Elämän elokuvallisuus ja onnellisiakin hetkiä varjostava ikävä loivat pohjan lyriikkalähtöisen artistin debyyttilevylle, jolla paljastuu elämän todellinen tragedia

Helena Routa laulaa universaalista kaipuusta.

Viimeisen singlensä debyyttialbumiltaan huhtikuussa julkaisseen Helena Roudan koko levy ilmestyi perjantaina. Todellinen tragedia -nimeä kantavalla kokonaisuudella Helena Routa käsittelee intensiivisiä tunnetiloja, joita elämän erilaiset tragediat tuovat mukanaan. Pistävät sydänsurut ja kehoa myöten särkevä ikävä saavat albumilla muodon, joka tuntuu samaistuttavuudessaan parhaimmillaan jopa lohdulliselta.

Capitolin kautta ilmestynyt albumi vivahtaa sen verran intiimiin suuntaan, että sen voi sanoa muodostavan päiväkirjamaisen kokonaisuuden. Kohtalokkaiden tunnelmien ja tarttuvien pop-melodioiden välimaastossa leikitteleviin biiseihin Helena Routa on ottanut vaikutteita muun muassa Leevi and the Leavingsiltä, PMMP:ltä ja Lana Del Reyltä.

”Tämä levy kuvaa sitä, miten mä olen nähnyt maailman, rakkauden ja pop-musiikin”, Helena Routa kommentoi albumia. ”Biiseissä on tarinoita siitä, kun sä odotat elämässä ’sun vuoroa’, sellaista selittämätöntä ikävän tunnetta, joka ei aina kohdistu suoraan ihmiseen tai paikkaan. Sellainen ikävä, joka jollain tapaa varjostaa niitä kaikkein onnellisimpiakin hetkiä. Mä olen valjastanut sen tunteen johonkin elämän elokuvallisena näyttävään tarinankerrontaan.”

Ikävä heijastuukin levyllä jokaisen kappaleen ytimestä, värittäen kokonaisuuden syvän tummilla väreillä. Ulkopuolisuuden tunteet ja hahmoton odotus maalaavat kaarta, jonka keskipisteestä löytyy kalvava kaipuu. Kyseinen lainehtiva ikävä on usein helppo kohdistaa toiseen ihmiseen, mutta Todellinen tragedia -levyyn kunnolla syventyessä käy ilmi, että tältä universaalilta kaipaukselta ei voi kukaan pelastaa toista.

Kaikki tämä saattaa kuitenkin kuulostaa paljon synkemmältä kuin miten se Helena Roudan levyltä välittyy. Artisti nimittäin sanoittaa ajatuksensa sen verran herkullisten ilmaisujen ja elämän ohikiitävien mutta mehukkaiden yksityiskohtien kautta, että levyn tunnelma on haikeiden sävyjen ohella helposti lähestyttävä. Valoisakin.

Lisää luettavaa