Kaksipäiväinen Jytäkesä Go-Go näki viimein päivän valon, kolmen lavan muodossa (Jytälava, Päälava, Tiivistämö). Alunperin festivaalin piti tapahtua koronavuonna 2020. Tapahtuman ulkotiloissa Jytä- ja Päälavojen esiintyjät soittivat vuoron perään. Oli mahdollista nähdä molempien kaikki artistit. Tiivistämön esiintyjät soittivat omia aikojaan aina jokun päällä. Kirjava tarjonta rokkia, punkkia, räppia ja humppaa oli pervolla tavalla looginen yhdistelmä. Yleisesti Jytäkesä Go-Go oli astetta radiosoitetumpi versio Lappeenrannassa järjestetyistä LPRHC Festeistä.
Festivaalialueelle valutessa näkyi ensin Suvilahden läpikotasin päällemaallatut graffitiseinät, joissa paistaa monivärinen Jytäkesä Go-Go -piissi kuin yhteiskuvalokaationa yleisölle. Kuvassa purkkapinkin festarinimen viereen oli maalattu värikkäästi rokkikitaristi ja buutsiräppäri punaiselle taustalle. Graffitiseinien alue toimi myös kokoontumispaikkana festivaalin ulkopuolella pysytteleville kuuntelijoille.
Ensimmäinen esiintyjä oli laulaja-lauluntekijä ja rockfiguuri Mara Balls. Hän alusti keikkaa kertomalla, että viime aikoina pääministeri Sanna Marinin lehdistökiusaaminen on ahdistanut. Artisti toivoo, että festarilla kaikki voisivat vapaasti tanssia ja nauttia olostaan. Ja niin lähti käyntiin ensimmäinen kappale Lähdetkö kanssani tanssimaan, joka julkaistiin maaliskuun lopulla. Yleisöä kehoitettiin rohkeasti lisärillutteluun toisella kappalella Tuu mukaan. Paikalla nautitaan myös vanhempaa tuotantoa, kuten Tuulee, mutta suurinosa esitetyistä kappaleista on kesäkuussa julkaistulta Maranormaali ilmiö -levyltä. Lisävahvistuksena Mara Ballsin voimatriolle, jossa on basisti Aapo Palonen ja rumpali Antti-Pekka Palmu, yllätti folk-blues-rokkia soittava laulaja-lauluntekijä Tomi Puukko. Kaikin puolin energisoiva esitys sai täyden otteen yleisöstä, jolla oli lisälisävahvistuksena omat rytmimunat.
Perjantain poppersintuoksuisten savukoneiden Jytälavalla soitti myös Jukka Nousiainen & Kumppanit. Yleisöä tuli paikalle kokoajan lisää, mutta artistin yleisölle tyypillisesti osattiin kunnioittaa toisten henkilökohtaista tilaa. Pinkki-liilat spottilamput muuttuivat vauhdikkaamman rokin biiseissä punaiseksi ja valkoiseksi.”Hyvä että tällaista kantrihumppaakin jaksetaan kuulla näköjään” ennen kuin kokoonpano veti herkän Lonely riderin. Yleisö yhtyivät laulantaan erityisesti biiseissä Suuret unelmat ja Ei enää kylmaa eikä pimeää, joka soitettiin viimeisenä. Lopuksi Jukka veti sanoja “ei enää kylmää eikä pimeää” vuorotellen yleisön kanssa, kunnes sen katkaisi biisinlopetuksen nopeat strobovalot ja pyörivät spottilamput, ja Jukka lauloi enää säkeen hitaasti kaksin kitaransa kanssa.
Teksti-TV 666. Kuva: Eelis Berglund.
