Tämän kevään Night Visions vyöryttää jälleen Andorran, Savoy-teatterin, Dubrovnikin sekä Korjaamo-kinon kankaille lukuisia genretapauksia. Mukana on myös useampi dokumentti ja ohjaaja Isabella Eklöfin erittäin raju ja vahva gangsteridraama Holiday.
Lyhyellä pinnalla varustettuja gangstereita, huoletonta eloa ja rahankäyttöä sekä silmitöntä väkivaltaa. Tässä lähtökohdat Isabelle Eklöfin esikoisohjaukselle Holiday. Elokuva on saanut erittäin positiivisen vastaanoton muun muassa Sundancen elokuvafestivaalilla.
Holiday on esikoisohjauksesi. Miten päädyit tekemään pikimustan huumorin siivittämää tarinaa ganstereista sikailemassa Välimerellä?
Isabella Eklöf: ”Alkuperäistarinan sain elokuvan toiselta käsikirjoittajalta Johanne Ahlgrenilta. Alun perin sain hänen novellinsa Louis’n elämä. Pidin Johannen kerrontatavasta, mutta en vain päässyt sinuiksi kirjan kanssa toteuttaakseni sitä. Sen sijaan ehdotin Johannelle, että käyttäisimme Louis’n elämän päähenkilöä Holiday-elokuvan lähtökohtana.”
”Aloittaessamme elokuvan käsikirjoituksen työstöä Johanne lähti matkalle samanlaiseen ympäristöön, mihin Holiday sijoittuu. Siitä sain idean sijoittaa elokuvan juuri Välimeren lomakohteeseen ja ajan, paikan ja teeman mukaisesti tästä tuli itsenäinen tarina rahan ahneudesta, maskuliinisesta voimankäytöstä ja huolettomasta elämäntavasta.”
Elokuvan henkilöt ovat paikoin puistattavia käytökseltään ja samalla henkilöiden toivoisi toimivan oikein, mitä eivät sitten kuitenkaan tee. Miten perehdyitte elokuvan gangsterihahmoihin?
Eklöf: ”Valmistauduimme huolella ja tutkimme miten Välimerellä lomailevien gangstereiden käyttäytyminen ja rehentelevä olemus näkyy. Elokuvan päähenkilön Sachan tarina sisältää tosielämän kokemuksia minun ja Johannen elämästä, poislukien päägangsteri Thomaksen tarinan. Hänen tarinaansa käytettiin viemään juonta eteenpäin ja esittelemään yksityiskohtia siitä, miten uskollisuus ja rakkaus käyttäytyvät tällaisessa ympäristössä.”
Elokuvassa on mainio musiikki. Miten soundtrack syntyi?
Eklöf: ”Elokuvan musiikki on yhdistelmä minun omaa lähdemusiikkiani, arkistosävellyksiä ja elokuvaa varten sävellettyä alkuperäismusiikkia. Hercules and Love Affair -yhtyeen Blind sekä Jerry Williamsin Sinnerman ovat omia suosikkejani elokuvan kappaleista. Elokuvaopintojen ajalta tuttu ystäväni Martin Ditkov sävelsi elokuvan avauksessa kuultavan kappaleen.”
Borley Rectory: The Most Haunted House in England loihtii valkokankaalle Noidan käsikirjasta tutun Borleyn pappilan tarinan 30-40-lukujen mykkäelokuvan tapaan. Animoidut efektit tehostavat hyvin tarinoita raportoiduista aavekohtaamisista, jotka esitetään dokumentaarisessa muodossa. Kertojaäänenä toimii 80-luvun kauhusuosikki Warlock-elokuvan (1989) Julian Sands. Haastattelussa elokuvan ohjaaja Ashley Thorpe.
Kuinka kauan kesti saada Borleyn pappilan tarina ideasta valmiiksi elokuvaksi?
Ashley Thorpe: ”Borleyn pappila on kiinnostanut minua siitä lähtien kuin luin paikan historiasta aikanaan Noidan käsikirjasta. Mutta vasta 2011 aikana istuin alas, tein käsikirjoituksen ja jouluna 2011 Julian Sands nauhoitti elokuvan alustuksen. Tämän jälkeen seurasi pari vuotta turhauttavaa rahoituksen kasaamista, kunnes vuonna 2013 päädyttyäni kokeilemaan joukkorahoitusta sain kasaan alkupääomaa kuvatakseni muutaman minuutin pätkän pappilan tarinaa. Tämän jälkeen joukkorahoitus lähti rullaamaan seuraavalla kampanjalla ja saimme elokuvan tehtyä.”
