”Eittämättä joka biisissä pitää mainita vähintään viski, maantie tai haulikko” – haastattelussa autenttista suomikantria tekevä Lili & Luna

Lili & Lunan debyyttialbumi on nimeltään Kolme kaljaa ja kaupunkiin.

Debyyttilevynsä Kolme kaljaa ja kaupunkiin hetki sitten Sonyn kautta julkaissut kantriduo Lili & Luna koostuu Leena Tirrosesta sekä tämän siskontytöstä Sanni Savolaisesta. Vain Elämää -ohjelmassakin Stigin kanssa esiintynyt kaksikko tekee pesunkestävää suomikantria, jota yhtye työstää yhdessä Joel Melasniemen kanssa. Lili & Lunaa on haastateltu Rumban toimesta aiemminkin, mutta nyt on aika tarkistaa duon viimeisimmät kuulumiset sekä jutella juuri ilmestyneen albumin tunnelmista.

Kerrataan alkuun, kuinka Lili & Luna ylipäätään muodostui.

”Päätin jo vuosia sitten, että heti kun Sannilla on koulut käytynä ja kaljoitteluikä saavutettuna, alamme tehdä yhdessä musiikkia”, Tirronen sanoo. ”Kolme vuotta sitten me aloimme oikeasti toteuttaa tätä yhteistä unelmaamme, ja tässä sitä ollaan! Nyt tuntuu aivan utopistisen mahtavalta, että albumi on vihdoinkin ulkona.”

”Olemme tehneet hirmusti töitä sen eteen”, Savolainen toteaa. ”Albumia työstettiin kokonaisuudessaan lähemmäs kolme vuotta. Ja vaikka usko ei missään vaiheessa ole loppunut, on tie silti tuntunut kohtalaisen pitkältä.”

Kaksikko tiivistää tunnelmansa albumin ilmestymisen johdosta hyviksi, helpottuneiksi ja onnellisiksi. Kysyttäessä kuinka genreksi valikoitui juuri kantri, toteaa Tirronen kuunnelleensa sitä miltei koko elämänsä.

”Olen niin pitkään haaveillut sen tekemisestä. Soitin kantrimusiikkia myös Sannille tämän ollessa pieni.”

”Tietysti Leenaa suuresti ihailevana olin aivan myyty!” Savolainen muistelee. ”Itse olen harrastanut pienestä pitäen lännenratsastusta, joten harrastuksen myötä western ja kantri ovat olleet osa elämääni kaikilla mahdollisilla tavoilla. Se on näkynyt pukeutumisessa, musiikissa ja eläinten kautta. Eli kantrimusa on ollut selkeä valinta molemmille jo pitkään. Nyt siitä on tullut yhteinen juttu! Ja hei come on, kukapa ei kantrista tykkäisi.”

Savolainen ja Tirronen kertovat kirjoittavansa kappaleensa aina samalla porukalla, eli kolmistaan Joel Melasniemen kanssa, minkä lisäksi sessioissa mukana on melkein aina myös tuottaja. Biisien sanat syntyvät raakileista, ja muotoutuvat sitä mukaa kun joku nostaa jonkin aihion esiin.

”Olemme saaneet yhteistyön toimimaan täydellisesti, ja meistä on tullut aivan pettämätön tiimi”, Savolainen kertoo. ”Joel on ehdottomasti meidän porukkamme aivot ja kantava voima. Yleisimpiä teemoja biiseissä ovat vahvat ja itsenäiset naiset, ihana elämä ja vapaus. Toki me pyrimme myös tuomaan biiseihin autenttista kantrimeininkiä sanoitusten kautta, eli eittämättä joka biisissä pitää mainita vähintään viski, maantie tai haulikko.”

”Tätä levyä olemme saaneet tehdä suurella sydämellä Pasi Siitosen eli Stigin ja Joel Melasinemen kanssa”, Tirronen tiivistää. ”Nämä edellä mainitut heput ovat olleet vahvasti mukana myös muun muassa biisien melodioiden luomisessa.”

Kuva: Juuli Aschan

Levyn tunnelma on iloinen ja valoisa, ja yhtye kertookin positiivisen ja ylävireisen sävyn olleen täysin tietoinen ratkaisu.

”Me haluamme tehdä kaunista hyvän mielen musiikkia”, Savolainen sanoo. ”Me lähestymme vakavampiakin aiheita suurimmaksi osaksi postiivisuuden kautta, ja ylistämme musiikilla tätä ihanaa elämää! Pakko kuitenkin sanoa, että Joel on ollut iso tekijä tässäkin. Omat ideamme pomppivat ääripäästä toiseen: joko olemme tekemässä täysin melankolista itketys-musiikkia tai vastakohtaisesti päätöntä yrjö-ryyppy ränttätänttä-biisiä. Joel onnistuu pitämään meidät aisoissa ja luo jokaisesta biisistä eheän tasapainoisen kokonaisuuden.”

Kuten bändi aiemmin mainitsi, on yksi kappaleiden kantavista teemoista itsenäiset ja vahvat naiset. Siitä Tirronen ja Savolainen sanovat haluavansa pitää tiukasti kiinni.

”Liian usein biiseissä nainen on se joka jätetään ja särjetään”, Tirronen pohtii. ”Usein naiset laulavat itsekin siitä, että mies lähtee ja he jäävät. Mitä jos käännetään kuvio toisinpäin? Mitäs jos me olemmekin niitä, jotka lähtevät ja elävät?”

”Olemme halunneet jopa hieman riskillä laulaa juhlimisesta, alkoholista ja huolettomista ihmissuhteista”, Savolainen lisää. ”Me elämme täällä itseämme varten! Jokaisen pitäisi saada tehdä just niitä juttuja jotka tuntuvat hyvältä, olla just sellainen kuin on ja elää täyttä elämää. Tuhat poikaystävää -kappale on vahva esimerkki tästä. Se on ikään kuin leikittelevä vastaisku biiseille, joissa kehuskellaan ’kuinka paljon mulla on naisia’. ’On Annaa, Hannaa, Sannaa ja Jannaa…’ No niin on ’Jukkaa, Joria ja Jariakin’! Levyllä oleva Mama-biisi on sitten taas mahtava kuvaus elämästä. Me teemme mitä me haluamme, ja ihan täysillä!”

Duo nimeää Dolly Partonin ja Brandi Carlilen naisiksi joita ihailevat, ja nostavat fiktiivisistä hahmoista esille Herkules-elokuvan Megaran.

”Dolly Parton ja Brandi Carlile ovat mielettömän taitavia ja upeita musiikoita molemmat, sekä meidän musiikillisia esikuviamme. Megara taas on kunnon power-mimmi, joka pärjää mainiosti ilman pelastavia prinssejä.”

Loppuun Tirronen ja Savolainen sanovat pysyvänsä jatkossakin kantrin parissa, ainakin toistaiseksi.

”Tällä hetkellä kantri tuntuu aivan oikealta, ja sitä me haluamme tehdä. Mutta hei, never say never, joten ei sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.”

Lisää luettavaa