”Mä oon aika hyvä siinä, että mä tiedän mitä mä haluan” – haastattelussa Eme

Eme on julkaissut kolme singleä.

Henry Salmi

Rumban juttusarjassa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Jutussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli Jose Mäenpää, sen löydät täältä.

Tällä kertaa vuorossa on Eme, joka julkaisi hiljattain uuden singlen Oispa tää vaa peli. Rumban edellisessä haastattelussa laulaja kertoi haaveilevansa ruisrockin lavasta, tässä hän kertoo musikaallisesta taustastaan ja tietysti myös suunnitelmistaan.


Mikä soi napeissa just nyt?
Remi Wolf. Se mimmi tulee viel räjähtää, koska sen musa on jotain ihan muuta! Tosi omal taval leikkisää ja musikaalista.”

Mist sä tuut?
”Mä tuun Turust! Muutin Helsinkiin muutama vuos sitte, kun aloin tekemään musaa ja pääsin opiskelemaan musan tekemistä ja tuottamista.”

Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Oon kyl aina tiennyt. Jo pienenä rakastin esiintymistä ja musta on ihan hirveesti lapsuusvideoita, joissa koikkelehdin kameran edessä. Sillonkin kun kuvattiin mun pikkusisaruksia, mun piti tulla väliin jotain starailemaan. Äiti pisti sitten tanssitunneille ja musiikkiluokalle.”

”Aloin kuitenkin tekemään biisejä vasta joskus 20-vuotiaana. En aluksi oikeen tuntenut ketään, joka olis lähtenyt tuottamaan mua, joten päätin ruveta opettelemaan itse. Parin viime vuoden aikana oon tehnyt paljon yhteistyötä Juho Suutarisen kanssa, joka on mun kaveri Turusta saakka.”

Musiikillinen esikuvasi?
”Sasha Sloan. Se on sellanen ironinen sad girl, joka onnistuu luomaan sairaan kauniin haikeita tunnelmia sen biiseihin. Munkin mindset lähtee vahvasti haikeudesta ja kaipauksesta, ja ehkä siksi Sashan biisit resonoikin. On tullu kanssa viimeaikoina viljeltyä itseironiaa mun teksteihin.”

Supervoimasi?
”Mä oon aika hyvä siinä, että mä tiedän mitä mä haluan, ja meen määrätietosesti niitä asioita kohti.”

”Koen kanssa, että tuottaminen on tietyllä tapaa mun supervoima. On feministinen teko olla nainen, joka tuottaa. Harvat mimmit osaa kiinnostua siitä, koska esikuvia naistuottajista on liian vähän. Mä haluan olla yks niistä. Lisäksi haluan pois etuliitteen ’nais’ sanasta ’tuottaja’.”

Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, mihin siinä rakastuisit?
”Mun tekstien tarinankerronnallisuuteen. Siihen kontrastiin, että kirjotan vähän sisäänpäinkääntyneestä näkökulmasta, mutta avoimesti. ”

”Vähän ’kökköihin’ soundeihin.”

Levy?
”Mä rakastan levyjä! Multa on tulossa levy, joka on kokonaisuus introvertin ja tarkkailevan tyypin näkökulmasta. Käsittelen siinä esimerkiksi yksinäisyyttä, ulkopuolisuuden tunnetta, kateutta ja ikävää. Levyn nimi on Sanoinks mä ton äänee?, mikä tarkottaa niitä ajatuksia, joista mun on vaikee välillä puhua.”

”Aiheet on helpompi pukea biiseiks ja piiloutua niiden taakse. Tän levyn tekeminen on tavallaan muistutus itselle siitä, miten typerää on olla kohtaamatta vaikeilta tuntuvia asioita, koska puhumalla niistä ne todennäkösemmin ratkeaa.”