Von Hertzen Brothers -yhtyeen veljekset Mikko, Jonne ja Kie kertovat, että viime viikon perjantaina ilmestyneen Red Alert in the Blue Forest -albumin oli tarkoitus ilmestyä jo noin puolitoista vuotta sitten. Biisien tekeminen alkoi syksyllä 2019, ja kappaleet ehtivät muuttua pitkittyneellä matkalla myös ajan hengen sitä vaatiessa.
”Tämä levy olisi ollut vähän erinäköinen, jos olisimme menneet alkuperäisen aikataulun mukaan. Emme olisi ehkä valinneet juuri tällaista tummempaa linjaa”, Kie kertoo.
”Muistaakseni ajattelimme jo prosessin alkaessa, että tällä kertaa voisimme tehdä jotain muuta kun riffirokkia. Pandemialla oli silti vaikutusta siihen, millaista energiaa ja fiiliksiä haluamme välittää ihmisille”, Jonne sanoo.
Musiikkialan viime vuosina kokemista vaikeuksista huolimatta yhtye jaksoi painaa kovasti duunia. Tilanteesta löytyi hyviäkin puolia, sillä nyt levyn viimeistelyyn oli enemmän kuin riittävästi aikaa.
”Keskityimme musan tekemiseen, jalostamiseen ja hieromiseen sekä vision kirkastamiseen, vaikka sisäisesti oli aika lamaantunut ja epätoivoinen olo”, Mikko kertoo.
Albumi on ollut masterointia myöten valmis jo liki viime kesästä asti. Bändi on siis käytännössä odotellut puoli vuotta vain levyn ilmestymistä.
”Se johtui osittain siitä, että halusimme saada myös vinyyliversion julkaisupäiväksi. Jonothan ovat pitkiä, mutta meillä kävi hyvä tuuri, sillä tässä tapauksessa jouduimme odottamaan ’vain’ neljä ja puoli kuukautta.”
Levy julkaistiin perinteisen cd-levyn lisäksi tuplavinyylinä. Jälkimmäinen formaatti oli yhtyeelle tässä tapauksessa erityisen tärkeä, sillä teos tuntui selkeästi jakautuvan myös musiikillisesti neljään eri osioon.
”Emme halunneet tehdä niin, että ensin ilmestyy cd-levy, ja joskus puolen vuoden päästä se vinyyli. Silloin alkuperäinen idea ei ehkä välittyisi enää samalla tavalla kuin nyt”, Jonne sanoo.
Yhtye kuvailee uutta albumia tyylillisesti aiempia rauhallisemmaksi ja pohdiskelevammaksi. Levyllä kuullaan myös joitakin hieman poikkeuksellisia elementtejä kuten lukuisia vierailevia soittajia sekä peräti revontulien ääniä. Sekin vaikutti osittain, että kyseessä yli 20-vuotiaan yhtyeen historian kahdeksas albumi.
”Kuulostaa kliseiseltä, että bändi yrittää uudistua, mutta tässä vaiheessa täytyy yrittää miettiä keinoja, miten tekeminen pysyisi itsellekin freesinä”, Mikko sanoo.
Hän huomauttaa, ettei bändillä ole levy-yhtiötä, joka sanelisi mitä ja miten musiikkia pitää tehdä.
”Olemme aina saaneet tehdä juuri kuten meitä huvittaa, mutta nyt oman labelin myötä vielä korostui se, ettei tarvitse miellyttää ketään tai mitään yleisöä missään päin maailmaa.”
Jotkut albumin kappaleista ovat Jonnen vanhempia sävellyksiä, jotka löysivät oikean paikkansa vasta nyt. Kien biisit taas on tehty yksin kitaran kanssa luonnon äärellä.
”Mun biisit oli tällä kertaa niin paskoja, että niitä päätyi levylle aika vähän”, Mikko kertoo.
”Oli siellä ihan hyviä biisejä, mutta et suostunut sovittamaan niitä tämän levyn linjan mukaisesti”, Kie vastaa.
Mikko toteaa tämän olleen tietoinen päätös.
Hän uskoo, että albumin lopputulokseen ja tyyliin vaikutti suuresti se, että Kien biisit syntyivät nimenomaan yksin ja itsenäisesti luonnossa.
”Ennen kuin sinne edes meni, oli tavallaan tahtotila etsiä jotain herkkyyttä, ja siksi jopa plektran käyttö tuntui väkivaltaiselta. Halusin mieluummin hiplata sormilla jotain intiimimpää. Tälläkin levyllä on aika paljon eeppistä meininkiä, mutta tehot tulee aivan eri asioista kuin siitä, että mennään kovaa ja täysillä”, Kie kertoo.
