Dödstilille kiinnitetty räppäri-tuottaja JV julkaisi marraskuussa viimeisimmän singlensä nimeltä Mun kru. Kappale oli ensimmäinen single artistin tulevalta soololevyltä, joka ilmestyy ensi vuoden aikana, kuusi vuotta JV:n A.E.W.A.-debyyttilevyn julkaisun jälkeen. Lähivuosina JV on ollut aktiivinen sekä Eevil Stöön että Musta Sade -yhtyeen kanssa: Eevil Stöön kanssa julkaistu Ooze aalto -albumi ilmestyi syksyllä 2021, ja Musta Sade -kokoonpanon esikoislevy Ayo keväällä 2022.
JV:n ensimmäisten kappaleiden ilmestymisestä on ehtinyt kulua jo yhdeksisen vuotta. Rumban haastattelussa JV perkaa artistiuransa lisäksi nuoruuttaan, aikaa jolloin mieltymys räppäämiseen ja biittien tekemiseen rakentui.
“Nykyään on hienot ajat kuunnella musiikkia”, JV eli Jukka Vesterinen toteaa heti alkuun, kun puheeksi tulee musiikkialan muutos Vesterisen lapsuudesta nykypäivään. “Nyt on selkeästi parempi meno. Tekijöitä on niin laajalta skaalalta ja musiikkia ilmestyy sellaiseen tahtiin, että ärsyttää kun ei ehdi kuunnella kaikkea.”
Vesterisen nuoruudessa asiat olivat toisin. Tällä hetkellä teini-ikäisillä on välitön pääsy käytännössä kaikkeen musiikkiin mitä maailmassa tehdään, mutta 2000-luvun taitteessa Vesterisen ollessa 13-vuotias nuoret lainailivat levyjä toisilleen, ja samoja levyjä kuunneltiin pitkään ja hartaasti. Vesterisen kohdalla kuunteleminen painottui tuolloin pitkälti jenkkiräppiin.
“Heti kun kuulin sitä lapsena ensimmäisen kerran, tiesin, että tämä on se juttu. Sitä joutui kuitenkin bongailemaan ihan eri tavalla kuin nykyään, soundtrackeilta tai MoonTV:ltä esimerkiksi. Se oli sellaista rarea spottailua, ja kaikki mikä vähänkin liippasi läheltä räppiä kiinnitti huomion. Sitten sitä yritti säästää massia, jotta saisi jonkun tietyn räppilevyn metskattua. Toisaalta sama pätee kyllä vieläkin: mulla on tarve selvittää, miten joku siisti asia tehdään, tai etsiä joku ihminen, joka voi kertoa siitä lisää. Sitä kautta olen gravitoitunut tiettyjen tyyppien piiriin. On ollut tarve saada asioita tehtyä.”
Teini-ikäisenä räpin tekeminen oli Vesteriselle lähinnä oheistoimintaa vastapainona skeittaamiselle. Ihan koko päivää kun ei jaksanut olla laudan päällä, kuvaan ilmestyi pikkuhiljaa räppääminen erilaisten kokeilujen kautta.
“Ei kukaan oikein tiennyt miten sitä tehdään, sillä ei ollut olemassa mitään valmista sapluunaa. Totta kai suomenkielistä räppiä oli siihen aikaan tehty jo paljon, mutta sen homman hoksaaminen itse oli siistiä. Työlästä mutta siistiä.”
Ensimmäinen virallinen JV-julkaisu ilmestyi vuonna 2013, kun Jodarokin eli Matti Salmisen ja Lahti-Sampan eli Samppa Rinteen luotsaama Meiän Musiikki julkaisi Split-levyn, joka piti sisällään kolme Jodarokin ja kolme JV:n biisiä. Vesterinen paljastaa, että vasta Splitin ilmestymisen aikoihin hän alkoi oivaltaa, että räpin tekeminen voisi olla muutakin kuin harrastepohjaista ajankulua.
“Niihin aikoihin kävin musiikkiteknologian koulutuksen, eli kai mulla musa-alan perustutkinto on. Mutta kyllä se pohja on rakennettu jo silloin 13-vuotiaana, kun tein ekat räppini.”
Vesterisen musiikillinen tekeminen ei rajoitu pelkästään räppäämiseen, vaan hänet tunnetaan myös tuottajana, joka on tehnyt vuosien mittaan biittejä itsensä lisäksi muun muassa Eevil Stöölle, Olli Antonion aliakselle Olli Outolemmelle, Reino Nordinille ja Gaselleille.
