”Artistius on jotain, mitä ei edes tajua valitsevansa” – haastattelussa Ellis

Apulanta ja Behm liittyvät olennaisesti asiaan!

Otto Virtanen

Rumban juttusarjassa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Jutussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli Kaip, sen löydät täältä.

Tällä kertaa vuorossa on Ellis, joka julkaisi juuri debyyttisinglensä Vielä rauhotun. Olet saattanut kuulla Ellisin taitoa huomaamattasi ennenkin, sillä hän on ollut tekemässä JVG:n Villi länsi -kappaletta. Lisäksi laulajaan liittyy jotenkin myös Behm ja Apulanta. Mistä herkkä ja raaka laulaja on tehty? Ellis kertoi rumballe.

Mikä soi napeissa just nyt?
”Ihan edellisin biisi minkä kuuntelin oli Abbaa, mutta uudesta musasta tänä vuonna haluun mainita Figaron. Kuuntelin Mörköä (se biisi siis) koko kevään viikko tolkulla. Figaron musassa mun huomion kiinnitti heti upea soundi, lyriikat ja vahva oma tyyli.”

Mist sä tuut?
”Oon kotoisin Pälkäneeltä, mutta nykyisin asun Helsingissä. Lyhyesti sanottuna oon päätynyt tähän pisteeseen, kun aikoinaan minut valittiin Apulannan biisileirille, jonne uskaltauduin hakea. Sen seurauksena pääsin tutustumaan ja verkostoitumaan muiden musa-alan tyyppien kanssa.”

Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Jos oon ihan rehellinen, en ole tainnut vieläkään sellaista täysin tajuta. Vaikka oon ihan pienestä saakka kirjoitellut omia juttuja, niin hölmösti pitkään ajattelin, ettei siellä pienessä kyläpahasessa kannata haaveilla kuin jostain suhteellisen tavanomaisesta. Mä koen, että vaikka tosi paljon olenkin tehnyt töitä ja valintoja musiikkialaa kohden, niin artistius on jotain, mitä ei edes tajua valitsevansa.”

Musiikillinen esikuvasi?
”No näitähän olisi vaikka kuinka monta, mutta sanon että Samuli Putro. Taisin olla 10-vuotias, kun sain joululahjaksi toivomani Zen Cafe:n Jättiläinen -albumin ja se oli mulle silloin eräänlainen aarre. Sen levyn biisit oli mulle menevien melodioiden lisäksi persoonallisia tarinoita, joista loin pääni sisällä mielikuvan. Muun muassa siitä miehestä, jonka ympäriltä tuolit viedään. Omassa musiikissani toivon osaavani hyödyntää juuri tuollaista omintakeista tapaa kokea ja nähdä maailma ja tehdäppä siitä vielä toimiva kappale.”

Behm & Ellis?
”Tämä duo syntyi kun me tavattiin Apulannan biisileirillä muutamia vuosia sitten. Yks kaks, oltiinkin tehty viikonlopun mittaisen biisileirin aikana yhdessä laulu, mikä päästiin esittämään Uuden musiikin kilpailun finaaliin. Sen jälkeen kaikki tapahtui tosi nopeasti. Jonkin verran ehdittiin musiikkia tehdä, mutta oli selkeää molemmille, että halutaan keskittyä ja kehittyä omalla tontilla. Vaikka mahtava ponnahduslauta se oli alalle.”

Supervoimasi?
”Herkkyys ja raakuus, niin lauluäänen, lyriikoiden ja persoonan näkökulmasta. Koen, että se mikä on sitä ’supervoimuutta’ ei ole tyylikeino, vaan se on jotain mikä kumpuaa itsestä ja lauluista väistämättä.”

Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”No hmm hitsit, mua itseäni aina ihastuttaa omaperäiset tulkitsijat ja soundit. Niin varmasti kiinnostuisin ensimmäisenä lauluäänestä ja sitten mielenmaisemasta minkä tää tyyppi on luonut.”

Tuotanto?
”Olen päässyt onnekseni tutustumaan upeisiin tyyppeihin, jotka sattuvat myös olemaan äärimmäisen lahjakkaita lauluntekijöitä, tuottajia ja artisteja. Nyt tosin olen keskittynyt enemmän omaan tuotantooni, mutta siinä ohessa tulee jonkin verran tehtyä myös muille. Ellis-matsku on eritoten melankolista ja herkkää, jossa lyriikat ohjaavat isossa roolissa tunnelmaa.”