Iltapalavaihtoehtoja pohtiessa pystyi samalla fiilistellä Päälavalta kuuluvaa nostalgiasta, progressiivisesta rockista ja suomalaisesta iskelmästä vaikutteita ammentanutta Litku Klemettiä, joka on esiintynyt lukuisilla festareilla läpi kesän. Myöhemmin myös Saimaa tarjosi Päälavalla kaivattua post-progressiivista psykedeliaa vauhdikkailla sävellyksillä ja klassikkokovereilla. Eeppiseksi säestetyssä festivaalialuekiertelyssä löytyi taiteellisempi artistien kuvituksilla höystetty istumapaikka, pöytiä seisoskeluun ja teltoitettuja penkkirivistöjä. Bändien omien paitamyyntien lisäksi tapahtuma-alueella oli isompi teltta lisävermeille, kirjoille ja levyille. Kevyempää aktivismiakin pystyi harrastamaan Animalian teltalla allekirjoittamalla turkistarhauksen kieltävä eurooppalainen kansalaisaloite. Alueelta sai kattavasti eri juominkeja viinipullosta alkoholittomiin oluihin. Koska nykytavan mukaan tölkeistä sai 1 euron pantteja juomapaikalle palauttamisesta, jonoissa näkyi useampi taskut tölkitetty laupias samarialainen.
Perjantain kenties suurimmat ja kovimmat pitit tarjosi Jytälavan päättävä tamperelainen punkrock-yhtye Nyrkkitappelu. “Tampere-lavan” eteen oli pakkautunut jo pittivalmista väkeä, joka aktivoitui heti ensimmäisen Halailijat-biisin aloittavasta kitaravedosta. Bensaa liekkeihin kaatoi seuraavaksi soitettu Mummonpotkimiskengät. Esitykseen kuului tietenkin myös aktiivisesti liikkuvan vokalisti Horo-Hepen asteittainen riisuuntuminen. Valkoisen kauluspaidan päältä lähti ensin musta kravatti ja sitten napit ennen kappaletta Anna mulle kesää. Koko paita heitetään pois ennen kappaletta Muija maksaa. Vokalisti huutaa “Tekis mieli ryöstää” ja laittaa mikin yleisöön päin “Siwa!” Hyppivien nyrkkien pitissä oli myös lähes kappaleiden kestävää yleisösurffausta. Lopuksi itse vokalisti hyppäsi mukaan yleisön kannateltavaksi pidemmälle yleisömereen ja passailtiin takaisin takaisin lavalle.
Jukka Nousianen & Kumppanit. Kuva: Eelis Berglund.
Toiset suuret ja kovat pitit sai aikaan Päälavan päättävä helsinkiläinen garagerock-duo Ursus Factory. Kuulostaa kuin alustusmusiikiksi olisi laitettu Skyrimin intro, ennen kuin laulaja-kitaristi Jussi Pelkonen ja laulaja-rumpali Aleksi Ripatti astui esille. Avattu vesipullo lensi Aleksilta yleisöön ja Jussi pitää karhun kasipäkkiä yleisön päällä kuin huonosti käyttäytynyttä Simbaa. Yleisö ryhtyi samantien täysillä taputtamaan tahtiin ja heilumaan muusikin alettua. Festarin juontajalle Njassalle omistettiin biisi Tytär Radiojuontajan, jossa kuultiin myös rupalin soittamaa kazoota. Etenkin biisi Aikana kutakin oli livenä paljon raskaampi ja vääristyneempi veto kuin levyllä, mitä vahvisti myös punaiset vahvasti stroboilevat valot ja yleisöhyppiminen nyrkit pystyssä. Tuntui hetken kuin olisi ollut katsomassa Kornia. Vastapainona viimeisen kappaleen Kaikki on niin vitun ihan jees kertosäkeistössä nähtiin paljon herkkää käsien heiluttelua ja pilven polttelua. Esityksen päättäminen puoleen yöhön sai kaksikon katsomaan lavan viereistä kelloa ja ylivenyttänmään viimeisiä kitara- ja rumpusoundeja loppulaskennalla.
