”Ihmisen intohimoa ei algoritmit pysty korvaamaan” – Aikakauden loppu: Kultabassokerho

Suomiräpin instituutioksi kasvanut Kultabassokerho lopetti Basson taajuudella 12 vuoden jälkeen. Haastattelimme kulttuurihistoriallisesti ansiokkaan radio-ohjelman tekijöitä.

Jari-Pekka Hietsilta ja Kaarlo Kulmanen luovuttivat avaimensa ja astuivat viimeistä kertaa Basson studiolta Unioninkadulle. Epäuskoista tunnelmaa korosti Senaatintorin suunnalta kuuluvat huudot.

”Kultabassokerho! Kultabassokerho!”

Muut olivat menneet edeltä. Kaksikon eteen avautui kenties suomalaisen rapmusiikin historiallisin näky: Kultabassokerhon muu tiimi ja viimeisen radiolähetyksen vieraat – siis satapäinen kööri räppäreitä, tuottajia ja tiskijukkia – istuivat Tuomiokirkon portailla huutaen ohjelman nimeä.

Vain hetkeä aiemmin Gettomasa oli räpännyt livenä radioaalloille Lössin ja herkistynyt Hietsilta oli paketoinut kiitospuheellaan 12 vuotta suomiräpin historiaa. Aikakauden loppu.

Kultabassokerho on seurannut suomiräpin nousua nuorten miesten kapinallisesta underground-musiikista nykyiseen pisteeseen: erottamattomaksi osaksi valtavirtaa, listojen kärkeen ja täysille areenoille ja toisaalta entistä marginaalisemmaksi ja moniäänisemmäksi. Radio-ohjelma ei ole ”kasvanut mukana”, vaan säilyttänyt anarkistisen luonteensa. Sama piti myös jäähyväisiin.

”Puhuttiin paljon viimeisestä lähetyksestä ja päätettiin, että linja on sama kuin aiemminkin: sekamelska ja anarkia saavat olla läsnä. Ja sitten kutsuttiin Facebookin kautta 500 vierasta”, Tuomas Rinne sanoo.

Rinne tuli mukaan viisi vuotta sitten, kun alusta asti juontanut Hietsilta ja miltei yhtä kauan mukana ollut aisaparinsa Jarkko Strömberg tiedostivat, että ohjelman on hieman uusiuduttava. Nuorta tietotaitoa tuli lisää mukaan, kun pari vuotta sitten Kulmanen, Laura Jonsson ja Julius Blomfelt liittyivät kaartiin. Vaikka Hietsilta ja Strömberg alkoivat vetäytyä taustalle, heidän tapansa tehdä radio-ohjelmaa jäi eloon: ohjelmia toki suunniteltiin, mutta suurin osa jätetään ”hetkessä elämiselle”, kuten Strömberg eli DJ Sir Jake kuvailee.

Kulmanen kertoo, että tunnelma ennen lähetystä oli odottavainen ja tyyni. Kutsuja oli lähetetty se puolisen tuhatta, mutta keneltäkään ei oltu kyselty paikalle tulosta sen enempää.

”Katselin kun Jake laittoi pöytäliinoja ja muut laittoivat studiota lähetyskuntoon ja olin kuitenkin luottavainen, että joku tulee. Yhtäkkiä kello oli kymmentä vaille neljä ja paikka oli tupaten täynnä”, Kulmanen sanoo.

Lähetyksen alettua Hietsilta eli MC J-P alkoi kierrellä vieraiden joukossa. Hän vaihteli kuulumisia, skannasi kasvoja ja lähetti studioon omien sanojensa mukaan ”diktaattorin elkein” räppäreitä, jotka muodostivat hänen mielestään mielenkiintoisia yhdistelmiä. Kombinaatioista voisi mainita esimerkiksi kolmikon Elastinen, Jodarok ja Pijall. Kolme pioneeria suomalaisen räpin eri kolkista, joiden on kuitenkin vaikea kuvitella istuvan saman pöydän ääressä muualla kuin Kultabassokerhon studiossa. Kokoava voima, kuten moni on sanonut.

