Kevätuhri kappale kappaleelta – Ringa Manner ja Samuli Kukkola kertovat Ruusut-albumista

Ringa Manner ja Samuli Kukkola keskustelevat Ruusujen toisesta levystä.

29.05.2020

Ruusut-yhtyeen vuonna 2018 julkaistu debyyttialbumi sai seuraajan tänään ilmestyneestä Kevätuhri-levystä. Rumba jututti Ringa Manneria ja Samuli Kukkolaa, joiden kanssa kävimme albumin läpi biisi biisiltä. Kappaleisiin liittyvien tarinoiden lisäksi dialoginomaisessa jutussa käsitellään yhtyeen toimintaa yleisesti. Haastattelun ensimmäisen osan löydät täältä.

Ringa Manner on jatkossa merkitty kirjaimella R ja Samuli Kukkola kirjaimella S.

Pyhä kevät ft. DJ Kridlokk

S: ”Tämä on varmaan eniten saanut sanoitusten puolesta inspiraation Kevätuhri-baletista. Tämä on joku outo kokoelma paria eri biisiä. Meillä oli keikkareissuilla ’against the clock’ -tyyppinen ajanviete. Laitettiin kello käymään kymmeneksi minuutiksi ja kaikki sai siinä ajassa tehdä jonkun biisin tai osan. Muistaakseni tähän on tullut jotain aineksia sieltä, jotain jostain muualta. Alusta lähtien tuntui, että tämä on avausbiisi ja tässä pitäisi olla vierailija. Ei mietitty ketään muuta kuin Kridlokkia.”

R: ”Tuntuu, että me tiedetään sitten kun tarvitsee jonkun featin ja tiedetään jollain vatsanpohjaan ohjaavalla tunteella, että kuka se on ja sitten on vaikea nähdä ketään muuta siinä roolissa. Sama kävi edellisen levyn Paperi T -featin kanssa.”

S: ”Sitten jos ottaa jonkun featin, niin kannattaa ottaa paras.”

Avaimet avaa ovii

S: ”Avaimet avaa ovii on tavallaan tämän levyn tyyliä ja tavallaan ei. Ainut biisi mitä ajateltiin, että on pakko olla ensimmäinen jöläys mikä levyltä lähtee. Vaikka se ei ole mikään radiobiisi tai sen rakenne on jotenkin erikoinen singlebiisiksi. Se tuntui ainoalta oikealta tavalta.”

R: ”Tiedän, että avaimet avaa ovia on siinä nimessäkin, mutta tuntuu että kappaleessa mä vain potkaisen niitä ovia auki [demonstroi käsillään]. Se ei ole kauhean lempeä, mutta toisaalta se on hyvin sellainen lempeä ja leijuva. Ehkä siinä on joku kontrasti mikä kuvaa tota levyä jollain tavalla.”

S: ”Ehkä tässä biisissä on paljon semmoista mikä on meille ominaista. Tietty sellainen lofin ja hifin tai halvan ja kalliin yhteispeli. Ajetaan isoon soittotilaan sellaisia mp3-cheerleader-chantteja, jotka rohisee ja nauhoitetaan niitä jossain jumalaisessa tilassa vielä uudestaan. Sitten äänitetään viuluja ja selloja siihen samaan. Se on jotenkin semmoinen tietty ydin meidän toiminnassa, jotenkin kaikessa. Siihen maailmaan mahtuu jotenkin ne molemmat elementit.”

Crush

S: ”Tämä syntyi joskus vuosi sitten helmikuussa. Meillä oli Lapissa kaksi keikkaa ja yritettiin lentää sinne jotenkin päivää aikaisemmin, koska jännitti tuleeko meidän soittokamat perässä. Sitten oltiin jossain majatalossa ja vietettiin siellä pari yötä. Tämä on tullut sillä reissulla. Muistaakseni tein alkupianon lentokoneessa sen takia, koska olen niin pitkä etten pysty nojaamaan taaksepäin, että saisin unta, eikä ollut mitään luettavaa. Ajattelin, että alan tehdä jotain. Toi on varmaan lähtenyt siitä.”

R: ”Minulla on jotenkin vahva se inarilaisen huoneen läsnäolo siinä biisissä, vaikka ei se sijoitu tekstin puolesta sinne kuitenkaan. Se on hassua miten noi aina lukittuu johonkin kohtaan elämää, kaikki biisit mitä tekee.”