Albumin voimakkaan nimen taustalla oli osittain ajatus sinisestä hetkestä luonnossa, ja osittain Kien tunne siitä, että väri sopii hyvin kappaleiden musiikilliselle ilmeelle.
”Olemme nähneet 50-vuotisten elämiemme aikana miten asiat ovat muuttuneet. Kirkkaat vedet ovat samentuneet, puut on hakattu ja hömötiainen on kadonnut landelta. Albumin teema alkoi muodostua näiden asioiden pohjalta”, Mikko sanoo.
Levy syntyi veljesten yhteisen visioinnin ja ”kolmen mielen tuottamien ideoiden” tuloksena. Kolmikko pohtii levyllä omaa luontosuhdettaan, lajikatoa ja muutoksen käsittelyä. Muita kantavia aiheita ovat luopuminen, ero, kuolema ja loppuminen.
”Ei pelkästään meidän henkilökohtaisessa elämässä vaan ylipäänsä pandemian aikana ihmiset ovat yhtäkkiä joutuneet kohtaamaan tunteen, että tämä kaikki loppuu, jotain odottamatonta tapahtuu tai menettää jotakin. Teema sotkeutuu osittain myös metsään ja sen menettämiseen”, Mikko kertoo.
”Kuulostaa hirveän vakavalta, mutta ei tämä ole mikään vitun synkkä levy. Olemme käsitelleet näitä asioita ihan kauniisti ja pohdiskelevasti.”
Kolmikko on toivonut, että uusi albumi kuunneltaisiin alusta loppuun kokonaisuutena ”kuten albumit on tarkoitettu”. Tämä toimintamalli on harvinaistunut suoratoistopalveluiden ja soittolistojen yleistymisen myötä.
”Jotkut musiikintekijät keskittyvät haistelemaan, mikä on juuri nyt sitä, mitä sinkkubiiseissä pitää olla, ja tekevätkin sitä tosi hyvin. Sitten on meidän kaltaisia isompiin kokonaisuuksiin keskittyviä tyyppejä, jotka tekevät musiikkia – en tiedä onko elitististä sanoa näin – taide edellä”, Jonne sanoo.
”Olemmehan mekin joskus tehneet jotain yksittäisiä covereita. Sellainen on tavallaan löytöretkeilyä jossain ihan muualla ja tosi vapauttavaa, mutta albumikokonaisuudet ovat meille yhtyeenä luontainen formaatti ja tavallaan myös kaupallinen asia. Ei kukaan lähde myymään yhtyeelle rundia yksittäisen biisin pohjalta”, Kie sanoo.
Mikko kertoo, että Von Hertzen Brothersin tapauksessa mieltymys teemallisiin levyihin juontuu veljesten lapsuudesta Led Zeppelinin, Yesin ja vastaavien yhtyeiden maailmasta.
”Joku Pink Floydin The Wall on ihan älyttömän hieno spektaakkeli, mutta sitten on niitä levyjä, joilla on pari hyvää biisiä ja loput on ihan hirveää paskaa. Sen takia yritämme aina ylittää sellaiset henkiset rimat mitä asetamme itsellemme, ja näemme helvetisti vaivaa jokaisen biisin eteen. Ei meillä ole ikinä ollut sellaista mentaliteettiä, että muilla biiseillä ei ole mitään väliä kunhan on nämä kaksi hyvää sinkkua”, Mikko sanoo.
Yhtyeen mielestä fyysinen tallenne tuo täyttymyksen tunteen ja konkretisoi kolmikon tekemän parin vuoden duunin.
”Kyllä sellaisiakin kuulijoita löytyy, jotka haluavat fiilistellä uutta bändin tai artistin luomaa kokonaisuutta eikä vain laittaa soimaan sitä ’uusinta musaa Suomessa’ -top-50-listaa. Tosi monet haluaa laittaa tuon vinskan soimaan, ottaa kahvia, lasin punkkua tai bissen eteensä ja ruveta fiilistelemään.”
Siitä huolimatta yhtye uskoo, että suurin osa edes faneista ei tule kuulemaan levyä kokonaisuudessaan.
”Se on aika hassua, sillä jengin saa istutettua sohvalle katsomaan jotain sarjaa kahdeksan tuotantokautta, mikä kestää tunteja ja tunteja. On huomattavasti vaikeampaa saada ihminen istumaan ja kuuntelemaan kolmen vartin tai tunnin mittainen levy”, Mikko jatkaa.