“Teininä tuottaminen kiinnosti lähinnä pakon sanelemana, ja räppääminen oli se pääjuttu. Piti miettiä, että miten mä pääsen räppäämään: okei, tarvitsen jotain instruja, mutta haluan niiden olevan tietynlaisia, joten on pakko kokeilla itse. Aloitin FruityLoopsilla – FruityLoops muutti elämäni!”
Vesterinen nauraa ja kertoo lausahduksen olevan peräisin YouTube-videosta, jossa tokaistaan “FruityLoops saved my life”.
“Se repeilytti sen verran, että otin sen joskus talteen itselleni. Faktoja”, Vesterinen virnistää. “Ei mulla ollut junnuna varaa mihinkään musajuttuihin, joten ei siinä auttanut kuin warettaa joku softa ja alkaa tehdä. Siksi diggaan niin paljon nykymenosta, koska siinä näkyy vahvana se mentaliteetti, että duunataan itse niillä mitä on.”
FruityLoopsin (joka sittemmin muuttui nimeltään FL Studioksi) viitoitettua tietä Vesterinen kertoo päässeensä vuosien kuluessa käyttämään mitä erilaisimpia ohjelmistoja, laitteita ja live-soittimia, ja hyödyntävänsä tuotannossaan elementtejä siitä musiikista, jota sattuu milloinkin kuuntelemaan.
“Tekoprosessia on vaikea avata, mutta siihen virtaa se musiikki, jota kulutan sillä hetkellä. Tämä on vähän tylsä kommentti, mutta kuuntelen oikeastaan kaikenlaista musiikkia. No okei, on siinä jotain rajoja, mutta mulla ei ole mitään ennakkoasenteita yhtäkään genreä kohtaan.”
Musiikkialan opinnoistaan huolimatta Vesterinen nojaa ensisijaisesti siihen, että tekee musiikkia omalla tavallaan, eikä annettujen oppien mukaisesti.
“Sama pätee räppäämiseen. Oma tyyli on se juttu.”
JV:n musiikin kotipesänä toimiva levy-yhtiö Dödstil perustettiin 2018, kun Meiän Musiikki oli kuopattu ja Lahti-Samppa ja Jodarok visioineet keskenään uuden yhteisen levymerkin. Rinteeseen Vesterinen tutustui jo nuorena asuessaan Lahdessa.
“Samppa sanoi että olin sellainen ärsyttävä pikkujätkä räppikemuissa, joka tuli korvan juureen hokemaan että ’heitä biittejä, heitä biittejä!’ Törmäilimme eri yhteyksissä vuosien mittaan, ja jossain vaiheessa Masa ja Samppa tarvitsivat keikoille kolmannen tyypin tuplaamaan ja säätämään kaikkea oheistoimintaa. Jonain baari-iltana olimme Sampan kanssa samassa mestassa, ja hän oli mulle että ‘hei, mulla on sulle asiaa: lähdetkö mukaan keikoille?’ Vastasin simppelisti että ‘joo, hoidetaan’. En mä hirveämmin ajatellut mitään, sillä silloin tuli vastattua myöntävästi aika lailla kaikkeen, jonka näki olevan järkevää.”
Siinä vaiheessa kun Vesterinen julkaisi ensimmäiset singlensä vuonna 2013, Dödstil oli vielä syntymätön idea. Amnesia ja Zombi -kappaleet tulivat siis Meiän Musiikin kautta, ja päätyivät myös vuonna 2017 julkaistulle JV:n debyyttilevylle.
“Siinä ajassa oli vielä tyypillistä sellainen selkeä jaottelu virallisten ja epävirallisten julkaisujen välillä, kun taas nykyään reitti on suorempi ja mikä tahansa voi olla virallinen julkaisu. Oma polkuni oli vähän kivikkoisempi: piti rundata open mic -tapahtumissa ja heittää keikkoja freestyle-pohjalta. Se oli sellaista jalkatyötä, jossa asennetta hiottiin kasaan pitkään ennen kuin mitään laitettiin julki.”
Mitään pahaa Vesterinen ei kuitenkaan näe siinä, että omaa musiikkiaan julkaisee alkumetreiltä asti.
