Siltä osastolta kun löytyy kovia biisejä vaikka kuinka.
Teksti: Saku Schildt
Tänään suurin osa 1980-luvulla lapsuuttaan eläneistä kolmikymppisistä lienee tuntenut haikeuden häivähdyksen sydämessään: Commodore-yhtiön perustajan sekä Commodore 64 -tietokoneen (ja Vic-20:n) kehittäjän Jack Tramielin uutisoitiin poistuneen keskuudestamme 8. huhtikuuta 83-vuotiaana. Rauha hienon miehen sielulle.
Tramiel nimittäin jätti valtavan jäljen kokonaisen sukupolven sielunelämään. Commodore 64 edusti kasarivuosien lapsille samaa kuin Xbox, Playstation ja Nintendo edustavat yhteen laskettuna nykypolvelle. Lukemattomat olivat ne tunnit, kun pikkunassikat kerääntyivät kaverin kämpille ohjastamaan kukin vuorollaan ruudulla liikkunutta epämääräistä grafiikkamöykkyä. Ensin piti tietenkin odottaa minuuttitolkulla pelin latautumista ja jännittää, lähtisikö se ylipäätään käyntiin.
Yksi Kuusnelosen ihmeellisyyksistä oli, että vaikka sen audiopuoli oli nykystandardeilla rajoittunut, sillä sävellettiin iso nippu unohtumattomia biisejä. Muusikot kuten Rob Hubbard ja Matt Gray repivät vekottimesta irti vaikuttavia soundeja.
Kunnioittakaamme siis tietokoneiden uranuurtajaa listaamalla joitain komeita kappaleita kultaiselta 1980-luvulta. C64-musiikkiin sisältyy sikäli hauska ympyrä, että pelimusiikin säveltäjät ottivat kappaleisiinsa vahvasti vaikutteita syntikkapopista ja nykyiset synapopparit puolestaan ammentavat vanhasta pelimusiikista. Jos joku suosikkisi puuttuu, lyöpä se kommenttikenttään!
(Ja käytetään nyt tämä aasinsilta myös henkilökohtaiseen kiitokseen 1980-luvulla MikroBittiin ja 1990-luvulla Pelit-lehteen kirjoittaneille peliarvostelijoille. Jukka Tapanimäki, Petri Teittinen, nykyään politiikassa vaikuttava Jyrki J. J. Kasvi ja edelleen Pelit-lehteen kirjoittava Niko Nirvi, sekä kaikki muutkin vanhat konnat, teidän kirjoitustyylinne vaikutti saletisti isoon osaan nykyisistä kriitikonplantuista taiteenlajiin katsomatta. Täysi arvostus!)
Juttu jatkuu seuraavalla sivulla: