1900-luvun baletti kohtaa modernin popmusiikin – Haastattelussa kakkosalbumin julkaissut Ruusut

Ringa Manner ja Samuli Kukkola kertovat yhtyeensä uudesta albumista.

29.05.2020

”Suomimusiikin puutarhaan on syntynyt uusi super-yhtye”, uutisoitiin tässä verkkojulkaisussa, kun Ruusut julkaisi ensimmäisen singlensä Käärmeen sisällä vuonna 2018. Pelkkä Samuli Kukkolan, Alpo Nummelinin, Ringa Mannerin ja Miikka Koiviston, eli suomalaista indieskeneä läpi uran kolunneiden muusikoiden muodostama super-yhtye ajatuksena kiinnosti, mutta vielä herkullisempaa oli se itsevarmuus jota bändi uhkui. Ruusut vannoi jo ensimmäisen kappaleen julkaisemisen yhteydessä tekevänsä sellaista musiikkia, jota Suomessa ei oltu aiemmin kuultu.

Pian bändi puhui jo popmusiikin mullistamisesta. Eikä puheet täysin katteettomia olleet. Yhtye houkutteli Sidewaysissa järjestetylle debyyttikeikalleen valtavan yleisön päälavan eteen ja sittemmin Tavastian tapaiset rock-klubit ovat olleet loppuunmyytyjä kerta toisensa jälkeen.

Ruusut onnistui tuomaan taikamaailmansa kunnolla esiin ja tekemään itsestään kotimaisen indien household-nimen jo varhaisessa vaiheessa. Odotukset kakkoslevyä kohtaan ovat muodostuneet valtaviksi. Itsevarmuus ei ole hävinnyt matkassa minnekään: tällä kertaa levyn kerrottiin olevan kliseiden vastaisesti helppo toinen levy ja kokonaisuus, jonka vain Ruusut saisi aikaiseksi. Puhetta on ollut myös popin arvoista.

Rumba oli ajan hengen mukaisesti Zoom-palaverissa Samuli Kukkolan ja Ringa Mannerin kanssa. Haastattelu on jaettu kahteen osaan. Toisessa käydään läpi levyä kappale kappaleelta. Tässä jutussa palataan edellä mainittuihin aiheisiin ja esimerkiksi siihen, miten Igor Stravinskyn Kevätuhri-baletti on osa tätä levyä.

Mutta millainen levy Ruusut-yhtyeen Kevätuhri siis on?

”Meidän tuottaja Artturi Taira sanoi, että Kevätuhri on impressionistinen pop-albumi. Se kuulostaa hyvältä. Mä tuossa aamulla mietin, että jos meidän ekalla levyllä oli tosi paljon erilaisia aineksia, jotain teknoa, r&b:tä ja trancea, niin ne tyylit olivat yhteen sulautuneita, mutta ne oli enemmän yksittäisiä biisejä. Tämä Kevätuhri on huomattavasti yhtenäisempi, niin kuin albumina”, Kukkola aloittaa.

Yhtenäisyys voi johtua siitä, että jäsenet ovat oppineet tuntemaan toisiaan paremmin. Aluksi Ruusut elivät ”kuherruskuukautta”. Vuosien myötä ja etenkin ensimmäisen levyn jälkeen toimintatavat ovat tulleet tutuksi. Manner itse kokee, ettei se kuulu erityisemmin musiikillisesti, mutta kokonaisuutta on silti helpompi ohjailla nyt. Kukkola povaa ettei vielä olla lähelläkään kliimaksia.

Eli ovatko Ruusut vasta puhkeamassa kukkaan? Missä vaiheessa Ruusut ovat popmusiikin mullistamista nyt?

”Tällä hetkellä ei henkilökohtaisesti tunnu siltä, että tarttisi kauheasti julistaa sitä. Mä koetan enemmän mullistaa tehdyn musiikin kautta. Olen huomannut jonkin tietyn muutoksen siinä Suomen popmusiikkia koskevassa keskustelussa sen jälkeen, kun ollaan alettu tekemään”, Manner sanoo.

”En usko, että voi seuratakaan sen hedelmällisempää lopputulosta, kuin että ravistelee vähän ja kaikki alkaa pikkuisen katsomaan omia tekemisiä uudesta kulmasta ja jollain tavalla herää. Itsehän en ole tähän aamun täysin herännyt”, Manner kommentoi ja pahoittelee lauseiden muodostamisen vaikeutta. Kukkola toimii nopeasti taustatukena:

”Se tulee meille luontevasti. Liittyy enemmän siihen miten me toimitaan ja millaista musiikkia tehdään omalla jatkumolla. Meidän pitää ravistella se oma toiminta albumista toiseen. Ei me voida tehdä samaa levyä uudestaan ja uudestaan, eikä sellaista kun kaikki odottaa. Se ei kuulu meidän ajattelutapaan.”

Mannerin mukaan ”ruusumaisuus” kuuluu juuri siinä, että jos yhtyeestä vaihtaisi yhdenkin henkilön pois, niin musiikki voisi olla edelleen hyvää, mutta ei samaa.

Tietynlaista ravistelua voi nopeasti huomata siinä, että uudella albumilla on debyyttiin verratessa enemmän äänessä Nummelin ja Koivisto. Asiassa ei ole siltikään tehty tietoista päätöstä, vaan selittyy enemmänkin sillä, että ensimmäisen levyn aikana Manner vastasi vahvasti laulumelodioista.