”Meidän työskentelytavat tulevat tuskin muuttumaan hirveästi, vaikka maailma ja tavat tehdä musiikkia muuttuisivatkin. Saatamme julkaista yksittäisiä biisejä jos siltä tuntuu, mutta albumien tekeminen tulee varmasti olemaan meidän juttu ihan hamaan tappiin asti. Levyt on aina milestoneja ja tietynlainen tapa miten koemme asiat. Jos miettii vaikka omaa menneisyyttä ja uraa, sen hahmottaa ja peilaa aina levyjen ja niiden kiertueiden kautta.”
Albumin ensimmäinen single, yli seitsemänminuuttinen All of the Sudden, You’re Gone todistaa, ettei yhtyettä voi syyttää hittihakuisuudesta. Balladimainen biisi on erottuva valinta aiempien levyjen ”rokkisinkkujen” rinnalla.
”Ei tuota kuitenkaan soiteta missään radiossa, joten ajateltiin, että aivan sama. Valitaan mieluummin sellainen biisi, joka tuntuu itsestä hyvältä”, Kie kertoo.
”Biisi on kolahtanut todella kovasti sekä meidän omaan lähipiiriin että faneihin. Se on tavallaan meidän mittapuulla jopa hittibiisi, mutta silti ei ole yhtäkään radioasemaa, joka voisi soittaa sitä”, Jonne sanoo.
Veljekset toteavat, että muutama kanava on soittanut kappaleen pari kertaa, mutta se ei ole minkään aseman vakituisella soittolistalla.
”Meillä on ollut aiemmin biisejä, jotka ovat soineet radiossa ihan listoilla, mutta ei niistä ole tullut samanlaista palautevyöryä kuin tästä. Ehkä se kuvastaa tätä aikaa jollain tavalla.”
Mikko toteaa, että kaupalliset radiokanavat ovat vapaita tekemään omat ratkaisunsa, mutta hänen mielestään Suomen Yleisradion pitäisi osoittaa laajempaa näkemystä.
”Yleisradiolta pitäisi löytyä hahmotuskykyä, että tällaistakin musaa voi soittaa, jos Suomesta tulee sellaisia ilmiöitä kuten tämä biisi on. Tämä on suomalaisten jäbien tekemää laadukasta musaa, mistä ihmiset ovat diganneet ihan vitusti. En ihan hahmota, miksi sitä ei voisi soittaa radiossa”, Mikko sanoo.
”Yle on joutunut mukautumaan kaupallisten radioiden ehdoilla ollakseen relevantti kilpailija, mikä on mulle vähän punainen vaate. Minkä takia meidän yhteiskunnan maksama Yleisradio asettaa itsensä siihen alisteiseen asemaan, kun ne voisi vetää ihan mitä haluaa ja saada joka tapauksessa meiltä jokaiselta 172 euroa vuodessa sen toiminnan pyörittämiseen? Se on asia, joka nostaa päätään välillä ja alkaa vituttamaan, mutta ei nyt sentään kovin usein.”
Radiosoiton puutteesta huolimatta ihmiset ovat onnistuneet löytämään kappaleen. Osittain ehkä siksikin, että Kie teki biisille erittäin vaikuttavan musiikkivideon.
”Harvoin on tullut näin paljon viestejä raavailta miehiltä, että meni roska silmään. Pepe Willbergin sanoin olemme siis saaneet miehet kyyneliin”, Kie sanoo.
”Sulka hattuun”, Mikko nauraa.
Von Hertzen Brothers käynnisti maaliskuun puolivälissä luonnonsuojelukampanjan. Kaksitoista kuvataiteilijaa teki uuden albumin kappaleista inspiroituneena erilaisia teoksia, jotka ovat esillä Helsingissä Rytmi-ravintolassa tämän kuun loppuun asti. Ne huutokaupataan Luonnonperintösäätiön nettisivuilla, ja tuotto ohjataan kokonaisuudessaan metsäalueen hankintaan ja suojeluun.
”Ei ole mikään uusi asia, että suomalaiset monimuotoiset metsät ovat uhan alla. Se on jatkunut vuosikymmeniä”, Kie sanoo.
”Olemme aina olleet huolissamme siitä, mutta nyt se yhdistyi ensimmäistä kertaa omaan taiteeseen levyn nimeä ja sisältöä myöten.”
Kie kertoo, että toisinaan taidetta ”yksinäisessä taiteilijan kammiossa jossain kuplassa” tehdessä miettii, onko sillä mitään merkitystä.
