Ensimmäisen sooloalbuminsa vuonna 2003 julkaisseen, Ritarikunnastakin tutun Chydeonen uusin tuotos AAA ilmestyi perjantaina. Lähes kahdessa vuosikymmenessä on ehtinyt tapahtua paljon: on tullut Ritarikuntaa, on tullut sooloa, on tullut yhteistöitä ja vierailuja muiden räppäreiden albumeilla. Siinä vaiheessa kun viimeisin Ritarikunta-albumi näki päivänvalon vuonna 2020, oli siemen uudelle Chyde-levylle jo itämässä.
”En sinänsä halunnut mitään irtiottoa aiemmin vedetyistä tyyleistä, mutta aika erilainen tästä tuli. Levyn työnimi oli pitkään PRPR, ajatuksena lyhyt muoto peribrittiläisestä proper-ilmauksesta. Kyllä tämä valmiinakin ihan proper on”, Chydeone toteaa. ”Aikaansa tämä sisällöllään ja soundeillaan totta kai peilaa, en mä koskaan ole täysin osannut ryhtyä räppiteatteriin tai larppaukseen, vaikka olen niitäkin tapoja tietty kokeillut. Sinänsä mitään suurta sanomallista suunnitelmaa ei ole ollut. Se on kuitenkin selvää, että ihan koko kansan iskelmää tämä ei ole.”
Todennäköisesti ainakin osaan kansasta levy kuitenkin iskee, sillä AAA tulee potkivine biitteineen ja taidokkaasti tiputeltuine riimeineen takavasemmalta suoraan kohti, osoittaen Chydeonen keränneen kasaan kaiken vuosikymmenien aikana kertyneen kokemuksensa ja valjastaneen sen mitä kiinnostavimpaan käyttöön. Levy kulkee 25 minuutin kestossaan ja 9 kappaleen mitassaan sen verran moniin suuntiin polveilevia itsereflektiivisiä polkuja ja elämän yllättäviä kiemuroita pitkin, että vähemmästäkin lähtisi omat ajatukset hyrräämään kohti uusia, raikkaita ratoja.
Levy on ennen kaikkea totuudellinen. Suorastaan totinen vilpittömyys kuuluu sekä lauseiden merkityssisällöissä että Chydeonen ulosannissa, jossa ei kyllä epävarmuuden häivääkään ole näkyvissä. Terve itsensä ruodussa pitäminen vaihtelee vahvalle pohjalle rakennetun itsevarmuuden kanssa, kontribuoiden siihen kuinka voimakkaan omaleimaiseksi Chydeonen flow on rakentunut. Liian epäröivistä lähtökohdista käsin voisi olla haastavaa välittää näin vakuuttavaa vaikutelmaa, mutta sehän ei tämän Ritarikunta-konkarin kohdalla ole ongelma.
Albumin tuotannosta vastaavat Ritarikunta-og Jesse J, So Damn Tuff -kuvioissa myöskin Ritarikunnan jäseneksi marinoitunut Chuck Main, sekä koko hommaa Chyden kanssa kasassa pitänyt studioisäntä Sattalite. Levyn päätösraidan musapuolesta vastaa Sattaliten kanssa yhdessä kansainvälistä suosiota nauttiva chillhop-artisti Monma.
Ratkaiseva merkityksensä siinä, että AAA on niin vahvasti tältä päivältä kuulostava kokonaisuus, onkin nimenomaan kappaleiden tuotannolla. Biisien taustat tempaavat mukaansa odottamattomilla koukuilla ja pään nyökkäämään saavien hiphop-rytmien sekoittelulla elementteihin, jotka taipuvat milloin trap-musiikin, milloin elektronisten genrejen puoleen. Ne meinaa samaa sukeltaa nautinnollisen syvine bassoineen kohti utuisen mystisiä kujia, Mä en o sulle leikittelee hengästyttävästi joka suuntaan poukkoilevan tempon kanssa, ja albumin päättävä Totuus on kätkee sisälleen lähes Burialmaisen vivahteen.
Kuuntele AAA alta.