Tänään ensi-iltansa saava Eläinoikeusjuttu on adrenaliinintäyteinen elokuva, joka kuvaa Suomen eläinoikeusliikettä. Dokumenttielokuvan ohjasi Saila Kivelä, joka on tunnettu eläintuotantotilojen salakuvaaja. Kivelä lopetti salakuvaamisen ja käänsi kameransa muihin eläinten puolesta taisteleviin. Matkan varrella dokumentaristi Vesa Kuosmanen liittyi toiseksi ohjaajaksi. Huumorillakin höystettyyn Eläinoikeusjuttuun kerättiin materiaalia kymmenen vuoden ajan.
Elokuvan musiikin on säveltänyt helsinkiläinen Karin Mäkiranta, joka tunnetaan dreampop-yhtye Karinasta. Mäkirannalla on Mikko Pykärin kanssa kokoonpano nimeltä Babel. Mäkirannan tuore soolomusiikkiprojekti on nimeltään Ada Aik. Se soitti ensimmäisen keikkansa Eläinoikeusjutun ennakkonäytöksen jatkoilla.
”Molemmat ohjaajat olivat kuulemma kuunnelleet Karinan musiikia elokuvaan liittyen. He löysivät siitä joitain yhtymäkohtia”, Karin Mäkiranta sanoo.
”He tiesivät, että olen tehnyt elokuvaan musiikkia aikaisemmin ja ottivat yhteyttä. Me tavattiin, ja tämä tuntui heti tosi kiinnostavalta projektilta. Minulle tuli olo, että tämä on juuri sellaista työtä, jota haluaisin tehdä. Innostuin ja tein ehdotuksia siitä, millaista musa voisi olla. Molemmat pitivät ehdotuksesta ja päädyttiin tekemään yhteistyötä. Oli kiva, että tapasimme aika alkuvaiheessa elokuvan tekoa, että se ei ollut vielä valmis. Joskus käy niin, että musa tulee vasta loppuvaiheessa mukaan. Sain elää niidenkin tekoprosessia enemmän.”
Mäkirannan musiikkia on kuultu aikaisemmin Eden-nuortenelokuvassa vuonna 2020.
”Tein Edeniin Mikko Pykärin kanssa musiikkia. Se on aina erilaista tehdä kahdestaan. Babelin musiikki meni siihen ripariteemaan kuin hattu päähän. Tuntui, että musiikki oli jo valmiiksi sitä, mitä elokuva tarvitsi. Eläinoikeusjutussa taas oli enemmän niin, että aloin kehittää musiikkia siihen suuntaan, mitä elokuva oli.”
Musiikin funktio dokumenttielokuvissa saa Mäkirannan pohtimaan.
”Usein kuvaan tehdään musiikkia ja minäkin tykkään tosi paljon tehdä niin, koska kuva tavallaan antaa ne raamit. Elokuvaan usein päätyy sellaista musiikkia, jota ei muuten tekisi, koska kuva inspiroi tekemään uutta. Eläinoikeusjutunkin kohdalla oli joitain ajatuksia, millaista musiikki voisi olla, mutta tuntuu kuin musiikki olisi tullut itsestään, kun näki, mikä elokuvan kulma oli.”
Eläinoikeusjutussa on Mäkirannan mukaan reivitunnelma mutta samanaikaisesti ambient-henkeä.
”Se on jotain siitä välistä. Hain sitä, mitä ohjaajat toivoivat ja mitä minäkin ajattelin, että siihen sopisi. Sellaista, että välillä haluaa vaan karistaa sen kaiken aktivismista tulevan tuskan pois. Että on aika rajua nähdä niitä salakuvia ja olla siinä maailmassa. Sitten vaan biletetään ja yritetään löytää jotain muuta, vaikka välillä ajatukset niistä eläinten kohtaloista vaan ujeltaa päässä. Yritettiin hakea sellaisia tunnelmia.”
Dokkarissa on tummanpuhuvia kohtauksia kuin voitokkaita hetkiä.
”Ja tuossa on tosi kiva myös se, että on käytetty ylipäänsä niin paljon musiikkia. Joskushan näissä dokkareissa on aika vajavaista musankäyttöä, mutta tässä oli niin, että monet kohdat vaan höystyi musiikilla lisää.”
Kaikki elokuvassa kuullut sävellykset ovat Mäkirannan, paitsi Color Dolorin kappale Revolution. Ohjaaja Saila Kivelä kertoo kappaleen soineen, kun hänen siskonsa Mai Kivelä valittiin vuoden 2019 eduskuntavaaleissa vasemmistoliiton kansanedustajaksi.
”Color Dolorin Stina ja Leissi olivat soittamassa Main vaalibileissä. Tuosta kappaleesta tuli henkilökohtaisesti tosi tärkeä osa sitä toivoa ja voittoa, mitä sillon tunnettiin”, ohjaaja kertoo.
Eläinoikeusjutun valokeilassa on salakuvauksesta eläköitynyt Saila Kivelä, politiikan voimaan uskova sisko Mai Kivelä ja entistä suuruudenhullumpia salakuvauskampanjoita tekevä Kristo Muurimaa.
Salakuvattuja eläimiä näytetään ja elokuvajulisteessakin oli kolmen päähenkilön lisäksi possu, lehmä ja lammas.
”Työtä oli tosi ihana tehdä, koska saatiin miettiä tosi paljon, että kenen ääni siinä kuuluu”, Mäkiranta kertoo.
”Mietittiin erityisesti sitä, että ne eläimet saa oman äänen. Ei ollut kyse vaan ihmisten tunteista, vaan miltä niistä eläimistä tuntuu, kun ne on niissä häkeissä. Oli tosi kiinnostavaa miettiä sitä musiikkia, että tuo siihen sen tason, että eläin saa esittää sen laulun, kun se on siellä.”
Mäkiranta kertoo esimerkiksi yrittäneensä luoda musiikillaan piinaavia hetkiä.
”Ne siat odottaa sitä, että ne kasvaa ja sitten ne tapetaan. Niin jotenkin sellasta viiltävää ääntä, että se tulisi läpi, että tämä on nyt sitä, kun ne odottaa teurastusta. Tämänhenkisiä maailmoja yritettiin tehdä. Lisäksi tuoda sellaista vähän vinoutunutta maailmaa. Samanaikaisesti oli tuntunut, että ne on tosi ihanan näköisiä ja söpöjä ja sitten samaan aikaan ne on ihan väärässä paikassa tai näin. Leikittiin tollasilla kontrasteilla.”
Tunneskaalaltaan elokuva on laaja.
”Elokuvassa on läsnä isoja kontrasteja: realismi–unimaailma, herkkä ja henkilökohtainen–isot rakenteelliset kysymykset, toiminta–pysähtyneisyys, ilo–suru, yksilöt–massat. Äänimaailma ja musiikki on tosi tärkeässä roolissa näiden kontrastien rakentamisessa,” ohjaaja Kivelä avaa.
Salakuvattujen eläinten ääniä on alusta asti ollut tarkoitus hyödyntää ja ottaa musiikkiin mukaan.
”Eläintuotannossa äänimaailmat ovat usein päätähuimaavia, joten tässä oli paljon, josta ammentaa. Mutta toisaalta äänillä tuodaan myös eläinten yksilöyttä esiin. Elokuvan äänisuunnittelu on Aleksi Tegelin käsialaa”, Kivelä sanoo.
Eläinoikeusjutun ohjaaja Saila Kivelälle oli selvää jo alkuvaiheessa, että äänimaailma tulisi olemaan elokuvassa tärkeä. Sen säveltäjää lähdettiin etsimään ammattitaito edellä, mutta Mäkirannan valinta osoittautui palkitsevaksi myös muuten.
”Karinin kanssa työskentely oli huikeata. Tuntui, että hän todella välitti tästä aiheesta ja laittoi tähän projektiin kaikkensa. Meille oli tärkeää, että Eläinoikeusjutun työryhmässä ymmärrettiin ne suuret tunteet ja vaikeudet, jotka tähän kysymykseen liittyy”, Kivelä kertoo.
Mäkiranta vahvistaa, että hänen arvonsa kohtaavat elokuvan kanssa.
”Ihan niin kuin täysin. Kyllä mä ajattelen, että eläimiä täytyy kohdella hyvin eli sopii arvoihin.”
Olisiko Mäkiranta tehnyt musiikkia elokuvaan, jonka sanoma olisi ollut hänen arvojaan vastaan?
”Onneksi on sellaisia elokuvia, jotka on omia arvoja kunnioittavia. En tietenkään menisi sellaiseen, joka on räikeästi vastakohdassa. Pääasia on, että haluan tehdä musiikkia niin hyvin kuin mahdollista. Tämä ala ei ole sellainen, että pystyy ihan mitä tahansa valitsemaan. Toivottavasti pystyy jatkossa tekemään niitä, jotka ovat myös omia arvojani kunnioittavia.”
Eläinoikeusjuttu elokuvateattereissa nyt. Babelin debyyttialbumi Yoga Horror suoratoistopalveluissa nyt.