“Ei se ole väärä tapa. Mä en vain tullut ajatelleeksi mitään julkaisuasioita, koska mulla oli niin hauskaa tehdessä, että oli helppo duunata läjäpäin ilman että yksikään biisi näki päivänvaloa. Jonkun piti silloin olla patistamassa, että hei, laitetaanko nuo nyt pihalle? Sitten olin että ööh, joo, laitetaan vaan.”
Debyyttilevynsä Vesterinen julkaisi vuonna 2017, mikä merkitsi sitä, että aikaa ensimmäisten kappaleiden ilmestymisestä oli ehtinyt kulua useampi vuosi. A.E.W.A.:n jälkeen seuraava JV-single ilmestyi vasta vuonna 2020, jos ei lasketa 2018 julkaistua Dödstil 1 -kokoelmaa, jolta löytyy kaksi JV:n kappaletta.
“Siinä ekojen ja seuraavien julkaisujen välissä oli jos jonkinmoista vaihetta mun elämässä. On kuitenkin pakko korostaa, että diggaan musiikista hyvin paljon, ja se tarkentui jossain vaiheessa, että musiikin tekeminen on sittenkin aika paljon freesimpää kuin sekoilu.”
Vuoden 2020 aikana ilmestyivät irralliset singlet Koko maailmalle turpaan ja Vuoristotuuli, mutta Vesterinen kertoo näihin aikoihin alkaneen myös Musta Sade- ja Ooze aalto -projektien visioiminen. Ensin mainittu on JV:n, Eevil Stöön, Tarbash Luodin ja Pehmee Goon muodostama yhtye, jonka tummanpuhuva debyyttilevy Ayo ilmestyi tämän vuoden maaliskuussa. Ooze aalto taas on Eevil Stöön ja JV:n yhteislevy syksyltä 2021.
“Stööllä on treenis mun holleilla, ja olimme törmäilleet keikkareissuilla ja bäkkäreillä. Kysäisin joskus, että tuletko studiolle kuuntelemaan biittejä, ja siitä yhteistyö nytkähti vaivattomasti liikkeelle. Ooze aalto -albumi äänitettiin pääasiassa parissa päivässä mökillä. Se oli tehokasta aikaa”, Vesterinen muistelee.
Ooze aalto -albumin rosoisessa ja paikoin pimeässä ilmapiirissä on kuultavissa kaukaisia kaikuja Vesterisen alkupuolen tuotannosta, minkä Vesterinen vahvistaa toteamalla, että käyttää joskus tietoisesti samantyylisiä soundeja kuin aiemmin.
“Joskus diggaan kaivella vanhoja projekteja ja testailla niitä uusiin biiseihin. Alan olla siinä mielessä omavarainen, että voin samplata itseäni”, Vesterinen naurahtaa. “Ehkä kappaleeni yleisestikään eivät ole mitään kaikista suloisimpia. Aurinkoisella puistonpenkillä hengailu -kategorisointi on kaukana omasta musasta ja omasta elämästä, kun katsoo taustapeiliin. Uskon, että varsinkin ensimmäisellä soololevyllä kuuluu läpi minkälaista elämää olen viettänyt ja minkälainen tyyppi olen.”
Tulevalla levyllä Vesterinen kertoo kuuluvan päinvastoin tietynlainen vapautuneisuus. Vanhoista asioista on poimittu hyvät puolet, mutta suunta on toiveikkaasti kohti tuntematonta. Kaikki ovet ovat auki, niin musiikissa kuin elämässäkin.
“Se on siisti fiilis. En jaksa liikaa masentaa itseäni ja ajatella aina vain sitä, että vittu, tämä on tätä.”
Vesterinen vilkaisee ulos ikkunasta, jonka takana vihmoo raaka marraskuinen sade.
“Onhan tämä nyt vittu tätä, kun katsoo tuonne, mutta silti. Sitä kerkeää masentelemaan ihan tarpeeksi muutenkin. Vaikka musiikkini voi olla synkkää, harvemmin sitä päätyy sellaisiin ääripäihin, että parasta olisi ripustautua kattoon tai muuta vastaavaa. Joillain on sellainen näkökulma räppiskeneen, että siellä on kaikki aina tosi huonosti. Mutta vittu, jos ajattelet niin, älä sitten kuuntele räppiä. Keksi joku toinen harrastus. Jos sä et tästä kaikesta löydä mitään positiivista, mä veikkaan että sä et ihan hirveämmin edes etsi. Ei räppi ole pelkkää päihdeongelmaa ja ahdistusta, eikä kaikki uusi ole tosi huonoa, eikä kaikki ollut ennen paremmin. Niillä jotka väittävät niin on vain ongelmia oman ikääntymisensä kanssa, ja ne purkavat sen tuolla tavalla. Itse en halua olla siinä kehässä.”