Jytäkesän lavan viimeisenä nautittiin lappeenrantalainen punk-yhtye Anal Thunder, joka tunnetaan alkoholisanoituksilla provosoimisella. Viliintyneessä yleisössä heitettiin muutamia tölkkejä kohti taivasta ja yleisösurffausta oli taas nähtävissä hyvä määrä. Isoin performanssi nähtiin, kun lavalle saapui parodioivasti valkohansikkainen virastomies lukemaan kääreestä tiedotusta, jonka loppupuolella luettiin:“Tänään kokoonnuimme tänne kunnioittamaan Anal Thunderin massiivista perintöä ja sen merkitystä kansalliselle kulttuurikentällemme. Bileministeri Sanna Marinin ajama hanke ‘Hall of Anal Thunder’ perustamisesta konkretisoituu tänä iltana, kun ensimmäinen paita jäädytetään Hall of Analin kattoon. Hyvä juhlaväki! Pyydän osoittamaan suosiota Hall of Analin ensimmäiselle jäsenelle, the one and only, Anal Thunder.” Lavalla vedettiin narusta ylös kattoon koko yleisölle näytille valkoinen ikään kuin jäädytetty jääkiekkopaita, jossa on pehvan muotoinen logo ja tekstinä Anal Thunder.
Jotta Tiivistämössä näkisi Jukka Nousiaisen johtaman rock-yhtyeen Räjäyttäjät, oli lähdettävä jo vähän ennen Anal Thunderin loppua paikalle. Tiivistämössä on aikaisemmin päivällä ollut pitkä jono esimerkiksi Laineen Kasperi & Palava Kaupunki edessä. Räjäyttäjät samoin täytti koko paikalle varatun tilan, että järjestyksenvalvojien joukko vahti ovilla, että yleisöä ei tule enempää. Sisälle olisi mahtunut hyvinkin vielä enemmän yleisöä, mutta onpahan liikkumatilaa heille, jotka tulivat ajoissa. Ledivalojen täyteisellä lavalla kuultiin muun muassa Samassa veneessä, Uusi vesimiehen aika ja ihan täyttä humppaa sitä tanssivalle yleisölle. Festareiden tyylinomaisesti rumpali Alex Reed ja basisti Mikko Siltanen soittivat myös lopuksi paidatta. Viimeisenä soitetun Kesäaika-biisin lopussa yleisö alkoi omatoimisesti toistamaan “Oooo kesäaika” taputtaen sen rytmissä. Tämä oli kollektiivinen juoni venyttää keikkaa kestämään pidempään. Jukka Nousiainen veti kuitenkin nopeat taputukset mikkiin, kiitti yleisöä ja sai keikan päätökseen.
Atomirotta. Kuva: Eelis Berglund.
Päälavan puolella ehti vetää vielä viimeiset kunnon pitit eri genrejä yhdistelevän Atomirotan keikalla, jossa ilmoitetaan loppukeikan olevan Vesa-Matti Loirin muistolle. Kerrottiin tarinoita ja otettiin rauhallisemmin, ennen villitsevää Mitä iistimpää sitä siistimpää. Yleisössä mentiin sen verran lujaa, että useampi myös kaatuili vauhdissa, mutta heidät myös nostettiin ryhmävoimin takaisin mukaan. Paidaton laulaja Rotta kiipesi lavanseinämän sivurakennelmaa ylös osoittaakseen viereistä Jytäkesä Go-Go:n lavabanneria: “Mitä täällä lukee? Suomen parhaat kemut, Jytäkesä Go-Go!” Rotta leikitteli festarinimellä toistelemallä vuoronperään sen alkupäätä ja yleisö loppupäätä. Viimeiseksi biisiksi yhdyttiin laulamaan Aurinkoon ja vielä lyhyitä oodeja Helsingille Hima taas -biisin sointuihin, kunnes poisvalumismusiikiksi napsautettiin päälle Althea and Donnan Uptown Top Ranking.