”Tämä oli myös hyvä viimeinen näyttö siitä, mihin meidän tiimi pystyy. Jokainen voi kuvitella studiotilan, jossa pyörii 100 henkeä ja tehdään kaksi tuntia suoraa radiota. Saatiin homma toimimaan ja vieraita hyvällä syklillä sisään ja ulos”, Jonsson kertoo.

Basso teki syyskuun alussa viestinnällisen virheen, jollaisia ei enää tänä päivänä uskoisi näkevän. Primetimen ulkopuolella Basson erikoisohjelmia teki vapaaehtoisina noin 150 dj:tä. Suurimmalle osalle heistä vain ilmoitettiin, että ohjelma loppuu kuun lopussa. Aiemmin työsuhteessakin Bassolla ollut Strömberg pudistelee päätään.

”Kyllä minua harmitti, miten huonosti se oli hoidettu. Heillä ei ollut mitään viestintästrategiaa – vaan nyt asialle päästettiin käytännössä 150 tiedottajaa!”, Strömberg sanoo.

Basson toimitusjohtaja Riikka Reunanen kertoi tuolloin, että uudistuksen taustalla on halu yhtenäistää kanavan tarjontaa ja tehdä siitä kuuntelijalle helpommin ymmärrettävä. Kultabassokerho ei ollut lopetettavien ohjelmien joukossa. Reunanen kertoi kymmenen ohjelman jatkavan. Niistä lopulta jatkoi kolme.

”Neuvoteltiin jatkosta loppuun asti. Ymmärrän Basson puolta bisneksen kannalta, mutta kokonaisuutta siellä ei nähty. Arvaamattomuus on tehnyt Kultabassokerhosta niin suositun, ja jos siihen olisi puututtu, niin se olisi ollut vain yksi ohjelma muiden joukossa”, Hietsilta sanoo.

Ja siihen ohjelman tekijöiden mukaan juuri yritettiin puuttua: kanavan musiikkipäällikkö olisi muun muassa halunnut linjaa modernimmaksi ja biisien sisältöä siistitymmäksi. Sukupolvenvaihdos ei ollut kynnyskysymys kultabassokerholaisille – sellainenhan oli jo käynnissä konkarien kouluttaessa uudempia tekijöitä. Musiikin linjaan puuttuminen sen sijaan oli.

”Olisihan se tuntunut oudolta olla töissä jollekin korvauksetta. Ei me olla töissä, vaan tukemassa tätä kulttuuria”, Strömberg sanoo.

Näitä päätöksiä on ainakin jollain tasolla ollut tekemässä tai ainakin hyväksymässä Kultabassokerhon perustaja Jan Zapasnik, joka istuu Basson hallituksessa. Zapasnik vieraili myös viimeisessä lähetyksessä, joten ainakin ulkopuolelle näytti, että lopulta homma sujui hyvässä hengessä.

”Näin Zapasnikin ennen toiseksi viimeistä lähetystä ja saatiin sovittua asiat. Saimme oikeudet Kultabassokerhon nimeen ja meillä on vapaat kädet tehdä sillä mitä vain. Pyysin häntä samalla viimeiseen lähetykseen. Ei meillä ole mitään riitaa Basson tai kenenkään kanssa”, Hietsilta sanoo.

Hietsilta myöntää, että tarjouksia jatkon suhteen on tullut muualta, mutta ei vielä mitään niin konkreettista tai varteenotettavaa.

”Tällä hetkellä tuntuu ihan hyvältä, kun mitään ovea ei olla lopullisesti laitettu kiinni. Voidaan rauhoittaa tilanne ja kelailla, mitä uusi vuosikymmen tuo tullessaan”, Rinne sanoo.

Kultabassokerho perustettiin vuonna 2007. 2000-luvun puoliväliä muistellaan yleisesti ”suomiräpin lamana”: Fintelligensin breikkaamisen jälkeen suuret levy-yhtiöt olivat kiinnittäneet omat räppärinsä ja yrittäneet saada oman palansa kakusta. Kankeille ja vanhanaikaisille levymerkeille rap oli liian vaikeasti ymmärrettävää nuorisokulttuuria, joten ne käänsivät räppäreille selkänsä. Hietsilta ei kuitenkaan jaa ajatusta lama-ajasta, vaikka rap ei listoilla juhlinutkaan.

”Itsellä oli kädet niin syvällä savessa suomiräpin kanssa, että tajusin homman kuplivan todella positiivisella tavalla. Indieyhtiöitä nousi ja tämän kulttuurin tekijät otti sen musan takaisin levy-yhtiön sediltä. Vaikka mediassa ei juuri silloin räppiä näkynyt, niin moni tyylin kulmakivi on noilta vuosilta”, Hietsilta sanoo.

”Se oli vaarallisempaa ja siinä tuntui nuorison kapina: tämä on meidän juttu, noi ei ymmärrä. Se yhteisö oli jo olemassa nettifoorumeilla. Nyt löytyi tapa tuoda se yhteisö lauantaisin yhteen. Meni monta vuotta ennen kuin räppi alkoi soida muillakin kanavilla”, Strömberg kommentoi.

Strömberg myöntää tunteneensa mustasukkaisuutta, kun suomiräppi breikkasi jälleen ja muutkin alkoivat soittaa sitä. Kultabassokerhon ideologia on kuitenkin ollut edistää ja tukea kulttuuria, ja toisaalta Strömberg suututti kuulijoita julistamalla Cheekin suosion satavan ”meidän kaikkien laariin”.

Ja satoikin. Vaikka Cheekin ansioksi on vaikea laittaa esimerkiksi naisräppäreiden nousua tai maahanmuuttajataustaisten tekijöiden esiintuloa, suomirap alkaa sateenvarjoterminäkin tuntua kovin ahtaalta kaiken diversiteetin yllä. Kultabassokerhon tekijät sanovatkin, että tyylisuuntauksia olisi vaikka viidelle eri erikoisohjelmalle käsiteltäväksi. Silti he ovat yhtä mieltä, että Kultabassokerhon tapaiselle ”koko suomiräpin” ohjelmalle on tilausta.

”Ihmisen intohimoa ei algoritmit pysty korvaamaan”, Strömberg sanoo.

Täytyy myös alleviivata sitä, että Kultabassokerhossa vieraat olivat todella vieraina, eivätkä vain piipahtamassa uutta albumiaan hehkuttamassa. Keskustelut rönsyilivät kahden tunnin aikana yllättäviinkin suuntiin ja artisteista opittiin miltei poikkeuksetta uusia, monesti inhimillisiä puolia, ja jos sanottavaa tuntui riittävän niin sitä piti alkaa tiputtelemaan freestylenä myös biitin päälle.

Kultabassokerhon kaikki 627 lähetystä löytyvät ”datanurkasta”, jonka kulttuurihistoriallisesti arvokkaan sisällön ylläpidosta kansallisarkiston soisi ottavan kopin. Lähetyksiä kahlaamalla saa hyvän kuvan siitä, mitä suomiräppi on ollut ja on, ja se on pitkäjänteisen harrastustoiminnan ansiota.

”Toivon, että Kultabassokerhon perintö on se, että jos haluaa jotain, niin siihen kyllä pystyy. Ihan sama mikä kulttuurin ala onkaan kyseessä, niin rohkeasti vain tekemään”, Rinne sanoo.

Palataan syyskuun viimeiseen lauantaihin ja Tuomiokirkon portaille. Samuli Vienolan ottamassa valokuvassa ensimmäisillä askelmilla istuvat itseoikeutetusti Strömberg ja Hietsilta, seuraavilla Blomfelt, Kulmanen, Rinne ja Jonsson, takanaan satapäinen ryhmä räppäreitä undergroundista listakärkeen, nuorisosta veteraaniin.

”Kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. En usko, että vastaavaan mikään muu media, ohjelma tai taho pystyisi”, Hietsilta sanoo.

Annetaan viimeinen puheenvuoro räppärille, jonka sanat ovat alkaneet painaa enemmän kuin tuhat kuvaa, viimeisen lähetyksenkin päättäneelle Gettomasalle. Räppäri vastaa puhelimeen Jyväskylässä, missä myös teki Kultabassokerho-debyyttinsä Open Mic -lähetyksessä miltei kahdeksan vuotta sitten.

