”Kauneutta on ympärillä ja sitä kannattaa vaalia” – haastattelussa Sepikka

Esikoisalbuminsa syyskuun alussa julkaiseva Sepikka teki muutama vuosi sitten päätöksen omistautua pelkästään musiikille. Päätös johti elämänmuutoksiin, joiden seuraukset kaikuvat huomenna ilmestyvän En kestä kylmää lailla ahvenen -albumin kappaleissa.

02.09.2021

Sepikka julkaisee huomenna esikoisalbuminsa En kestä kylmää lailla ahvenen. Sepikka-nimen takaa löytyy Oulusta kotoisin oleva ja The Scenes -yhtyeestäkin tuttu Joni Seppänen. Albumin julkaisu ja sen tiimoilta suunnitellut keikat siirtyivät koronan takia pariinkin otteeseen, mutta julkaisupäivä on nyt käsillä ja Seppänen innoissaan tulevasta. Rumba kyseli artistin ajatuksia levyn luomiseen ja siinä kuuluviin teemoihin liittyen.

Albumin demot olivat kasassa jo kauan ennen kuin Seppänen alkoi työstää niitä aktiivisesti alkuvuodesta 2019, jolloin hän muutti Helsinkiin.

”Ensimmäiset instrumentaalidemot jotka sävelsin, ja joista osa on päätynyt tälle levylle asti, ovat vuodelta 2014. Mutta tämän aktiivisen tekemisen aikana syntyivät sanoitukset ja lyriikkaosasto niihin kappaleisiin, koska niissä ei oikeastaan ollut pahemmin laulua tai melodioitakaan. Omat äänitystaitoni ovat tämän kuluneen seitsemän vuoden aikana karttuneet sen verran, että koen levyn viimein olevan niin hyvä, että sen voi julkaista”, Seppänen sanoo.

Prosessin eteneminen vaati kuitenkin sopivan yhteistyökumppanin löytämistä. Albumin julkaisee levy-yhtiö M.Dulor, jonka omistajan Tuomas Ilmavirran kanssa Seppäsellä klikkasi heti tavatessa.

”Olen aina fiilistellyt M.Dulorin artisteja, kuten Matti Johannes Koivua ja Ultramariinia. Tykkään olla pienemmällä levy-yhtiöllä muun muassa siksi, etten joudu pahemmin tekemään kompromisseja, vaan saan vapaat kädet tehdä juuri niin erikoista musiikkia kuin haluan. Tuomas on myös auttanut paljon kertomalla omia mielipiteitään ja kehitysideoitaan.”

”Noin muuten prosessi on edennyt pitkälti omalla painollaan. Sitten kun biisien säveltäminen lähtee, se on sellaista kevyttä ja mukavaa askartelua, ja kaikista suurimmat onnistumiset ovat tulleet jopa vähän puskista. Sanoitukset taas eivät aina syntyneet yhtä helposti, vaan ne vaativat enemmän oikeanlaista fiilistä ja hetkeä. Kyllä se on välillä ollut sellaista, että helvetti pakko yrittää keksiä joku juttu. Vaikka sellainen ei välttämättä ole kaikista hedelmällisin taiteentekomuoto.”

Ensimmäisenä albumille syntyivät luontolaulut. Monien biisien instrumentaalidemot ovat ajalta kun Seppänen asui Rovaniemellä, jonne hän muutti Oulusta syksyllä 2015.

”Päätin silloin, etten tee mitään muuta – en käy töissä, en opiskele, vaan teen pelkästään musiikkia. Lappi on aina kiehtonut, ja luonto on aina viehättänyt. Yleensä aamuni alkoi rauhallisella aamukahvin nautiskelulla ja ikkunasta maisemien katselulla, jonka jälkeen kävin pitkällä kävelyllä ihmettelemässä luontoa. Kun olin saanut mieltä rauhoitettua, oli hyvä istahtaa työpöydän äärelle ja alkaa soitella raitoja purkkiin.”

Luonnosta kun jutellaan, nousevat myös ilmastokysymykset esiin. Koetko ilmastoahdistusta?

”Kyllähän se ahdistaa jatkuvasti, mutta kyllä sen kanssa pystyy elämään. En tiedä mikä luo sitä uskoa vai luoko mikään, että kyllä me voisimme selvitä meneillään olevasta ilmastokriisistä. Ehkä se on se pakko. Mun musiikkia on kutsuttu kenties hieman liikaakin sillä luonnonsuojelu-indie termillä, mutta on siellä biisejä, joissa tämä luonnonsuojeluaspekti on läsnä. Yritän sanoituksillani herätellä ihmisiä ymmärtämään, että kauneutta on ympärillä ja sitä kannattaa vaalia.”

”Toivon, että saisimme jotenkin taottua järkeä päättäjien päihin. Tavoitteiden ja myös tekojen pitäisi olla erittäin kunnianhimoiset, jotta ilmaston lämpeneminen hidastuisi sen verran, että täällä voisi vielä muutamien kymmenien vuosien päästä olla. Mutta jos heittäisi kirveen kaivoon, se olisi sama luovuttaa kokonaan.”

Musiikillisiksi esikuvikseen Seppänen nimeää muun muassa Bon Iverin, Sigur Rósin sekä Mew’n, mutta myös Einojuhani Rautavaaran vuonna 1972 säveltämä musiikkiteos Cantus Arcticus, konsertto linnuille ja orkesterille, nousee esiin.

”Olen hoksannut, että musiikissani on elementtejä, jotka muistuttavat syksyistä soilla laulavaa lintukööriä. Suomalaisesta klassisesta musiikista, kuten Sibeliukselta, olen ehkä vahingossa lainannut jotakin.”

Ennen soolomateriaaliin keskittymistään Seppänen soitti vuonna 2009 perustetussa rockyhtye The Scenenissä. Seppänen kertoo, että bändin kanssa tekeminen poikkeaa sooloprojektista merkittävästi ei pelkästään genrensä puolesta, vaan myös tekoprosessin kannalta.

”The Scenes on rokkibändi, jossa kasasimme biisit yhdessä loppuun treeniksellä niiden kotikutoisten demojen tai yksittäisten riffien pohjalta, jotka bändin biisintekijät Miki Liukkonen tai Konsta Koivisto olivat tehneet. Sepikka taas mahdollistaa aika lailla vapaat kädet purkittaa raitoja kotona tai tehdä oikeastaan mitä vaan, maalailla valtavia maisemia.”

Sepikan esikoisalbumi En kestä kylmää lailla ahvenen ilmestyy parin viivästymisen jälkeen viimein huomenna, 3. syyskuuta. Levynjulkaisukeikan piti olla Helsingissä Kuudennella linjalla päivä julkaisun jälkeen, mutta keikka siirtyi koronarajoitusten takia joulukuulle. Seppänen kohauttaa hartioitaan ja toteaa sen olleen odotettavissa.

”Eipä se herätä minkäänlaisia fiiliksiä. Pääasia on, että levy tulee pihalle. Mutta oli meillä onneksi hauskoja keikkoja nyt kesällä, kaksi keikkaa koko bändillä ja yksi, jossa lämmittelimme Samuli Putroa trio-kokoonpanolla ilman rumpalia. Toissa viikolla soitimme Helsingissä kaatosateessa ja myrskytuulessa Konepaja Biergartenin pihalla – sekin oli todella hauskaa. Kesän keikoista jäi itse asiassa aika kova nälkä. Pitäisi saada lisää.”

Lisää luettavaa