S: ”Keikkamatkoilla ei ole tehty mitään valmiiksi, mutta on tosi paljon aiheita ja osia, joita ollaan äänitetty. Kaikki asuu Helsingissä ja on sillai, että joo mun täytyy tehdä illalla jotain…”

R: ”Vähän sellaista rikkonaista.”

S: ”Niin päätettiiin ottaa viikon reissu Turkuun, mikä oli tosi hyvä. Mutta nämä kaikki biisit on tavallaan tehty jokainen tosi monessa paikassa. Suhtaudutaan tekemiseen sillä lailla, että tietyllä työhuoneella on nämä soittimet – käytetään näitä. Sitten mennään johonkin toiseen paikkaan – käytetään näitä. Mikä on tosi kivaa ja tavallaan tosi käytännöllistä.”

Parantaako se suoritusta jos on määrätyt mahdollisuudet?

R: ”Kyllä se jonkinlainen raami ainakin omaa tekemistä helpottaa. Vähän kuin olisi tyhjä paperi ja pitäisi piirtää jotain, niin saattaa tulla välillä sellainen ’en tiedä mistä lähtee tai en tiedä mitä kuulen päässäni’. On paljon helpompi jos on tiettyjä rajoitteita jossain tilaissa. ’Ai niin, kokeillaan mikä riffi täältä lähtee tai teeppä meille joku pianoasia tällä.’ Semmoinen tietynlainen pieni rajaaminen heti siinä alussa yleensä ruokkii vaan kekseliäisyyttä.”

Haamusema

S: ”Me tehtiin sellanen jousidemo joskus, mikä ei vaan ottanut millään muotoaan. Oli myös jäämässä jossain vaiheessa pois [levyltä]. Yleensä se vaatii jonkun oivalluksen, mikä pelastaa biisin. Tämän kohdalla se oli varmaan, että otetaan kaikki mahdollinen pois soimasta. Vähän sellainen ’mitä Kanye West tekisi’. Se jättäisi siihen ainoastaan ton basson, missä on helvetisti säröä ja sitten se laittaisi siihen laulun päälle. Siinä vaiheessa, kun tulee jouset, niin otetaan kaikki muu pois soimasta. Sen jälkeen se alkoi jotenkin toimimaan paljon paremmin.”

R: ”Haasuasema on vahvemmin sitä sanoituksellista taustamaailmaa, mikä tässä levyllä oli. Ei sekään lopullisen täysin ole siellä, mutta se on vahvemmin ankkuroituna sinne Levolan ja meidän luomaan työkalumaailmaan.”

Kunpa saisit musta kiinni

S: ”Se on meidän fuusioprogebiisi.”

R: ”Tykkään siitä tosi paljon.”

S: ”Konservatoriobasso ja trancesyna voi kuulostaa tosi hienolta ilmeisesti yhdessä, olematta mun mielestä mitenkään kikkailevia tai itsetarkoituksellisia tai vaan jotenkin niin kuin hirveän kuuloisia.”

R: ”Kuka olis arvannut?”

S: ”Tätä on jotenkin tosi vaikea edes purkaa palasiin. Tää on niin monesta asiasta koostettu. Päätettiin jättää kaikki.”

R: ”Tässä ei tullu sellaisia Kanye-hetkiä, että vittuun kaikki soimasta sieltä taustalta (naurua). Vaan jotenkin kaikki oli kaoottisessa tasapainossa sitten kuitenkin. Kaikki jollain tavalla – vaikkakin ihan päättömästi, vetää samaan suuntaan kuitenkin. Niin sitten tuntui siltä, että no selvä. Tää on tämmöinen. Ottaa tällaisen muodon, tuntuu nyt tältä ja välittää jonkun fiiliksen. Kannattelee siinä outoudessaan. Jos se toimii, niin se toimii. En osaisi tehdä toista biisiä samalla kaavalla. Mulla ei olisi mitään hajua mistä lähtisin aloittaa. Jos yrittäisin tehdä jonkun soundaliken biisistä, niin en edes tiedä miten se tapahtuisi.”

S: ”Joku välillä kysyy, että mitä jos alkaa tulla jotain Ruusut-kopioita. Sitten tulee vaan sellainen, etten osaisi itsekään kopioida näitä biisejä (naurua).”