”Silloin kun olen alkanut räppäämään, Kultabassokerhon arvostus on ollut se tärkein skenepistemittari: Soiko biisisi siellä? Oletko vieraana siellä? Jos, niin olet legit suomiräppäri. Jos ei, niin…”, Gettomasa sanoo.

Hänestä tuli ”legit suomiräppäri” freestyle-debyyttiään seuranneen vuoden elokuussa, kun Kultabassokerho soitti Hiljaa hyvä tulee -kappaleen.

”Oman pään sisällä oli fiilis, että I made it, olen pelissä mukana. Niin täällä Jyväskylässä kaikki tuntui ajatelleen, ainakin ne, jotka yritti tehdä nimeä itselleen. Kultabassokerho oli portinvartijoita siihen, että oletko osa suomiräppigamea.”

Gettomasa kertoo, että hänellä on enemmän muistoja lähetysten kuuntelusta kuin omista vierailuista. Joihinkin muistoihin hän liittyy kuitenkin itsekin, vaikkei paikalla ollutkaan.

”Kuuntelin Ruudolfin haastattelua 2016 ja J-P kysyi jotain minusta. Rudy sanoi, että minä teen asioita huonosti ja käytti jonkun 10 minuuttia minusta jauhamiseen. Olin todella vaikuttunut, että tuo äijä jaksaa käyttää aikaa minusta puhumiseen. Kuunneltiin lähetystä kavereiden kanssa innoissaan, Ruudolf kuitenkin on ollut iso vaikuttaja. Tuntui, että tietty piste uralla on saavutettu, kun se on radiossa jauhamassa meikäläisestä!”

Jotain sekä Kultabassokerhon ja Gettomasan hengestä kertoo räppärin kuokkiminen jouluisessa open mic -lähetyksessä 2015.

”Ai niin, se freestyle-keissi! Olin kaverin luona Katajanokalla ja kuunneltiin lähetystä. Mietin, että miten paskaa läppää siellä heitetään, joten kävelin studiolle itse heittämään, kun oli hyvä freestyle-tatsi päällä, haha!”

Kuullessaan Kultabassokerhon loppumisesta Gettomasa totesi, kuten tässäkin artikkelissa aiemmin on todettu: aikakauden loppu. Hänen mukaansa aikakauden loppumisen merkit olivat olleet ilmassa jo pari vuotta.

”Tarkoitan sitä, että suomiräpin sielu on muuttunut. Se reppuräpin aika on ohi; enää ei myydä cd-levyjä repusta eikä istuta puistoissa kaljaa juomassa ja freestylea heittämässä. Hommat on eri lailla isolla, suomiräpistä on tullut popmusiikkia, ja Kultabassokerho oli alakulttuuriohjelma.”

Gettomasa luki Kultabassokerhon loppumisesta Hietsillan Facebook-päivityksestä ja kirjoitti viestin, jossa kertoi arvostavansa heidän tekemää kulttuurityötä. Viestistä poiki pari päivää kestänyt keskustelu, jonka aikana Hietsilta pyysi Gettomasaa räppäämään viimeisen lähetyksen viimeisen biisin.

”Suhtauduin siihen epäilevästi. Kyselin useampaankin otteeseen, että oletko nyt ihan varma. Se tuntui vähän liian isolta viitalta minun harteilleni. Mutta jos J-P oli kerran sitä mieltä, että minun kuuluu se vetää, niin totta kai minä tulen.”

Jyväskyläläinen kuvailee viimeisen lähetyksen tunnelmaa positiiviseksi, suurin piirtein kaikki rap-alan toimijat olivat paikalla ja hyvällä meiningillä juhlistamassa Kultabassokerhoa.

”Oli huikea fiilis kun päivän päätteeksi tuli oma vuoro. Ajattelin vain, että okei, nyt pitää toimittaa. Jälkeenpäin olen miettinyt, että millaisia tyyppejä siellä oli: paljon tyyppejä, joita olen katsonut ylöspäin, talo täynnä og:seja. Tuntui jopa liian suurelta kunnialta. Laitan sen hetken urallani yhdeksi virstanpylvääksi.”