka katosi hänen elämästään useaksi vuodeksi hänen ollessaan kymmenvuotias sekä pikkuveljestään.
”Perhejuttuja, joiden sanominen ääneen ei ehkä ole meille suomalaisille luontevaa”, Ruudolf toteaa.
Aiheet ja niiden käsittely poikkesivat rapin valtavirrasta. Ruudolfin tarinoista puuttuivat hiphop-kliseet kuten seksissä ja huumeissa rypeminen.
Sen sijaan niihin kuului olennaisena osana asia, josta tuli Ruudolfin julkisuuskuvan leimaavin aines: uskonto.
Itäkeskuksessa vuonna 1983 syntynyt Rudy Kulmala oli kolme vuotta aiemmin voittanut rapin Suomen mestaruuden nimellä Rudy Rääväsuu. Karri Koiran ja Thono Slowknow’n kanssa hän oli esiintynyt kokoonpanossa nimeltä Vähäiset äänet.
Ruudolfin elämän merkittävin käänne tapahtui syksyllä 2002. Silloin seksiä, huumeita ja räppiä -elämäntapa vaihtui uskontoon.
Vasta valaistuneen nuoren miehen hybris ja into valuivat levyn jokaiselle raidalle tarttuvina ja sensuroimattomina.
”Olin sellaisessa elämäntilanteessa, että halusin laittaa itseni likoon – kertoa kaikille, että elämäni on muuttunut. Oli myös hauskaa vähän provosoida”, Ruudolf sanoo.
Doupeimpien ansiosta Ruudolfista tuli eräänlainen valtakunnan virallinen nuori uskova. Jeesus ja uskonto esiintyvät lähes kaikissa albumin kappaleissa.
Ruudolfin tapa käsitellä aihetta oli kuitenkin humoristinen ja tuore.
”Mä ceedeit poltan ja matskuu teen / Kunnes herra mut teleporttaa Herttoniemest ikuisuuteen”, hän lauloi Herttoniemest ikuisuuteen -kappaleessa.
”Turhaa stressaa mun nugetit, meit ei pysty feidaa / Koska doupeimmat Jumala seivaa”, hän ilmoitti nimibiisissä.
Huumori ja itseironia sulattivat paatuneiden musiikkikriitikkojen sydämet. Ruudolf haluttiin nähdä cityliberaaleillekin sopivana uskovaisena, uuden vuosituhannen miehenä, joka ei suhtaudu maailmaan kurttuotsaisesti.
”Agendana oli tehdä minun näköiseni levy, eikä minulla ollut sellaista suunnitelmaa, että piilotan sinne sanomaa”, hän sanoo nyt.
”Mutta sehän on suuri kohteliaisuus, että mua pidettiin uuden ajan uskovana. Usko on mulle tärkeää ja todellista.”
Tunteet kuumenivat varsinkin netin keskustelupalstoilla. Vuonna 2004 ne olivat tärkeimpiä virtuaalisia kommunikaatiokanavia.
”Jotkut olivat sitä mieltä, että musiikkini oli liian tunnustuksellista, ja etteivät he kestä saarnaamista. Minun etuni oli, etten analysoinut asiaa yhtään. Tein julkaisun, jonka oli alusta asti tarkoitus olla tosi henkilökohtainen. En osannut pelätä.”
Omakustannekaudellaan Ruudolf oli aktiivinen nettifoorumien lukija. Doupeimpien jälkimainingeissa hän lopetti niillä käymisen eikä ole palannut niiden pariin sen koommin.
”On neuvoni kaikille, että älkää lukeko nettikirjoittelua. Se voi antaa vääristävän kuvan kaikesta, kahden yksittäisen henkilön kirjoittelut voidaan käsittää koko totuudeksi.”
Myös uskovaisilta Ruudolf sai kasvotusten lähes pelkästään myönteistä palautetta, vaikka hän puki hengellisen sanomansa huumoriin ja se saa albumilla seuraa varsin maallisista aiheista, kuten piereskelystä ja roskaruoasta.
”Odotin, että vähintään joku mummo olisi suuttunut, mutta uskovaisiltakin tuli lähes pelkästään positiivista palautetta. Hengellisissä tilaisuuksissa olen saanut ehkä kaksi kertaa huonoa palautetta.”
YleX-radiokanava kieltäytyi City-lehden mukaan nostamasta Doupeimpia soittolistoilleen.
”Taiteilijana olin YleX:n päätöksestä vihainen. Jengi teki hengellisyydestä hirveän numeron.”
Levyn jakelija oli suurkansallinen Sony. Ruudolf sanoo, että sitäkään ei jaksanut kiinnostaa nostaa albumia esille.
”Mentiin käymään Sonyn päämajalla, että niiden pomo tsekkaisi, mikä homman nimi on: jos vaikka levy saataisiin kauppoihin esille”, hän kertoo.
”Pomo pyysi, että laittakaa se radiobiisi soimaan. Ihmettelimme, että mikä radiobiisi. Pistimme Herttoniemest ikuisuuteen -kappaleen käyntiin, tyyppi kuunteli sitä ehkä 20 sekuntia ja oli että ok. Tiesimme heti, ettei sieltä tule levylle tukea.”
”En voi syyttää häntä. Vuosi 2004 oli erilaista aikaa ja maailma oli toinen. Silloin levy-yhtiöt diilasivat lähinnä iskelmää ja poppia.”