R: ”Saa yrittää, koska tuskin tulee ihan tollaista. Se on taas eri aivojen cocktail.

S: ”Kyseinen biisi on myös muutaman muun kohdalla levyn ankkuribiisi. Tuollainen biittimaailma, mikä on vaikka tässä ja Illalla-biisissä, on sellainen, että tämä biisi ei voisi olla meidän ekalla levyllä, mutta ei myöskään kenenkään muun. Se ei välttämättä toimisi niissä konteksteissa.”

4321

S: ”Miikka Koivisto laulaa tämän ja Illalla biisin myös. Haamuaseman alun laulaa Alpo Nummelin. Ruvettiin miettimään, että ollaan oltu viimeksi keikalla joskus elokuussa, että pitäisi ehkä alkaa kasailla ja treenailla näitä biisejä sitä varten, jos saa jotain keikkoja. Käytiin studiolla katsomassa mitä aineksia on ja kuunneltiin jotain niistä lauluvaihtoehdoista. Kyllä mä jotenkin selkeästi erotan nämä toisistaan, mutta oli jotain taustalauluja, että en vaan erottanut kumpi oli Alpo ja kumpi joku tietty. Jos ne laulaa matalalta, niiden ääniä ei erota. Se on tosi kiva käyttää taustalaulussa, koska ne soi hienosti yhteen. Mä veikkasin itse väärin, myös Alpo veikkasi väärin.”

R: ”Me ollaan kaikki ihmetelty jotenkin aina, jos jossain netissä olevassa kommentissa on mainittu just toisinpäin Miikan ja Alpon lauluääntä, että miten kukaan ei voi erottaa, että ne on ihan selkeät. Hyvä tietää, että jos ei itsekään erota kumpi on kumpi.”

S: ”Tällä levyllä Miikka on tosi hienosti löytänyt sen 20 vuoden rock-tähden uran jälkeen uuden tavan laulaa. Mun mielestä se on jotenkin poikkeuksellista.”

R: ”Se on tosi hyvä soundi, se on jotenkin niin raikas.”

S: ”Tosi harvinaista, että joku tekee sen sillä lailla. Ei näihin biiseihin voisi laulaa siten, kun Disco Ensemblen biiseihin. Se on myös ollu suuri osa siitä, miksi Miikka laulaa tällä levyllä enemmän kuin edellisellä. Kappale syntyi siellä Turun reissulla. Myös Daruden suosima RM1x-sampleri on vahvassa äänessä siinä alun riffissä. Miikan mukaan tässä kuuluu sen etelä-amerikkalaiset juuret.”


R: ”Me ei tiedetä ihan täysin, että mitkä…”

S: ”Ehkä biittimaailma sekoittuu jonkun ajan sellaiseen klubisoundiin. Mielestäni tämä on parhaita Ruusut-biisejä.”


R: ”Tässä on semmoinen taika.”

S: ”Ehkä se miten siinä yhdistetään latinalainen rumpumaailma, jopa footwork-tyyppinen biitti ja sitten dance vai trance vai mikä se on. Sitten tälle levylle tuli tosi paljon pianoa ja jousia. Meillä oli Elias Riipinen ja Karinan Helmi Tikkanen soittamassa viulua ja selloa tälle levylle. Niillä oli vielä vähän aikaa ja tämä oli sellainen biisi, johon me ei oltu ehditty miettiä mitä ne soittaisi ja mihin kohtaan. Ne oli lähdössä pois ja oltiin, että soittakaa tonne loppuun jotain. Sitten ne soitti pari rundia upeeta kirskuntaa ja sweeppejä. On mun mielestä hienoimpia hetkiä levyllä.”

Tuuli puhaltaa

R: ”Olen tykännyt siitä keikoilla jo. Se on levyn biiseistä ainoa, mistä ehdittiin tehdä viime kesänä livesovitus ja soittamaan sitä muutamalla noista elokuun keikoista.”

S: ”Päätettiin tehdä tätä vähän nopeammaksi jossain loppuvaiheessa.”

R: ”Nostettiin sitä tempoa kaksi pykälää, 120 bpm:stä 122:een. Se tarkoitti sitä, että piti tehdä koko biisi uudestaan. Kaikki raidat, jotka meillä periaatteessa jo oli. Mutta se toimii paremmin nyt, ei auta.”

S: ”Ensoniq grimetorvet täytyy mainita.”