Yksi tapa, jonka kautta Vesterinen pitää musiikin tekemisen mielenkiintoisena ja raikkaana, on ennakkoluuloton yhteistyö muiden artistien kanssa.
“Välillä sitä havahtuu siihen, että mihin kaikkeen sitä on lupautunut. Huomaa että pallot ovat ilmassa ja pitää lunastaa. Mutta linkkien luominen on järkevää. Ei kannata jäädä yksin mököttämään.”
Marraskuussa ilmestyi ensimmäinen näyte Vesterisen tulevalta albumilta: astetta pirteämpi ystävyyttä ylistävä Mun kru -kappale.
“Välillä täytyy haastaa itseään. Tuli fiilis, että on pakko antaa propseja niille, jotka ovat tässä messissä ja tukevat mua. Mun kru ei kuitenkaan ole mitään söpöilyä, vaan jengibiisi, joka on naamioitu kiltimmäksi kuin mitä se todellisuudessa on.”
Samalla kun Mun kru ilmestyi, tiedotettiin myös Vesterisen perustamasta levy-yhtiöstä nimeltä Serious Walk. Dödstililtä artisti ei kuitenkaan ole lähdössä, vaan tarkoitus on hyödyntää kahta eri kanavaa erilaisten projektien julkaisuun.
“Dödstilillä saan duunata ihan mitä haluan, mutta oman levy-yhtiön suhteen motiivi on se, että saan vielä vapaammin julkaista missä formaatissa tahansa, mitä tahansa ja milloin tahansa.”
Näillä näkymin Vesterinen toteaa olevansa tyytyväinen nykyiseen järjestelyyn, eikä haikaile suurille levy-yhtiöille.
“Totta kai ison levy-yhtiön promokoneisto voi jeesata, mutta se on niin eri geimi. Mä diggaan tosi paljon tilanteesta, jossa olen. Hyvät tyypit julkaisee omaa musaa, ja pääsen tästäkin asetelmasta käsin tekemään kaikkea mitä haluan. Voin laittaa jengille viestiä Instagramissa, että tehdäänkö musaa, ja sitten sovitaan missä nähdään ja milloin. Se on tosi helppoa. Ei pidä tehdä liian vaikeaa siitä touhusta.”
Pohtiessaan nykytilannetta Vesterisen kasvoille kohoaa ilme, joka kertoo vilpittömästä tyytyväisyydestä.
“Tämä on joka vuosi siistimpää”, hän toteaa kuin itsestäänselvyytenä. “On hauskaa tavata jengiä. Ei pidä jäädä itsekseen jumiin. Mutta jos musiikkia duunaa vääristä lähtökohdista, eikä se ole enää hauskaa, kannattaa miettiä että onko se sitten enää se oma juttu. Minkä takia tarvitsee väkisin vääntää? Jengi tuijottaa striimimääriä, mutta jos sä olet ihan hiessä siellä monitorien äärellä seuraamassa numeroita, niin kyllä siitä voi tulla vähän kelju olo. Hommaa mieluummin vaikka joku tyyppi sun puolesta tuijottamaan ja antamaan väliaikatietoja, ja keskity itse siihen tekemiseen.”
Viimeiseksi Vesterinen haluaa kertoa terveiset, jotka kuuluvat näin:
“Tsekatkaa JV:n musaa, tsekatkaa kaikki aikaisempi mitä olen julkaissut, tehkää lupaus että tsekkaatte kaiken mitä mä tulen ikinä julkaisemaan, tsekatkaa mitä Stöö tekee, tsekatkaa mitä Joda tekee, mitä Tarbash tekee, mitä Kinos tekee, mitä Kriso tekee… Shout-outit Lahti-Samppa, Pehmee Goo, Sam Control… Tästä tulee sitten tosi pitkä shout-out! No ei vaan. JV:n Mun kru -video on pihalla ja levy on tulossa. Väijykää!”