”Dxxxan ja Hzzztin kanssa on tullut tehtyä niin absurdeja asioita laulamisen parissa, että itsensä haastamisen rajat ovat mukavasti venyneet” – haastattelussa Minkki

"Satun muistamaan kun Antti laittoi mulle meidän ekan yhteisen biisin taustat enkä tiennyt yhtään että mitä se on puuhaillut. Rakastin sitä miten raa'alta se kuulosti. Raa'alta, kypsentämättömältä, röyhkeän harkitsemattomalta."

24.09.2022

Rumban juttusarjassa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Jutussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli Thelise, sen löydät täältä.

Eilen Alakulttuuritalon kautta ilmestyi Minna ”Minkki” Sihvosen ja Antti Annusen kasiraiturilla luoma ep nimeltä Minkki. Löyhästi goottirockiksi kategorisoitavissa olevalla kokonaisuudella vierailevat Katu-Jansku ja Super-Mari. Eilen ilmestyi myös Mikko Kaistisen ohjaama musiikkivideo Pimeyttä kädestä -kappaleeseen.

Tänään Rumban kysymyksiin vastaa siis Minkki, jonka voi nähdä keikalla Helsingin Loosessa 21.10.

Mikä soi napeissa just nyt?

”Mulla ei varsinaisesti ole nappeja, koska kuuntelen musiikkia vain kotona: kuka muka uskaltaa liikkua ulkona niin ettei kuule mitä ympärillä tapahtuu?”

”Paras biisi tällä hetkellä on Изге Ай:n Сүнгән ялкыннар. En kuuntele musiikkia reaaliajassa, tällä hetkellä olen menossa 80-luvulla ja erityisesti keski- ja itä-Euroopan kasari on katalogiltaan antoisa. Kaverini lähetti mulle just ylläreitä puolalaisen levykaupan vinyylihyllystä! Paitsi että toi mun paras biisi just nyt onkin ysäriltä. No, ihan sama, johdonmukaisuus on yliarvostettua.”

Mist sä tuut?

”Vanhana mikkeliläisenä vastaan tietenkin, että tulen Mikkelistä! Tulen myös lukuisten menneiden ja nykyisten soittokavereideni huomasta joiden kanssa olen saanut tehdä musiikkia niin kauan, että uskallan nyt julkaista musiikkia omalla nimelläni. Erityisesti Dxxxan ja Hzzztin kanssa on tullut tehtyä niin absurdeja asioita laulamisen parissa, että itsensä haastamisen rajat ovat mukavasti venyneet. He ovat niin taitavia siinä mitä tekevät, että väkisinkin alkaa uskoa itseensä kun yhteistyöhön on päädytty. Koko alter egonikin syntyi kuitenkin heidän kanssaan tekemistä ajatellen.”

”Olen päätynyt tähän tilanteeseen myös oppimalla sietämään epävarmuutta, ja sitä oppii hyvin esim. karaokessa: siellä todella oppii puskemaan läpi siitä fiiliksestä kun ketään ei todellakaan kiinnosta se sun esitys. Itseä pitää kiinnostaa! Myös paljettien olemassaolo on edistänyt ihanasti sooloilu-uraani!”

Silloin tajusin, että haluan artistiksi.

”En ole varsinaisesti koskaan päättänyt, että haluan tehdä musiikkia. Olen vain aina tarttunut siihen mitä on ollut käsillä ja kun on tullut mieleen tehdä omia biisejä, niitä on sitten tehty. Edelleenkin yritän välillä miettiä, että kuinka suuri osa mun identiteettiä ’artistius’ on ja että tuhoutuisiko mun sielu jos en enää tekisikään musiikkia, mutta sitten aina tulee mieleen joku uusi projekti tai mua pyydetään johonkin mukaan.”

”Halusin ala-asteella musiikkiluokalle keskustaan, mutta äiti ei ollut varma uskaltaisiko mua päästää kulkemaan yksin bussilla, sillä mulla oli vaikeuksia saada takin vetskariakaan omin päin kiinni ja soittelin äidin koulun kansliaan itkuisia puheluita. Mutta menin vain sinne pääsykokeisiin kun en ole ikinä näköjään kauheasti keneltäkään lupia omiin päähänpistoihini odotellut.”

Musiikillinen esikuvasi?

”Tämä esikuvan määritteleminen on oikeastaan vaikeaa, koska vaikka tykkäänkin musiikista, sen tekijöistä ja sen lieveilmiöistä todella paljon, en osaa ajatella seuranneeni kenenkään jalanjälkiä. En halua tehdä sellaista musiikkia kuin idolini. Ne ovat tehneet sen jo niin hyvin. Teen sellaista musiikkia joka syntyy niiden ihmisten seurassa, joiden kanssa kokoonnutaan biisejä tekemään.”

”Mutta kuitenkin mulle nousee mieleen yksi nimi ja se on Karin Dreijer. The Knifen myötä aloin kuunnella konemusiikkia ja se oli hyvä juttu se. Lisäksi tykkään hänen esittämästään ajatuksesta, että sävellys ja sanoitus olisivat tunnelmaltaan vastakkaisia. Se luo hyvää outoutta. Tärkein hänen luomansa esimerkki on kuitenkin se, että myös jättäytymällä syrjään kaikenlaisesta markkinahumusta ja jopa piilottamalla oman naamansa voi tehdä musiikkia joka saavuttaa ja koskettaa ihmisiä.”

Supervoimasi?

”Epäjohdonmukaisuus. Brändityöryhmä tulee olemaan jatkossakin palkkaamatta, hyvässä ja pahassa. Päähänpistoista kannattaa toteuttaa puolet! Cooliudesta ei opi mitään, ja mulle coolius tarkoittaa sitä, että riskit on jätetty ottamatta. Aina kun omien juttujen kohdalla miettii, että ’Eiii… kehtaako näin tehdä’, ollaan lähellä oikeaa lopputulosta.”

Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?

”Satun muistamaan kun Antti laittoi mulle meidän ekan yhteisen biisin taustat enkä tiennyt yhtään että mitä se on puuhaillut. Rakastin sitä miten raa’alta se kuulosti. Raa’alta, kypsentämättömältä, röyhkeän harkitsemattomalta.”

Minkki?

”Haluan kirjoittaa maailmasta sellaisena kuin toivoisin sen jo olevan. Haluan tehdä kaunista ja olla vilpitön. Kirjoittaessa voin muokata maailmaa sellaiseksi kuin haluan. Toisaalta haluan laulaa myös epävarmuuden tunteista ja ihmettelystä, haluaisin että nekin olisivat okei siinä maailmassa missä eletään. Oikeastaan kirjoitan ihan kaikenlaisista hetkistä jotka pystyn näkemään mielessäni kuvana. Sitten sanoitan sen kuvan. Tai voi tehdä niin kuin tehtiin biisissä Pimeyttä kädestä: jos haluan yksinäisyydestä kärsimisen olevan ohi, voin ottaa konkreettisesti toisen ihmisen laulamaan kanssani.”

”Tärkeää on myös antaa ääni muille. Mä olen saanut mekastaa 20 vuotta, mun ei tarvitse tehdä kaikkea itse. Ystävääni harmitti, ettei ole uskaltanut tehdä musiikkia, vaikka muuta taidetta onkin tehnyt. Sanoin hänelle, että tee mun kanssa biisi sitten! En voi kylläkään tarjota rahaa enkä näkyvyyttä, joten diili on huono.”

Lisää luettavaa