Haastattelussa Kaip, joka voisi puhua musiikistaan vuosia – muille biisejä tehnyt muusikko käynnisti soolouransa

Kaip julkaisi hiljattain debyyttisinglensä.

Juuli Aschan

Rumban juttusarjassa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Jutussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli Eme, sen löydät täältä.

Tällä kertaa vuorossa on Kaip, joka julkaisi juuri debyyttisinglensä Vuodenajat. Hyvällä äänellä ja mielenkiintoisilla sanoituksilla varustettu muusikko tekee kappaleita myös muille. Kaipista tullaan jatkossa kuulemaan paljon lisää, joten on aika ottaa selvää minkälainen artisti kaiken takaa löytyy.

Mikä soi napeissa just nyt?
”Oon laittanut soimaan viimeiset varmaan viisi aamua ekana biisinä G-Eazyn ja Blackbearin uuden, eli ton Hate the way. Lisäks oon luupannut isosti Burna Boyn uutta albumia.”

Mist sä tuut?
”Oon Helsingistä kotoisin. Mun porukat, broidi ja kaikki lähipiiri on muusikoita, niin sieltä se varmaan tulee, että oon itsekin aina halunnut tehä musaa. Itse asiassa vasta kun olin päiväkodissa mä opin, että on olemassa muitakin ammatteja kuin vaikka laulaja tai säveltäjä, niin kuin mun vanhemmat. Se oli varmaan vähän twisted niiden hoitajienki mielestä.”

Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Jos mä oon rehellinen, niin se oli lapsena mun ihan eka unelma-ammatti, mutta tulin alalle puhtaasti niin, että kirjoitin vaan paljon musaa ihan muille artisteille, enkä liikaa ajatellut, että esittäisin ite mun biisejä.”

”Muistan, kun tietyistä biiseistä frendit aina ihmetteli about että ’täähän on ihan uskomaton, mutta kuka muu tätä voi laulaa kuin sä?’. Sitten aloin pikku hiljaa itsekin huomata, että syntyy biisejä, mitkä on vaan tosi henkilökohtasia.”

”Jossain vaiheessa sitten tajusin, että hitto, täähän on mulla ollu haaveena koko ajan, mutta en ole vaan osannu nähdä sitä. Kirjoitan kyllä edelleen tosi paljon muillekin, koska eri artistien sielunmaisemat kiinnostaa mua tosi paljon. En ole muuten koskaan törmänny toiseen artistiin, jolla olisi mennyt näin päin, että ensin kirjottaa muille ja sitten siirtyy artistiksi. Tai varmaan on muitakin, mutta ei vaan nyt tule mieleen. Paitsi ehkä ulkomailta joku Julia Michaels. Mulle tää on tapahtunut tosi luonnollisesti näin päin.”

Musiikillinen esikuvasi?
The Weeknd. Mulla on omasta mielestä aina ollu tosi erilainen lauluääni, kun just muilla äijillä. Mä löysin The Weekndin joskus teininä ja en ole koskaan tuntenu sen kaltasta samanlaisuutta kenenkään muun artistin kanssa. Vaikka The Weekndin biisit on supersurullisia, niin koen niissä sellasta ihan hullua tunnelatausta ja voimaa. Ja sitä samaa vaikutusta haluan saada mun omalla musalla aikaan.”

Supervoimasi?
”Hahah tän mä tiiän. Mun superkorkee ja haikea ääni. Se on itse asiassa noin puolet kaikesta palautteesta, mitä oon saanut. Enimmäkseen tullut siis hyvää palautetta, mutta oon saanu myös viestejä, missä ihmiset pahoittaa mielensä, kun nyt kuulostaakin mies ihan naiselta. Mähän otan sen vaan kehuna, koska ensinnäkin naiset on parhaita ja veikkaan että ihan samoja juttuja on sanottu vaikka Michael Jacksonista tai Princestä. Ajattelen, että jos on jotain, mikä tekee ihmisestä erilaisen kun muut, niin siitä kannattaa olla ylpeä ja korostaa sitä.”

Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Varmasti siihen outoon, mutta koukuttavaan, yhdistelmään surua ja tanssittavuutta. Mä tykkään miettiä, että jos Kaip olis drinkki, niin siin olisi kahta eri ainesta – melankolia ja energia. Sitten kun oon studiossa, niin miksaan lasin vaan täyteen molempia ja toivon, että se maistuu jengille.”

Tuotanto?
”Joo, mä oon tehnyt töitä tosi monien eri artistien kanssa: Ina, Pihlaja ja Jeremie, nyt muutaman mainitakseni. Esimerkiks Pihlajan ja Costeen Picasso-kappale on mun co-write (osakirjoittama). Mulla on kanssa pari ihan uutta artistia työn alla, joiden projekteissa oon mukana myös tuottajana.”

”Multa kysytään paljon, että miten oma musa eroaa artisteista joiden kanssa työskentelen tai, että kumpi on vaikeampaa. Voisin puhuu tästä vaikka vuosia, mutta oikeestaan vastaus on niinkin helppo kuin että inspiroidun ihmisestä.”

”Kun tapaan jonkun mielenkiintosen artistin, niin mulla tulee heti mieleen idiksiä, että millasen biisin haluisin kuulla siltä. Sitä mukaa mulla myös luonnollisesti valikoituu yhteistyöt, että kenen kanssa nään just yksi yhteen siinä, että mitä artisti haluaa itsestään tuoda esiin.”

”Kaipissa tää aspekti onkin sitten paljon monimutkasempi ja jopa terapeuttinenkin. Itsestään näkee aina niin paljon enemmän puolia kuin muista ihmisistä. Aluksi tämä oli ehkä sen takia haastavaakin, mutta viimeisen ehkä vuoden aikana oon päässyt tosi syvälle siihen omaan sielunmaisemaan. Ja myös siksi nyt tuntuu tosi hyvältä julkasta vihdoin omaa musaa!”