Peilitalossa-albumi vei Mustan paraatin ensimmäisen koskaan julkaistun Rumban kanteen. Pyysimme muun muassa Mojo-lehteen kirjoittavaa brittitoimittajaa Kieron Tyleria tutustumaan tähän suomalaisen postpunkin klassikkoon. Miltä merkkiteos kuulostaa ulkomaalaisen korviin?
Mustan paraatin Peilitalossa-levyyn (1983) tutustuminen on pelottava kokemus. Levyn kannessa neljä nuorukaista on kokoontunut ilmeisesti katedraalin pylväiden juurelle. Vain yksi heistä katsoo kameraan, hänkin sivuttain.
Takakannessa ryhmä näyttää olevan lähtemässä johonkin. On kuin albumi julistaisi: ”Älä katso minua silmiin, älä yritä päätellä mistä minussa on kyse”. Nyt, 30 vuotta myöhemmin, minua on kuitenkin pyydetty perehtymään tähän historian ensimmäisen Rumba-numeron kansikuvabändiin.
Vuonna 1983 Musta paraati ei ollut Suomen ulkopuolella mitään. Piinaavan trenditietoinen NME-lehti paljasti tuolloin joulunumerossaan oman näkemyksensä vuoden parhaista levyistä. Ykkössijan vei Elvis Costellon Punch the Clock, Michael Jacksonin Thriller oli viides. Listan kymmenen kärjessä olivat myös Tom Waitsin Swordfishtrombones, Billy Braggin Life a Riot with Spy vs. Spy, Culture Clubin Colours by Numbers ja King Sunny Aden Synchro System.
Echo & the Bunnymenin Porcupine – joka oli kenties Mustan paraatin aaltopituudella – oli vasta sijalla 32. NME:n kilpailija Melody Maker puolestaan valitsi Eurythmicsin Touchin vuoden parhaaksi levyksi, Big Countyn The Crossing oli toisena. Brittien musiikkiraamatut eivät ajatelleet tuolloin Suomea.
Rumban lukijaäänestyksessä Musta paraati oli vuonna 1983 toiseksi suosituin bändi – suosituin oli Hanoi Rocks, kolmanneksi sijoittu Eppu Normaali. Peilitalossa oli ilmestysvuotensa suosituin suomalainen levy. Ensimmäisessä numerossa Lords of the New Church- ja Grandmaster Flash -artikkelit saivat seuraa Sticky Fingersin, Van Hurskaan ja edelleen toimivan Yön haastatteluista. Suomella oli omaa musiikkia jota juhlia, eikä maa ollut täysin pimennossa muun maailman tapahtumista: esimerkiksi New Order soitti Helsingissä syyskuussa 1981 Factory Records -kollegansa Section 25:n kanssa. Se oli muuten ensimmäinen kerta, kun Temptation-biisi esitettiin livenä.
Nykyään suomalainen postpunk on vähemmän tunnettua kuin pelkkä suomalainen punk. Viimeksi mainitun kansainvälisestä suosiosta voi kiittää pitkälti mainiota Punk ja yäk! -boksia (2009). Eppu Normaali ja Ratsia ovat ainakin suhteellisen tunnettuja Suomen ulkopuolella. Ratsian fantastinen Jäljet-levy (1982) merkitsee itselleni suomalaisen postpunkin huippuhetkeä. Peilitalossa-albumiin tutustuminen kävisi siis oppitunnista.
On selvää, missä levyn musiikilliset juuret ovat. Ennustus-kappaleen bassolinjat ja eteenpäin vyöryvät rummut tuovat mieleen Killing Joken, kuten koko albumin etukenoinen sätkätys. Outoa kyllä Ennustus muistuttaa Killing Joken tuotannosta eniten Eighties-biisiä, joka toimi myöhemmin pohjana Nirvanan Come as You Arelle. Tämä on outoa siksi, että Eighties julkaistiin vuonna 1984, vuosi Peilitalossa-levyn jälkeen.
Musta paraati tuo mieleen myös heimopunkkarit Southern Death Cultin. Veitsen terällä -kappale muistuttaa The Cultin anthemeista, Cult tietenkin kehittyi Southern Death Cultista. New Model Armyn ja Sisters of Mercyn vaikutus on myös kuultavissa, tosin vähemmässä määrin. Peilitalossa ei ole millään muotoa amerikkalainen albumi, levy pohjaa selvästi syvään Ison-Britannian vaihtoehtoskenen tuntemukseen.
Mutta Peilitalossa ei ole brittiläinen levy eikä kuulosta sellaiselta. Tämä ei johdu pelkästään kielestä. Vuonna 1983 Mustalla paraatilla ei olisi ollut mitään ongelmaa Britannian keikkalavojen haltuun ottamisessa, mutta yhtye on rakentanut kappaleensa omaleimaisesti: kertosäkeet ja säkeistöt on erotettu toisistaan lyhyillä, joka suuntaan syöksyilevillä osilla.
On Musta paraati ajatellut asiaa tai ei, vaikuttavinta heissä on se, että he olisivat voineet tuoda jotain raikasta Brittien 1980-luvun alun musiikkikartalle – ja löytää maasta myös yleisöä. Meidän menetyksemme, Suomen voitto. Tosin NME olisi luonnollisesti inhonnut heitä.
– Kieron Tyler