”Se, että joku biisi on auttanut fania vaikeiden aikojen läpi on itselle se tärkein palaute, mutta silti kaipaa jotain konkreettisempaa. Tämän kampanjan tapauksessa saamme ihan oikeasti jotain aikaiseksi – kaistale aarnimetsää ostetaan pystyyn ja se suojellaan.”
Kampanjaan mukaan lähteneet taiteilijat valikoituivat siltä pohjalta, ketä yhtye sattui tuntemaan, ja kenen töistä he pitivät. Ketään ei tarvinnut suostutella kauaa, ja kampanjaan osallistuva porukka olikin kasassa parissa päivässä.
”Emme selkeästi ole yksin tämän huolen kanssa. Ihmiset ovat nähneet sen omissa elämissään ja haluavat olla mukana, kun joku vain laittaa pyörät pyörimään. Itsekin varmasti lähtisimme mukaan tai ainakin harkitsisimme vakavasti, jos meitä pyydettäisiin johonkin tällaiseen”, Mikko sanoo.
”Tulemme varmasti kehittelemään kaikenlaisia tempauksia jatkossakin. Yritämme edistää tätä hyvin startannutta projektia ja ehkä haalia vielä lisää metsää.”
Jonne huomauttaa, että on hienoa, että Luonnonperintösäätiön nettisivuilla kerrotaan konkreettisesti, että 50 euron lahjoitussummalla saa sata neliömetriä eli aarin metsää. Hän uskoo, että se voi olla merkittävä tekijä lahjoituksen tekemistä harkitessa.
”Kaikki osaavat suunnilleen hahmottaa sadan neliön kämpän. Viidelläkympillä saa siis sen kokoisen pläntin suojeltua metsää”, Mikko kertoo.
Tämän jutun kirjoitushetkellä huutokauppaa on jäljellä reilun viikon verran, ja hyväntekeväisyyspottia on kertynyt jo yli 20 000 euron edestä.
”Varmasti on myös sellaisia tyyppejä joita tämä ärsyttää. Olemme heidän mielestään jotain saatanan viherpiipertäjiä ja tämä on vasemmistolaisten vikinää. Ei se mitään, sillä me olemme oikeassa, ja he ovat väärässä”, Kie nauraa.
Mies huomauttaa, että WWF Suomen, Greenpeacen ja Suomen luonnonsuojeluliiton hiljattain tekemän tutkimuksen mukaan 64 prosenttia suomalaisista suojelisi jäljellä olevat luonnonmetsät viipymättä.
”On siis aika paljon jengiä, jotka tajuaa. Ei ne ole ainoastaan ne kehäkolmosen sisäpuolella asuvat vihervassaripolkupyöräilijät, jotka on sitä mieltä”, Mikko sanoo.
”No vittu, jos metsot ja teeret lähtee metsästäjiltä, niin kyllä nekin alkaa tajuta, että metsän kannattaa olla aika monimuotoinen!”, Kie jyrähtää.
Veljesten puheista ja asennoitumisesta huomaa, että luonto ja sen suojelu ovat oikeasti sydämenasia eikä mitään tyhjää sananhelinää.
Kolmikko pohtii, että luonnonsuojeluagenda ei ole yleensä asia, jota muusikot ja bändit kuuluttavat suuresti. Hyväntekeväisyyshankkeet ja asioiden puolestapuhuminen kun keskittyvät yleensä sananvapauteen, sotiin, katastrofeihin tai lasten hyvinvoinnin edistämiseen.
”Mulla tulee mieleen ainoastaan Stam1nan Viimeinen Atlantis, joka oli ilmastonmuutoslevy. En tiedä tekikö ne mitään konkreettisesti, mutta se oli tosi makea aihetta käsittelevä kokonaisuus”, Mikko sanoo.
”En tiedä, onko Tuomas Holopainen on puhunut varsinaisesti luonnonsuojelusta, mutta hän on ainakin kertonut olevansa erähenkinen ja tykkäävänsä metsissä vaeltelusta. On hienoa, että isoissakin bändeissä on luonnon puolesta puhuvia ihmisiä”, Jonne sanoo.
Veljekset tuumivat, että ainakin Hexvessel– ja Karkkiautomaatti-yhtyeet ovat tehneet yhteistyötä Luonnonperintösäätiön kanssa.