R: ”Ensoniq grimetorvet.”

Illalla

S: ”Tämä on varmaan lähtöisin Turun reissusta. Jotenkin Illalla on ihanan neutraali biisin nimi. Siinä on jotain samaa kuin meidän bändin nimessä. Tämä on sellaisia kantavia [kappaleita albumilla]. Tässä on ne elementit mistä levy vahvasti koostuu. Tietyllä tavalla pyörii samassa maailmassa kuin se 4321. Jotenkin tapahtuu samassa paikassa. Ehkä vähän eri aikaan.”

Mut en silleen

R: ”Meidän ensimmäinen keikka, se oli Sidewaysissa 2018. Mulla kesti viikko palautua jännityksestä ja siitä energiasta, minkä olin siihen ladannut. Seitsemän päivää siten, että en tyyliin saanut unta. Oli pakko käydä kaksi kertaa päivässä lenkillä, olin ihan ylikierroksilla. Sitten kun en johonkin neljään yöhön ollut nukkunut kuin joku kaksi tuntia putkeen, niin kirjoitin muistaakseni jotkut 25 sanoitukset. Tai sellaisen muistikirjan täyteen sinä aikana. Sitten yksi näistä teksteistä oli ’Mut en silleen’, se alku.  Konalasessioissa [yhtyeen entisellä treenikämpällä] hahmottelin sen johonkin demoon, minkä bändi oli tehnyt. Se oli ainoa tekstinpätkä mikä siinä oli ja sitten oli jotenkin tosi hankala keksiä mihin se jatkuu. Musta oli kivaa, että siitä viikosta minkä oli kuin adrenaliinipistoksen saaneena, niin siitä oli jotain hyötyä tai tuli jotain järkevää aikaiseksi.”

S: ”Se kävi varmaan pisimmän reitin. Tästä oli tosi monia versioita. Kävi se sama, että otettiin vaan tosi paljon pois ja ilmeisesti jätettiin kanssa tosi paljon. Tämä oli jossain välissä jäämässä pois, koska ei ollut meistä tarpeeksi hyvä. Sitten joku loksahti. Tämä on varmaan yksi kaikkien suosikeista myös. Hieno yksityiskohta se outo sample koko biisin ajan.”

R: ”Se ihme boing.”

S: ”Niin se on nitoja.”

R: ”Ai on.”

S: ”Joo, on.”

R: ”Totta, olin jo unohtanut.”

S: ”En edes tiedä mistä se on, se kuulostaa idealta minkä Miikka on sinne laittanut. Varmasti se on sille jotain tehnyt.”

Valon ainekset

R: ”Oli muitakin kandidaatteja päätösbiisiksi, mutta tuntui oikealta siihen. Se loppuu jotenkin ’meis on kaikki valon ainekset’. Se tuntuu sellaiselta rauhalliselta, hyvältä ja sitten biisi on sellainen, että jos kuuntelen sen itse, niin on vaikea olla aloillani. Huomaan, että siinä on joku outo vaikutus. Keho reagoi siihen, että pakko päästä liikkeelle sen biisin aikana. En todellakaan ole mikään kauhean fyysinen ihminen tai mikään tanssija, mutta siinä on joku semmoinen tempaus.”

S: ”Tämä oli hiphop-biitti, paitsi tosi paljon parempi kuin moni muu. Jos ton lauluraidan ottaa pois,

niin tämä on ihan räppibiisi. Se on osa meidän musakirjastoa, siinä missä moni muukin asia.”

R: ”Se on vaan luonteva yksi osa-alue. Tämä jotenkin huutaa sellaista, että pitäisi päästä fiilistelee ison pa:n taakse. Tai kun on itse aina siellä ison pa:n takana.”

S: ”Alkuperäinen työnimi taisi olla Sting, koska siinä alun tahtilajibassossa oli joku Sting-elementti, mutta se oli vaan se mistä biisi lähti. Se jotenkin nauratti mua aina, että tuntui ettei me voida tehdä tämmöistä. Sitten jotenkin kun keksittiin se, että biitti lähtee siitä, niin tuntui kivalta ajatukselta, että siitä introsta kuoriutuu jotain ihan muuta.”

R: ”Sitten kaikki yhtäkkiä solahti omalle paikalleen ja toimi kokonaisuutena.”

https://tidal.com/browse/album/141348692

 

Lisää luettavaa