Arppa sai junakompin pikakurssin ja esiintyi pian täydelle yleisölle – haastattelussa elokuussa debyyttialbuminsa julkaiseva muusikko

Arpalta ilmestyi uusi single.

Ronja Siitonen

Rumban juttusarjassa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Jutussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli Käärijä, sen löydät täältä.

Tällä kertaa vuorossa on Arppa, joka julkaisee 28. elokuuta Laavalamppuja-albumin. Rumban soittolistalla Silmät-kappaleen myötä noteerattu muusikko vaikuttaa indiemusiikin saralla ja tämän hetkisten julkaisujen perusteella lukeutuu yhdeksi vuoden mielenkiintoisimmista musiikkitapauksista.

Juhannuksena laulajalta ilmestyi Kiertoradat-single, johon saatiin samalla Tommi Pasasen tekemä musiikkivideo.

Rumballe muusikko kertoo niin tapahtumarikkaasta päätymisestään artistiuden pariin kuin suhtautumisestaan musiikkiin. Entä mitä tekemistä Stepa-räppärillä on Arpan kanssa?


Mikä soi napeissa just nyt?
Michael Kiwanuka on viimeset pari vuotta soinut napeissa melko aktiivisesti. Etenkin kaksi viimesintä levyä Kiwanuka ja Love & Hate on ollut sellasia, joita jaksaa aina vaan kuunnella uudestaan. Tykkään Kiwanukan musassa oikeestaan kaikesta mitä se pitää sisällään. Noilla molemmilla levyillä on tosi makeita pitkiä kaaria sovituksissa ja jokasella soittimella on paikkansa kullakin kipaleella.”

”Suosikkibiisi on tässä viime aikoina ollut toi Piano Joint, koska se on jo pelkästään biisin nimenä 10/10. Siistiä siinä on myös se, että siinä on miksattu rummuista kaikki paitsi basari ulos biisin alkupuolelta ja sitten loput rumpusetistä vähän helisee siellä kuitenkin mukana sillain epämääräisesti. Levyllä tossa kyseisessä biisissä on myös makee intro, josta mulla tulee jotenkin Wu-Tang Clanin 36 Chambers mieleen, kun sitä tuli teininä paljon kulutettua. Kiwanukan lauluääni itsessään on jo yks kauneimmista!”

Khruangbin on toinen suosikkilöytö viime vuosilta ja oikeestaan aika samoista syistä, kun tuo Kiwanuka. Hyviä biisejä, jotka on onnistuttu taltioimaan, niin että musan sielukkuus säilyy. Khruangbinillä on 70 vuotta sitten keksityt soittopelit, jolla ne veivaa vanhassa teksasilaisessa navetassa musiikkiansa nauhalle ja silti se kuulostaa aivan tämän päivän musalta. Nerokas trio!”

”Kotimaisen musan kulutus on mun kohdalla niin laajaa ja epäjohdonmukaista, etten tiedä ketä suomalaista tekijää hehkuttaisin eniten, mutta ainakin Joonas Hauveli & Rytmirengit on sellanen liveorkesteri, että jos sielukkuus kiinnostaa, niin menkää hyvät ihmiset niiden keikalle! Joonas tekee sielukkaita hyviä biisejä ja Rytmirengit tietää, miten lauluista tehdään musaa. ”

”Täytyy mainita vielä toi Plutonium 74:n uudehko biisi Seitsemän vuoden välein. Se on soinut tosi ahkerasti napeissa.”

Mist sä tuut?
”Tuun Ykspihlajasta. Se on pieni satamakaupunginosa Kokkolassa, maamme länsirannikolla. Siellä mä oon kasvanut ja fiilistelen sitä paikkaa edelleen kovasti. Suurimman osan nuoruudestani siellä oon skeitannut ja hengaillut vaan menemään. Muutin sieltä ensin Turkuun, josta sitten muutin Helsinkiin ja täällä oon nyt majaillut reilut pari vuotta.”

”Turussa opettelin soittamaan kämppiksen pianoa ja aloin tekemään omia biisejä ja se oli sen verran hauska ajanviete, että jatkoin Helsingissä samalla meiningillä. Terkkuja Turkuun ja Ykspihlajaan!”

Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Mun isosiskot kavereineen on perustanut sellasen bändin kuin Ykspihlajan Kino-orkesteri. Ne perusti sen, koska kokkolalaisen Juho Kuosmasen mykkäelokuviin piti saada musaa. Sitten joskus muutama vuosi sitten ne kiersi niiden Juhon elokuvien kanssa festareita ja niiden rumpali Tolosen Ilkka ei pystynyt tekemään niitä kaikkia keikkoja kiireiltään.”

”Sitten ilmeisesti joku mun siskoista sai päähänsä pyytää mua siihen tuuraajaksi, vaikken ollut soittanu varmaan 14 vuoteen rumpuja – tai yhtään mitään soitinta ylipäätään. Ilkka piti mulle pikakurssin junakompista ja aloin reenaamaan sitä iltapuhteena.”