Doupeimmat ei tehnyt läpimurtoa valtavirtasuosioon. Taideteoksen arvoa ei kuitenkaan voi mitata vain myyntiluvuissa. Albumi voitti puolelleen kyyniset rock-kriitikot ja tuli ykköseksi Sue-lehden kriitikkoäänestyksessä.
Se oli merkittävä aluevaltaus rapmusiikille ja hengelliselle musiikille, hengellisestä rapmusiikista puhumattakaan.
”Vastakkainasettelut musiikinlajien välillä olivat silloin vahvempia”, Ruudolf muistaa.
Albumi sai kriittisiäkin arvioita, mutta konsensus oli, että Doupeimmat Jumala seivaa oli jotakin suurta, klassikko syntyessään.
Kun Monspilla ei ollut varaa tarjota Doupeimmille merkittävää kaupallista kampanjaa eikä Sony halunnut nostaa sitä esiin, markkinointi jäi puskaradion ja muusikoiden oman aktiivisuuden varaan.
”Liimailen Kemmuru-tarroja Jakomäen gettoon”, Ruudolf muisteli nimikappaleessa ystävänsä Aksimin yhtyeen tee se itse -markkinointia. Tyhjätaskut räppärit levittivät kaupungille tarroja myös markkinoidakseen Doupeimpia. YouTubea ja sosiaalista mediaa ei ollut olemassa.
”Vein tarroja seurakuntaankin. Silloin niillä oli vielä merkitystä. Meinattiin tehdä myös videoita, mutta eivät ne olisi missään pyörineet”, Ruudolf muistaa.
Ihailijakunta kasvoi.
”Sana levisi suusta suuhun. Juttu lähti leviämään ruohonjuuritasolta.”
Doupeimmat oli mukana lyömässä suomirapia läpi valtavirtaan. Sen raivaamalla tiellä uusien nimien, kuten JVG:n ja Karri Koiran, on ollut mahdollista nousta crossover-suosioon. Niitä YleX:kin on soittanut mielellään.
JVG:n kaksi ensimmäistä levyä ovat Monsp Recordsin julkaisuja. Ruudolf on Karri Koiran kahden vuoden takaisen menestyslevyn K.O.I.R.A:n vastaava tuottaja.
Hän on myös sanoittanut Mustan Barbaarin hitin Salil eka salil vika, jonka voi halutessaan nähdä jatko-osana Bodausanthemille.
Doupeimpien Ruudolf oli 21-vuotias. Sen Ruudolfin mielestä vanheneminen oli ankeaa. Nykyinen 31-vuotias Ruudolf on eri mieltä.
”Minun piti tutustua siihen Ruudolfiin uudelleen. Olin pikkuisen unohtanut, kuka olin”, hän kertoo.
”On mageeta kasvaa vanhaksi. Sitä on ylivoimainen verrattuna kaikkiin nuoriin.”
Ruudolf opetteli Tavastian konsertteja varten koko levyn uudelleen ulkoa.
”Siinä on paljon sellaista, mitä en ollut kuunnellut vuosiin. Osaa kappaleista oli vaikeaa kuunnella – se oli aikamatka omille juurilleni. Levyllä on henkilökohtaisia juttuja, jotka tulevat suoraan sydämestä. Ehkä tänä päivänä en osaisi tehdä sitä samalla lailla.”
Kun hän nyt kuuntelee Doupeimpia, hän löytää sieltä myös virheitä.
”Huomaan, kuinka jotkut samplet olisi voinut tehdä paremmin, ja kuinka joku biisi olisi ansainnut enemmän. Mutta levyllä on voitokas asenne elämään. Siinä on huumoria ja siitä tulee hyvä mieli. Se on vitamiini d, jonka avulla marraskuu näyttää heinäkuulta.”
Doupeimmat asetti tekijänsä uralle standardin: kaikkia hänen uudempia töitään on verrattu siihen. Hän kutsuu albumia ”ysiviishetkekseen”, samanlaiseksi voitoksi kuin jääkiekon maailmanmestaruus oli Suomelle vuonna 1995.
Doupeimpien jälkeen Ruudolf on julkaissut kaksi sooloalbumia ja yhden ep:n. Hän sanoo pitävänsä varsinkin tuoreimmasta albumistaan, Asfalttisoturin viimeisestä hitaasta (2010).
”Mutta vaikka myöhemmillä levyillä käytössä on ollut samat ainekset kun Doupeimmilla, niin musiikki ei ole koskettanut samalla tavalla.”
Ruudolf liimaa katseensa ostoskeskuksen kattoon ja keskittyy. Hän kertoo taiteellisesta ristivedosta: yleisö odottaa artistilta tiettyjä asioita, ja hänellä on paineet täyttää odotukset. Samaan aikaan hänellä on tarve uusiutua ja kehittyä.
”Jonkin aikaa olen miettinyt, että haluaisin tehdä musiikillisesti jotakin uutta. Minut tunnetaan tietyistä asioista, kuten taustalla olevasta soul-loopista, mutta nyt on olo, että haluaisin heijastaa tuotannossa muitakin vaikutteita. On niin paljon musiikkia, mistä tykkään.”
Ruudolf on pikku hiljaa äänittänyt varastoon uutta materiaalia, mutta hän haluaa kaikessa rauhassa tehdä vielä lisää musiikkia.
”Kokonaisuus odottaa vielä valmistumistaan. Tuotannostani puuttuu seuraava Doupeimmat. Ympyrä ei ole sulkeutunut.”