”Kun kohtaukset oli kuvattu viherkangasta vasten, elokuvan taustat animoitiin kotonani omassa animaatiostudiossani. Tämä prosessi vei neljä vuotta. Vaikka kuvauspaikalla oli 4-5 hengen erittäin omistatunut ja tehokas kuvaustiimi, elokuvan kaikki jälkityöt tehtiin kotonani.”
Miten Julian Sands lähti mukaan projektiin? Tai Herrasmiesliigasta tuttu Reece Shearsmith?
Thorpe: ”Tapasin Julian Sandsin Fangorian artikkelin kautta. Olimme keskustelleet Ken Russelin Gothic-elokuvan retrospektiivistä Fangoriaa varten, ja nähtyään aiemmat lyhytelokuvani vastaavista mytologioista Dartmoorin alueelta, Julian kiinnostui tästä – onhan hän suuri goottikauhun ystävä. Hän tarttui ilomielin mahdollisuuteen olla tarinankertojana tässä dokumenttielokuvassa.”
”Reece Shearsmith tuli mukaan nähtyään elokuvan julisteen Twitterissä joukkorahoituskampanjan aikoihin. Reece uudelleentwiittasi julisteen ja kertoi samalla omasta rakkaudestaan Pan horror -tyyliseen retrokuvastoon. Hän todella piti Borleyn pappilan tarinasta. Kiitin häntä tästä kommentista ja aloimme viestiä aiheen tiimoilta. Paljastui, että Shearsmith on myös suuri Noidan käsikirjan fani ja oli lapsena rakentanut pahvista Borleyn pappilan replikan Noidan käsikirjan sisältämän pohjapiirustuksen mukaisesti! Kysyin häntä rohkeasti mukaan odottaen hänen sanovan ei, mutta hän innostui ja vastasi heti kyllä. Shearsmith on ollut erittäin suurena tukena elokuvan valmistusprosessin aikana.”
Frank Henenlotter tunnetaan parhaiten roisilla huumorilla varustetuista kauhuelokuvistaan kuten Basket Case -trilogia, Brain Damage ja Frankenhooker. Muutama vuosi sitten Henenlotterin ohjaama todella laaja That’s Sexploitation -dokumentti sai ensi-iltansa Night Visionsissa ja nyt on vuorossa Boiled Angels -underground-sarjakuvan tekemisestä tuomion saaneen Mike Dianan tarinan kertova dokumentti Boiled Angels: The Trial of Mike Diana.
Mike Dianan tapaus on uskomaton kertomus siitä, miten päivittäin uutisissa näkemästämme materiaalista taiteen keinoin kärjistetyt tarinat voivat tuoda taiteilijalle sarjamurhaajan leiman ja tuomion. Dokumentti käsittelee myös laajasti sarjakuviin kohdistunutta sensuuria aina 50-luvun EC Comics -yhtiön Kauhua kryptasta -tarinoiden saamaa negatiivista mainetta, 70-luvun underground-sarjakuvatekijöiden kuten Robert Crumbin kohtaamaa paheksuntaa ja vastaavia tapauksia muun muassa Kanadasta.
Miten tutustuit Mike Dianan kanssa ja miten päädyit tekemään Boiled Angels: The Trial of Mike Diana -dokumentin?
Frank Henenlotter: ”Tunnen Mike Dianan noin kymmenen vuoden takaa. Katsoimme usein elokuvia iltaisin ja keskustellessamme yhtenä iltana Mike kertoi oikeudenkäynnistä mainiten, että hänellä on tallella melkeinpä kaikki uutisklipit ja lehtileikkeet oikeudenkäynnin ajoilta. Itse olin erittäin hämmästynyt koko tapauksesta enkä ollut kuullutkaan tästä aiemmin, joten mielenkiintoni heräsi välittömästi.”
”Koko oikeudenkäynti oli aivan päätön. Mike sotkettiin tarkoituksella erilliseen sarjamurhaajaoikeudenkäyntiin ja hänestä tekemällä tehtiin syyllinen median kautta. Lisäksi Miken tuolloinen kotiseutu Floridassa oli erittäin sisäänpäin lämpiävä ja pitkätukkaisena nuorena miehenä elämä ei muutenkaan ollut helppoa. Siksi Broken Angels -sarjakuvat sisälsivät inhottavia teemoja kuten rasismi, mihin Mike törmäsi perheen muuttaessa Floridaan, pappien pedofiiliskandaalit ja muu päätön julmuus uutisissa.”