”Meitä kaikkia yhdistää se, että olemme samanikäisiä tyyppejä. Ehkä parikymppiset eivät uskalla sanoa mielipiteitään, tai heitä ei kiinnosta niin paljon. En haluaisi sanoa, että olemme jokin esimerkki, mutta olisihan se hienoa, jos muutkin taiteilijat tekisivät tällaisia projekteja”, Jonne sanoo.
Useat tahot musiikintekijät mukaan lukien ovat osoittaneet tukensa Ukrainalle vallitsevan kriisin aikana. Esimerkiksi verkkokauppa Backstage Rock Shop käynnisti hiljattain kaksipäiväisen kampanjan, jossa valikoiduista tuotteista saadut tulot tilitettiin Unicefin kautta sodasta kärsiville ukrainalaisille. Kauppa tiedotti maanantaina, että pottia kertyi lähes 36 500 euroa.
”Se on loistava tempaus ja hyvä esimerkki siitä, miten nopeasti kulttuuriväki reagoi näihin asioihin. Kun joku on konkreettisesti pulassa, tulee tosi äkkiä esimerkiksi konsertteja, ja jengi on lähtemässä mukaan nopeastikin”, Mikko sanoo.
”Meidänkin kampanjan tapauksessa ihmisillä oli heti haluja lähteä konkreettisesti mukaan ja antaa kasvot sille asialle. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että kulttuurintekijät ovat todella tärkeitä, vaikka pandemian aikana oli sellainen fiilis, että eihän me olla vittu ollenkaan tärkeitä.”
Von Hertzen Brothersilla kävi viime vuonna tavallaan tuuri, sillä bändin keikat osuivat juuri sellaisiin ajankohtiin, kun tapahtuma- ja kokoontumisrajoitukset olivat löysemmällä. Yhtye pääsi soittamaan sekä festareilla että klubeilla yhteensä kahdeksantoista keikkaa, ja buukatuista esiintymisistä jouduttiin perumaan ”vain” alle kolmasosa.
”Ei voi tietää, kuinka paljon keikkoja olisi ollut normaaliolosuhteissa. Rundin tekeminen tällaisena aikana on eri asia kuin ennen – silloin tiesi täsmälleen montako keikkaa on, kun kiertue oli buukattu”, Jonne sanoo.
”Tässä parin vuoden aikana on oppinut siihen, ettei usko ennen kuin tapahtuu. Saa nähdä miten käy taas loppukeväästä, kun koronabuumi on nyt nostanut päätään ja peruuntumisia on alkanut näkyä”, Kie sanoo.
Uuden albumin levynjulkaisukiertue alkaa tämän viikon lauantaina ja jatkuu huhtikuun ajan kokonaisuudessaan kymmenen keikan verran. Mikko miettii, kuinka moni uskaltaa lähteä ja moniko jättää lähtemättä, kun tilanne on taas huonontunut.
”Meillä oli tämän taidenäyttelyn lanseeraustilaisuus Tavastialla 13. päivä tätä kuuta. Kvelertak oli ollut siellä keikalla edellisenä iltana, ja vaikka ilta oli loppuunmyyty, 150 lipun ostanutta ihmistä oli jättänyt tulematta”, Mikko kertoo.
”On tosi paljon tällaista, että ihmiset ostaa lipun ja osoittaa supporttinsa, mutta kun tulee se hetki lähteä, on aika paljon sairastamista, mutta myös sitä ettei uskalleta lähteä. Tulemme varmasti näkemään tätä ilmiötä vaikka keikat toteutuisivatkin.”
Yhtye toteaa, että ihmiset tekevät omat valintansa eikä tulevasta voi tietää. Kolmikko yrittää tehdä duuninsa niin hyvin kuin mahdollista ja toivoo parasta. Intoa riittää siitä huolimatta.
”Tämä taiteen tekeminen on sellaista kutsumushommaa, että ei siinä muutakaan voi”, Kie sanoo.
Veljekset ovat yhtä mieltä siitä, että seuraavan levyn tekemistä on turha jäädä odottelemaan.
”Sitten, kun tämä levy on ollut jonkin aikaa pihalla ja jengi on ehtinyt reagoida siihen, tulee varmaan tunne, että mitä seuraavaksi? Sitten lähdemme etsimään seuraavaa hyvää melodiaa ja fiilistä”, Mikko sanoo.
”Oma mieli on ollut jo pitkään jatkuvasti levoton. Uutta matoa koukkuun vaan”, Kie sanoo.
https://open.spotify.com/album/6meNaKwbmCyc3VJ4MBbCE3?si=xSnj6FzrRB6O8mv-jqqFWQ
