Alma julkaisi eilen illalla ensimmäisen singlen tulevalta debyyttialbumiltaan. Cowboy on Bloodpopin tuottama ja Alman lisäksi Justin Tranterin ja Sarah Hudsonin kirjoittama. Kappale jakoi Rumban kriitikkoraadin mielipiteet.
”Osaan kuvitella, mitä biisileirillä on tapahtunut. Supertuottajat ja -kirjoittajat (tällä kertaa he ovat sitä oikeasti) ovat pyytäneet Almaa laulamaan jotain ’perinteistä suomalaista, jonka kaikki tuntevat’. Lopputuloksen kuulee Cowboyn kertosäkeestä, joka on likimain nuotilleen rakennettu legendaarisimman suomalaisen cowboylaulun Hummani hein pohjalta. Idea on ainakin konseptin tasolla toimiva: latinopoppibuumi on tuonut poppivaltavirtaan uudenlaisen melodiakielen ja nyt on kuin Alma yrittäisi tehdä samaa suomalaiskansallisella – siis eksoottisella – melodiakielellä, joka vie leijonakorun vielä vähän pidemmälle. Päälle Alman persoonaa jokaista sadasosaa myöten alleviivaava laulutuotanto, muutama iso mutta erilainen koukku, vähän Post Malonea ja avot. Kappale ehkä tympäisee subjektiivisella tasolla, mutta on poptuotteena ja artistibrändin osana juuri sitä maailmanluokkaa, mitä pitikin.”
– Oskari Onninen
”Oli sattuman kauppaa, että näin A Star is Born -elokuvan lehdistönäytöksessä samana päivänä, kun Alma julkaisi uuden singlensä. Alman Cowboyn tuottaja Bloodpop tuotti myös viime vuosien suurimman countryvaikutteisen popalbumin, Lady Gagan Joannen (2016). A Star is Bornissa Lady Gaga näyttelee kantrimuusikkoon rakastuvaa harrastelijalaulajaa, joka ponkaisee miehensä avustuksella kohti poptähteyttä. Romanttinen musikaalielokuva on täynnä voimakkaita musiikkikohtauksia ja juoneltaan tarpeeksi yksinkertainen tavoittaakseen massat. Elokuvan jälkeen oli fiilis, että kun Oscarit ja Grammyt on jaettu ensi keväänä, hyräilemme lattaribiisien sijaan kantria. Osuuko Alma Cowboyllaan juuri oikeaan hetkeen, vai onko singlejulkaisu jopa hieman ’liian ajoissa’. Kappaleella Alma kuulostaa hyvältä ja nykimään jäävä slidekitara mahtavalta. ’Honest as a virgin, pissing holy water’, on myös tehokkaimmin päähän jääviä ja kiehtovimpia rivejä Alman tuotannosta.”
– Jukka Hätinen
”Jos tehdään tällainen cowboy-läppä, niin tehtäisiin sitten oikeasti. Se, että introssa ja väliosassa on jonkinlainen diakuva akustisesta kitarasta, ei riitä viittaukseksi kantrimusiikkiin. Tästä tuli vähän mieleen Music-levyn aikainen Madonna (lähinnä Don’t Tell Me) ja ehkä hieman myös jotkut Lady Gagan Joannen jutut, mutta varsinkin jälkimmäinen eroaa Alman meiningistä siinä, että Joannella on ihan oikeita hyviä biisejä. Tässä taas on vain pikkukivat säkeistöt ja hirvittävän ärsyttävästi jumittava kertosäe, joka ei edes ole mikään kertosäe. Todella näköalatonta musiikkia, kaikille aikakauden tuotannollisille kliseille nöyrästi kumartavaa tyhjyyttä, joka yrittää vähän teeskennellä substanssia, koska sellainen ’sopii artistin brändiin’. En tiedä, kumpi on huolestuttavampi ajatus: se, että Alma todella paljastaa tässä syvimpiä tuntemuksiaan nuorena periferian edustajana maailmalla vai se, että moinen on vain puhetta uusimpien hashtagien tilkkeeksi.”
– Niko Peltonen
”Kappaleesta kuulee, että se on tehty Yhdysvalloissa ja yhdysvaltalaisille: en muista yhtään mannereurooppalaista hittiä, joka tällä tavalla nostaisi esiin kantrimeininkejä. Hyvin hämmentävä single, laulu tuotettu todella hyvin, mutta kappale ei oikeastaan uppoa mihinkään trendiin, eikä toisaalta ole tarpeeksi hyvä ylittääkseen trendivirtojen valleja. Saattaa kuunteluiden myötä kehittyä, mutta Bloodpopin biisiksi yllättävän melodiaton.”
– Markus Hilden
”En osaa sijoittaa biisiä aikajanalle, mutta voisin kuvitella kappaleen jollekin Katy Perryn albumille siinä Teenage Dreamin ja Prismin maastossa. Liian vanhaa koulukuntaa ollakseen kehityksen kärjessä, liian äskettäistä ollakseen nostalgista. Mikään syvämietteisyyden Korkea Veisu ei ole kyseesä. Parin kuuntelun jälkeen mieleen jää vain ’Imma COWBOY! ä-ä-ää (ä-ä-ää)’ -huudahdus. Olisin arvostanut hiukan kantrimpaa otetta, mutta menee se näinkin. Mikäli kappaleella haluttiin ilmentää yksinäisyyttä ja uhmaa Los Angelesin kosmopoliittisessa hornankattilassa, joudun valitettavasti tunnustamaan tyhmyyteni: biisi on pelkkä lupsakka lällätys eikä mitään sen eksoottisempaa. Tanssisin.”
– Jami Järvinen