”Eka keikka taisi olla Helsingin Korjaamolla täpötäydelle elokuvayleisölle ja mua jännitti aivan hulluna ja musta tuntuu, että niitä muita bändiläisiä jännitti vielä enemmän, että sössinkö sen koko homman aivan täysin. Se meni kuitenkin sen verran hyvin, että mua pyydettiin muillekkin keikolle ja pääsin niiden mukana ties minkälaisille kivoille lavoille. Jossain vaiheessa ne kannusti mua myös laulamaan niitä biisejä ja siinä jossain varmaan tuli se fiilis, että aivan hauskaa tää musan touhuaminen ja esittäminen on.”

”Tän Arppa -projektin kanssa olin haudutellut ideaa, että perustan bändin heti kun löytyy tarpeeksi tyylitajuiset soittokaverit. Oltiin tehty Mikko-Ilari Ojalan kanssa muutamista biiseistä demoja ja tultu siihen tulokseen, että tästä voisi saada ihan kelvollista musaa. Mä halusin kuitenkin nimenomaan bändin, kun sellainen bändisvengi on aina puhutellut mua.”

”Kävin sitten Helsinkiin muutettuani aika paljon kattomassa kaikenlaisia keikkoja. Yhtenä iltana olin kuuntelemassa Syskofrenian keikkaa Tenhossa ja siellä oli Okko Saastamoinen rumpujen takana. Ajattelin, että noin hienosti ei ole rumpuja soittanu kukaan missään ikinä minun kuullen. Otin sitten Okkoon yhteyttä Instagramissa ja siitä sitten etiä päin. Okko vinkkasi myös Ville-Veikko Airaniemestä ja Antti Ahoniemestä, jotka molemmat on mukana remmissä nykyään.”

”Okko lähti Ruotsiin opiskelemaan syksyllä 2019 ja mulla oli niin kova palo tehdä tää ensimmäinen levy alta pois, että remmiin tuli muutamat kasvot lisää. Ilkka Tolonen soittamaan rumpuja puuttuville raidoille ja Väinö Karjalainen miksaamaan, äänittämään ja tuottamaan. Eli pelkkiä hyviä tyyppejä tässä on luovinut mukana. Terkkuja vaan kaikille!”

Musiikillinen esikuvasi?
”Äiti, iskä ja isosiskot on kaikki tosi makeita muusikoita omilla tavoillaan. Niitä mä ainakin fiilistelen. Tää maailma on niin täynnä hienoja muusikoita, että yhtä on mahdoton nostaa yli muiden, mutta kaikki, jotka täällä on jonkun minua koskettavan kappaleen tuonut maailmaan, lukeutuu mun esikuviin. Toki bändikavereilla on vielä omat esikuvansa ja se kuuluu tässä Arppa-musassa ihan varmasti.”

”Esikuvat tämän projektin kohdalla on myös aika biisikohtaisia. Tällä uusimalla sinkulla keskeisin referenssi on varmasti tämän nimenomaisen Khruangbin-yhtyeen kitaristi Mark Speer, jonka tyyliä ja saundia tässä jäljitellään. Tai en minä toisaalta tiedä mitä Veevee on ajatellu, kun se tuossa gruuvailee, mutta Mark Speeriä oon yrittänyt sille tuputtaa.”

Juhanissa taas on fiilistelty J. Karjalaisen Asko Häs -kappaletta, joka on yksi kovimpia rokkiteoksia.”

”Lyyrisiä esikuvia on tietysti tämän projektin kohdalla kotimaiset tekijät ja esimerkiksi Stepa on sellainen tapaus, jota oon fiilistellyt Made in Sodankylä -albumista lähtien todella paljon. Sen lyriikoissa on kritiikkiä tätä hurjaa maailmaa kohtaan, mutta se on samalla jotenkin todella ihana, vilpitön ja hauska. En tosin tiiä kuuluuko se tässä musassa mitenkään, mutta järkkymätön Stepa-fanitus muhii ikuisesti mun ihon alla.”

Supervoimasi?
”No varmaan se on toi mun bändi ja kaikki tän musatouhun ympärillä olevat apukädet, joiden ansiosta siitä musasta saadaan hyvän kuulosta. Ja ylipäätään se, että mua on aina kannustettu. Oon nyt 24 vuotta marinoitunut hyvien frendien ja lähimmäisten mahdollistamassa myötätuulessa, josta on poikinut terve itsetunto, jolla voi tehdä sellaista musiikkia kun lystää. Se olkoon supervoimani. Ja onhan toi mun laulusaundi ja lyriikat paikoin ihan kohdillaan!”

Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Jos kuuntelisin nuo kaikki sinkut, niin varmaankin ihan viimeistään Helsingin hulinan vibrafonisoolossa sitoisin itseni käsiraudoilla muuhun kuulijakuntaan ja muuttuisin sulaksi vahaksi, joka piirtäisi kesän kuumentamaan katuun kirjaimet A R P P A.”

”Ja jos joku olisi vielä niin ystävällinen, että muovaisi siitä sulasta vahasta minut jälleen ihmistä muistuttavaksi hiukkaskokonaisuudeksi, niin varmasti säntäisin pää kolmantena jalkana ennakkotilaamaan Laavalamppuja -vinyylin joko Beyondstoresta tai Levykauppa 33 rpm:stä ennen kuin ne myydään loppuun. Hyvää kesää kaikille!”