Tuukka Hämäläinen alkoi puhua viime viikolla Jack Whitesta, ja juttu jatkuu nyt blogisarjan toisessa osassa. Ensi viikolla on taas toiset aiheet käsittelyssä.
Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Andy Wilsher
Taas Jack White. Tällä kertaa lähestytään miehen lyyristä tuotantoa tuoreimpien projektien puolella. The White Stripesin toisena puoliskona tunnettu White on ehtinyt kirjoitella The Raconteursin ja Dead Weatherin levyillä, sekä erinomaisella Danger Mousen albumilla Rome (2011). Jack Whiten ensimmäinen sooloalbumikin pitäisi ilmestyä alkaneen vuoden aikana, joten kyllä hänestä puhuttavaa riittää.
I’m not sure if there’s a point to this story
But I’m going to tell it again
So many other people try to tell the tale
Not one of them knows the end
Carolina Drama, san. Brendan Benson & Jack White (Consolers of the Lonely, 2008)
Taas on palattava juurille: Jack White on hyvin selvästi 1960–70-lukujen rocklyriikan manttelinperijä, joka on samalla päivittänyt perinteistä rockin tarinankerrontaa uudelle vuosituhannelle. Ei mikään pieni tehtävä, mutta White on onnistunut siinä kaikissa kokoonpanoissaan erinomaisesti.
Everybody sees
And everyone agrees
That you and I are wrong
And it’s been that way too long
Take it as it comes
and be thankful when it’s done
There’s so many ways to act
and there’s many shades of black
There’s so many shades of black
Many Shades of Black, san. Brendan Benson & Jack White (Consolers of the Lonely, 2008)
The Raconteursin kaikki kappaleet on kreditoitu Brendan Bensonin ja Jack Whiten nimiin, mutta lyyrisestä tyylistä päätellen on syytä olettaa Whitella olevan näppinsä pelissä useimmissa sanoituksissa. Bensonin kosketus näkyy ehkäpä parhaiten popimmissa kappaleissa, kuten yhtyeen ensimmäisessä hitissä Steady as She Goes. The Raconteursin sanat ovat keskimäärin helpommin lähestyttäviä kuin The White Stripesin, ja niissä viljellään paljon vähemmän outoja ilmauksia.
When I was surrounded by the world
You were the only one who came
And you were the only one astounded
Which kept me grounded
As the other girls thrashed my very name
Then I looked over
Just in time to see her smiling back at me
And saying everything’s OK
As long as you’re inside my blue veins
Your blue veins
Blue Veins, san. Brendan Benson & Jack White (Broken Boy Soldiers, 2006)
The Dead Weather -yhtyeessä, joka on Raconteursin tapaan julkaissut kaksi studioalbumia, Jack White siirtyi rumpusetin taakse. Vaikka yhtyeen pääsäveltäjänä hääriikin naissolisti Alison Mosshart, ei se ole estänyt Whitea kirjoittamasta kuitenkin muutamaa biisiä. Näistä esikoislevyn kappale I Cut Like a Buffalo edustaa kaikkein selkeimmin niin Whiten sävellyksellistä kuin sanoituksellistakin tyyliä. ”Just like a woman” -rivi viittaa myös suoraan Bob Dylanin klassikkobiisiin.
You know I look like a woman but I
Cut like a buffalo
Wake me up when it’s broke
Just like a woman
Cut a record on my throat
Then you break me wide open
I Cut Like a Buffalo, san. Jack White (Horehound, 2009)
Viime vuonna Jack White lainasi äänensä ja tunnistettavan lyyrisen otteensa mestarituottaja Danger Mousen ja elokuvasäveltäjä Daniel Luppin Rome-albumille, jossa pääsee Whiten lisäksi ääneen myös aina ihana Norah Jones. Toisin kuin Jonesin, Whiten laulamat kappaleet olivat myös miehen itsensä sanoittamia. Vaikka kumpikin solisti esittää lopulta vain kolme kappaletta, kuuluvat nämä Whiten sanoitukset hänen parhaimpiinsa – tai ehkä se johtuu vain siitä, että Rome on helvetin hieno levy!
Painostavan kauniissa Two Against One -biisissä on kysymys itsensä kanssa kamppailusta. Sanoituksen asetelmasta tulee mieleen rinnakkain asetettuihin peileihin katsominen. Onko siellä nyt yhtään oikeaa vihollista vai ovatko ne kaikki vain puhujan heijastumia? (”Two Against One”, eli 2+1 on tietysti 3, mistä muistamme myös Jack Whiten fiksaation numeroon kolme.)
Make no mistake I don’t do anything for free
I keep my enemies closer than my mirror ever gets to me
And if you think that there is shelter in this attitude
wait till you feel the warmth of my gratitude
One,
I get the feeling that it’s two against
One,
I’m already fighting me so what’s another one?
The mirror is a trigger and your mouth’s a
Gun,
Lucky for me I’m not the only one
Two Against One, san. Jack White (Rome, 2011)
Alkaneen vuoden tammikuussa kuultiin myös ensimmäinen singlelohkaisu huhtikuussa ilmestyvältä Blunderbuss-albumilta, joka tulee olemaan Jack Whiten ensimmäinen varsinainen sooloalbumi. Tuoreessa Love Interruption kappaleessa voi kuulla 1960-luvun popin ja jenkkiläisen folkin kaikuja niin pienimuotoisessa sovituksessa kuin toistuvaan säevariaatioon perustuvassa sanoituksessakin. Tämän perusteella tulevaa albumia sopii odottaa kuin kuuta taivaalta.
I want love to roll me over slowly
stick a knife inside me and twist it all around.
I want love to grab my fingers gently
slam them in a doorway put my face into the ground
I want love to murder my own mother
and take her off to somewhere like hell or up above
I want love to change my friends to enemies,
change my friends to enemies and show me how it’s all my fault
I wont let love disrupt, corrupt or interrupt me
I wont let love disrupt, corrupt or interrupt me
Yeah I wont let love disrupt, corrupt, or interrupt me anymore
Love Interruption, san. Jack White (Blunderbuss, 2012)
Jack White on ansioitunut välillä myös näyttelijänä, ja molemmat Whitet pyörähtivät omana itsenään Jim Jarmuschin loistavassa elokuvassa Coffee and Cigarettes (2003). Hämyisen kohtauksen voi tsekata täältä.