”Ilmoitin heti Mikelle, että tästähän on tehtävä dokumentti. Dokumenttiahan ei voi tehdä ilman, että mukaan saadaan molemmat osapuolet. Dokumentin tuottajat Mike Hunchback sekä Anthony Sneed ja Mike itse olivat erittäin aktiivisia jäljittämään henkilöitä, joita tarvitsimme dokumentin onnistumisen takaamiseksi. Tuottajien kautta saimme yhteyden syyttäjä Stuart Baggishiin, joka antoi meille ilomielin 90-minuuttisen haastattelun, kun kävimme läpi miten aiomme tapausta käsitellä. Hänelle oli erittäin tärkeää, että tuomme esille Dianan sarjakuvat, niin kuin toimmekin.”
Dead Kennedys -yhtyeestä aikanaan tunnetuksi tullut Jello Biafra on dokumentin kertojana. Miten hän päätyi mukaan?
Henenlotter: ”Jello Biafra nykyisine yhtyeineen esiintyi New Yorkissa dokumentin tekemisen aikoihin. Itse olin tämän ikäisenä miehenä jo kotona nukkumassa kun Mike sekä tuottaja Mike Hunchback menivät katsomaan Biafran keikkaa. Keikan jälkeen he kysyivät häneltä suoraan, kiinnostaisiko lähteä mukaan elokuvaan. Biafra on joutunut oman taiteensa vuoksi oikeuden eteen ja oli tavannut Dianan jo aiemmin ja lisäksi tuntee hyvin minun elokuvani, joten hän lähti mukaan siltä istumalta. Seuraavana aamuna meillä oli Jello Biafra mukana tiimissä!”
Dokumentti on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan, kun sensuuri tekevän jälleen paluuta. Uskotko näin tapahtuvan?
Henenlotter: ”Ehdottomasti! Poliittinen korrektius on keppihevonen, jolla tunnutaan jo tahtomattakin saavan aikaiseksi paljon pahaa. Jos mennään ajassa taaksepäin 60-luvun loppuun ja etenkin 70-luvulle underground-taide-elokuva, -musiikki ja -sarjakuva oli epäkorrektia ja silloinkin taidetta sensuroitiin.”
”Dokumentissa viitataan esimerkiksi Robert Crumbin sarjakuvien aiheuttamaan paheksuntaan. Tämän päivän poliittinen korrektius on vain yhden, mukamas oikean suunnan esittämää julistusta, jossa ei haluta hyväksyä mitään muuta kuin yhden kannan mukaista ja ei ketään loukkaavaa taidetta. Se on omanlaistaan totalitarismia. Sensuuri on tulossa takaisin palanen kerrallaan. Hulluinta, että aiemmin sensuurikeskustelua kävi vanhempi sukupolvi vastaan sen hetken nuoriso. Nyt nuoriso paheksuu stand-up-koomikoita ja vastustaa underground-taidetta.”
Viimeisenä tärppinä päätön Our New President -dokumentti, jossa esitetään Donald Trump venäläismedian ja kansakunnan silmin Yhdysvaltojen presidentinvaalien alla. Kun aloin katsoa elokuvaa, oli pakko tarkistaa pariin otteeseen, katsonko varmasti oikeaa leffaa vai onko minulle lähetetty jokin scifi-leffa.
Huoli oli turha, sillä kyseessä oli dokumentin alustus: venäläisten tekemä tv-spotti, jossa kerrotaan Hillary Clintonin olevan noita.
Koko kestonsa ajan leuat maahan loksauttava materiaali vaan vyöryy katsojan silmien eteen. Russia Today -tv-kanava pitää huolen paikallisesta Fox News -tasosta. Kansalta kysyttäessä Trump on heidän miehiä ja hänen vastustajat pahemmin päästään sekaisin. Lukuisat Youtube-voitonmaljat lauluineen Trumpin voiton varmistuttua. Trumpin vierailu venäläisräppäri Eminin musiikkivideolla. Dokumentin loppupuoli on enemmän tätä päivää, kun tilanne on eskaloitunut aivan eri suuntaan vain muutamassa vuodessa. Trumpin naisskandaalien, Venäjän ja Yhdysvaltojen nykyisen tilanteen vuoksi Our New President kannattaa käydä katsomassa. Tai pikemminkin ihmettelemässä.
Night Visions -elokuvafestivaali Helsingissä 18.-22.4.2018. Lisätietoja, koko ohjelma ja pääsyliput tapahtuman kotisivuilta.