In Memoriam: Whitney Houston (1963–2012)

Päätoimittaja Teemu Fiilin kirjoitti muistokirjoituksen edesmenneelle laulajatähdelle.

Teksti: Teemu Fiilin, kuva: Wikimedia Commons

Amerikkalainen Whitney Houston on Guinnessin ennätysten kirjan mukaan kaikkien aikojen eniten palkintoja saanut pop-laulaja. Yli 170 miljoonaa levyä myynyt Houston aloitti laulamisen 11-vuotiaana lasten gospel-kuorossa kotikaupungissaan New Jerseyssä. Vuonna 1963 syntyneen artistin uran lähtökohdat olivat jo alkujaan hyvät: hänen äitinsä Cissy Houston oli gospel-laulaja, jonka kanssa Whitney alkoi kierrellä yökerhokeikoilla jo teini-ikäisenä. Hänen serkkunsa olivat tunnetut soul-laulajat Dionne ja Dee Dee Warwick ja kummitäti oli soul-legenda Aretha Franklin.


Houstonin ura alkoi jo 1970-luvun lopulla, kun hän lauloi taustoja muiden muassa Chaka Khanin ja Jermaine Jacksonin levyillä. 1980-luvun alussa alkoivat myös mallintyöt. Vuonna 1983 Houston solmi sopimuksen Arista Recordsin kanssa vakuutettuaan maineikkaan levymogulin Clive Davisin taidoistaan. Naisen debyyttilevy sai odottaa vuoteen 1985 saakka. Tuona vuonna ilmestynyt debyyttilevy Whitney Houston sytytti sekä kriitikot että hiljalleen myös ostavan yleisön: tähän päivään mennessä albumi on yli 25 miljoonan kappaleen maailmanlaajuisella myynnillään yksi 1980-luvun parhaiten kaupaksi käyneitä albumeja.

Debyytin ja sen menestyssinglejen kuten Saving All My Love for You, How Will I Know ja Greatest Love of All suosio sai pian jatkoa. Kakkoslevyllä Whitneyllä oli aiempaakin suurempia hittejä, kuten I Wanna Dance With Somebody (Who Loves Me), Didn’t We Almost Have It All. Kiertueet myivät loppuun ympäri Yhdysvaltojen ja vuonna 1988 Houston oli Forbes-lehden mukaan maailman kahdeksanneksi eniten tienaava viihdetaiteilija.

Vuonna 1992 Houston meni naimisiin r&b-musiikin ”pahana poikana” tunnetun Bobby Brownin kanssa ja sai tyttären Bobbi Kristina Houston Brownin. 1990-luvulla Houston onnistui lanseeraamaan myös onnistuneen elokuvauran. Hänen ensimmäinen elokuvansa, Kevin Costnerin tähdittämä Bodyguard oli massiivinen hitti niin teattereissa kuin soundtrack-levynä. Siltä poimittiin Houstonin kenties tunnetuin laulu, ikoninen versio Dolly Partonin balladista I Will Always Love You, joka nousi ykköshitiksi useimmissa maailman maissa. Myös Whitneyn toinen elokuva Waiting To Exhale oli menestys.

Whitney levytysuran viimeinen virstanpylväs oli vuoden 1998 entistä hiphop-vaikutteisempi albumi My Love Is Your Love, jolta nostettiin viisi hittisingleä.

2000-luvulla tultaessa Houstonin menestys oli jo selvästi vaatimattomampaa: vaikka vuoden 2000 Greatest Hits -paketti myi huikeasti, alkoivat Houstonin ongelmat nousta esille yhä useammin. Laulajatar myöhästeli ja peruutti esiintymisiä, minkä lisäksi hänen painonsa alkoi laskea radikaalisti. Tämän myötä alkoivat huhut artistin huumeidenkäytöstä. Vuonna 2000 Havaijin lentokentän turvallisuustarkastuksessa hänen ja aviomiehensä Bobby Brownin matkalaukuista löytyi marihuanaa. Kanteet pariskuntaa vastaan hylättiin, mutta päihdehuhut pysyivät keltaisen lehdistön perusmateriaalina ja Whitneyn esiintymisten peruuntumiset jatkuivat. Houston ja Brown erosivat vuonna 2007.

2000-luvulla Houston on yrittänyt paluuta vuosina 2002 ja 2009, mutta menestys on ollut järjestäen kulta-aikoja heikompaa. Houston esiintyi Suomessa kahteen otteeseen vuosina 1999 ja 2010. Viimeksi mainittu konsertti oli osa Houstonin viimeiseksi jääneen levyn I Look To You maailmankiertueella. Levyn Rumba-arvion voit lukea tästä.

Houston löydettiin kuolleena 48-vuotiaana 11.2.2012 Berverly Hilton hotellista Beverly Hillsissä Kaliforniassa. Kuolinsyy on tuntematon.

Laulajattaren kuolema oli tuskin suuri yllätys kenellekään, joka oli seurannut hänen hidasta kuolemaansa tiedotusvälineiden kautta, aivan kuten esimerkiksi viime heinäkuussa kuolleen Amy Winehousen kohdalla. 2000-luvun alkupuolella, kun Whitney Houstonin kunto alkoi ilmiselvästi rapistua huumeidenkäytön myötä, tuntui oudolta ja surulliselta ajatella, että kyseessä oli sama 1980-luvulla varhaisnuoruutensa viettäneiden poikien naapurintyttömäinen guilty pleasure. Whitney oli kirjoissani aina ”kunnon tyttö”, vaikka myöhemmin teki parhaansa tuhotakseen tämän mielikuvan.

Omakohtainen historiani Whitneyn kanssa linkittyy parhaiten silti naisen hitteihin vuosien varrelle. Ne hitit ovat elämää suurempia, ja te kaikki olette ne kuulleet. Niitä on rakastettu ja vihattu – pahimmillaan jopa samaan aikaan. Mutta mikä tärkeintä, Whitney ei koskaan ollut yhdentekevä.

Minussa herää skeptisyys, kun maailma osoittaa hetkellisesti rakkautensa juuri edesmenneelle artistille – aivan kuten Michael Jacksonin kuoltua. Jokainen haluaa rakastaa ja muistaa kuollutta, jos ei muusta syystä niin siksi, että se kuuluu asiaan.

Pääsen skeptisyydestäni yli kuitenkin helposti, jälleen. Siihen riittää, että kuuntelen läpi tämän klipin, joka muistuttaa millainen lahja Whitney Houstonilla oli: