Rumban juttusarjassa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Jutussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli Vince Vigo, sen löydät täältä.
Tällä kertaa vuorossa on Josén Pimeä Puoli -yhtye. Rumban kysymyksiin vastaava solisti Jose Mäenpää tietää mitä tekee, hän nimittäin opettaa laulua. Tämän lisäksi äänihuulien voi lukea olevan muutenkin käytössä, sillä hän soittaa trumpettia Dalindeo-yhtyeen riveissä.
Yhtye julkaisi hiljattain Mustana-biisin, jolla vierailee Paleface. Bändiltä on ilmestynyt yksi albumi ja seuraava on tulossa.
Kysyimme jazzia ja poppia sekoittelevan yhtyeen kappaleista vastaavalta Mäenpäältä mitä on luvassa ja mitä historiasta paljastuu. Yhtyeen muita jäseniä ovat Arto Nurmi ja Jussi Miettola.
Mikä soi napeissa just nyt?
”Napeissa soi just nyt Princen Piano & A Microphone 1983. Todella koskettavaa ja freesiä otetta tällä postuumisti julkaistulla demoista koostuvalla albumilla. Princen laulu on rohkeaa ja värikästä ja hänen pianonsoitto on niin vahvaa, että meinasin laittaa pianon myyntiin kuullessani sitä ensimmäistä kertaa.”
Mist sä tuut?
”Olen lähtöisin Ilmajoelta, mutta päädyin Sibelius-Akatemian opiskelupaikan myötä nuorena miehenä Helsinkiin. Nykyään opetan samassa opinahjossa laulua. Biisejä olen tehnyt aina. Ohella on kulkenut trumpetti, piano ja laulaminen, joilla olen tehnyt jo suht pitkän freelancerin uran mitä erilaisimmissa kokoonpanoissa. Josén Pimeä Puoli on viimeisin ja aktiivisin oman musan yhtye, jonka toivon pysyvän rinnallani niin kauan kun jotain pihinää kurkusta tulee.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Musan tekeminen on aina ollut itsestäänselvyys, mutta varsinainen artistius onkin ollut vaikeampia asia lähestyä. Freelancerius ja artistius eivät aina sovi yhteen (liian monta rautaa tulessa). Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin tarpeeseen tuoda omia ajatuksia ja musaa suoraviivaisemmin esille; siihen aseita olivat mielitiettyni laulaminen ja biisinkirjoitus. Solistina oleminen on aina ollut minulle mieluisin paikka, joten aika luontaisesti siirtymä artistiuteen lopulta kuitenkin tapahtui.”
Musiikillinen esikuvasi?
”Minulla monia esikuvia. Usein huomaan musiikissani vaikutteita Stevie Wonderista ja J. Karjalaisesta. Heidän musaansa yhdistää mielestäni aitous, konstailemattomuus, valoisuus ja lämpö. Ehkä ne viehättää minua, läpäisee sielun. Inspiraatiota haen usein, leffafriikki kun olen, leffamusasta. Morricone, Badalamenti, Herrman, Barry, Rota ja Schifrin ovat aika usein kuuntelussa. Heiltä uskoakseni tarttuu karaktäärejä, sävyjä, saundeja ja vahvoja tunnelmia musiikkiini.”
Supervoimasi?
”Tunteikkuus. Minun musaa ei ole eikä synny ilman tunnetta, se on aina lähtökohta tekemiselle, ja se näkyy musiikkini erilaisissa tunnelmissa ja tulee yleensä esiin palautteessa jota yleisöltä saan.”
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Varmaan vilpittömyyteen. En pidä hienostelusta tai siitä, että koitetaan olla jotain muuta kuin on. Vaikka musaa tehdessä on erilaisia rooleja, ne on kaikki jollain tapaa lähtöisin itsestäni ja kokemuksistani.”
Levy?
”Albumi on tulossa! Se konseptuaalinen kokonaisuus, jossa on yhdenmukaisuutta, ja jossa biisit sulautuvat toisiinsa ja sisällöt keskustelevat keskenään. Palefacen fiittaama Mustana on levyllä mukana ja ennen albumia lohkaisemme todennäköisesti toisenkin sinkun kokonaisuudesta. Levyllä on toinenkin vierailija: instrumentalisti joka jääköön vielä salaisuudeksi.”
”Fiitteihin on toistaiseksi päädytty, jos koen jossain vaiheessa biisintekoprosessia sellaista tarvitsevani. Joskus saattaa tulla fiilis, että tähän ois tosi nasta tuoda sen tai sen artistin vibaa. Mustana-biisi oli sen verran eeppinen, että oma lyyrisyys kaipasi vierelle tuhdimpaa otetta, ja sitähän Karrilla on vaikka muille jakaa. Ekalla albumilla oli mukana vuorostaan legenda Pedro Hietanen tuomaan vanhemman sukupolven riemullisen jatsikkaan tunnelman (plus että sain hyvän syyn tavata lapsuuden idolini).”