Manner ja Kukkola puhuvat mieluusti musiikin tekemisestä. Jälkimmäisen mukaan tekemisen pitää olla samaan aikaan helppoa, mutta jossain määrin vaikeaa.

”Meidän biisit käy läpi tosi monta kierrosta. Alkusysäyksen pitää lähteä liikkeelle tosi nopeasti, mutta se, että biisin saa päätökseen. Mä en edes halua laskea monensia versioita ne on”, Kukkola kuvailee.

Manner puhuu intuitiosta, sen välittymisestä ja sedimenttikerroksista; onko lopputulos sellainen, jossa sen kuulee, mutta spontaanius silti säilyy. Yhtye ei käy läpi pelkästään sävellyksiä ja sovituksia vaan myös sanoituksia pallotellaan useaan otteeseen.

”Jos tarjoilee jonkun idean ja ei täysin tavoita mitä tarkoitti tai se ei välity muille, niin sitten se sanoitus käy toisen kierroksen. Sitten tarjotaan uudestaan ja jos sekään ei, niin sitten kolmas kierros. Se on tavallaan sitä parempi, mitä tehokkaammin kauhean vaivannäön pystyy peittelemään lopputuloksessa. Tai ei peittelemään, mutta jos se ei kuulosta vaivalloiselta, vaan helpolta, kevyeltä, ihanalta ja upottavalta, niin se vaivannäkö on ollut sen arvoista”, Kukkola sanoo.

”Monesti puhutaan musiikin tuotannosta, että hiotaan kaikki säröt ja särmät pois, niin musta meidän tapauksessa haetaan niitä lisää. Että miten tämä voisi olla paljon voimakkaampi. Se on tavallaan kerrosten lisäämistä. Kun aloitettiin, niin eka ajatus oli syksyllä, että tämä [levy] on rauhallinen ja hillitty.”

”Mä mietin myös, että kevyt, aurinkoinen, vähän niinkuin jazzahtavan maalaileva levy. Sitten kun vinyylin masterointivaiheessa kuunteli ne biisit, niin meinasi jotenkin alkaa itseltäkin happi loppua. Olisin tykännyt siitä maalailevasta, mutta oli kiva huomata, että tästä tulikin tällainen, aikamoinen”, Manner lisää.

Jazzia hivenen stingmäisessä muodossa kuullaan levyn viimeisessä kappaleessa. Kukkola kertoo naurahtaen oman näkemyksensä, että Kevätuhri on yhtyeen fuusio-albumi tai mielikuva ideaalista maailmasta, jossa on vastaavia levyjä ja bändin jäsenet ovat neljä kouluttamatonta fuusiomuusikkoa, jotka ottaisivat siitä maailmasta ainekset joita tarvitsee.

Ruusut puhuvatkin paljon siitä omasta maailmasta, joka selittyy myös sillä, että sanoituksia yhtyeen kanssa on ollut tekemässä kirjailija Lauri Levola. Alkupuolella mainitussa Stravinskyn Kevätuhri-baletissa suoritetaan keväisiä rituaalimenoja, mutta kuuluuko se levyllä?

”Ei olla dogmaattisesti opiskeltu Kevätuhria ja sitten tehty tulkintaa, vaan se alkoi resonoimaan sen jälkeen kun biisit oli jossain hahmotettavassa muodossa. Mitä enemmän otti selvää siitä teoksesta, niin jotenkin samastui ja levy tuntui oudolla tavalla yhteneväiseltä sen kanssa”, Manner avaa.

Kaksikon mukaan albumissa oli debyytin tapaan henkinen maailma, mutta se ei ollut sellainen jossa kaiken pitäisi tapahtua, tai yleensäkään pitäisi tapahtua.  Kukkolan mukaan levyssä on paljon kyse luopumisesta sekä ajatusleikistä, jossa ei tapahdu mitään. Esimerkiksi hän antaa Tuuli puhaltaa -kappaleen.

”Iskelmäbiiseissä aina tuuli puhaltaa ja sitten tapahtuu jotain, aivan järjetöntä. Mitä jos saisi ammennettua semmoisesta, että ei vaan tapahdu mitään, asiat pysyy paikoillaan ja tyydytään johonkin?”

Haastattelun aikana on käyty baletin, iskelmän ja fuusion läpi, mutta vielä päätteeksi se pop. Mitkä ovat ne Ruusujen popin arvot?

Mannerille  ensisijaisen tärkeää biisissä on se, että se etenee kuulijaa kannattavalla tavalla.

”Tuntuu, että popmusiikissa se vielä korostuu. Sitä jotenkin välillä tehdään sen kustannuksella, että kuulijaa aliarvioidaan niin paljon, että se ei jotenkin vaihtaisi biisiä kesken kaiken, jos se on vähänkin tylsä. Ei se niin kuin loppuun asti vietynä ole mitenkään mun musiikinteollinen arvo, mutta yleislinjana se on mistä itse tykkään popmusiikissa, ja mitä itse koetan genrestä riippumatta soveltaa. Että se jotenkin ottaa sen tilan minkä se ottaa, mutta samalla ympäröi sen kuulijan, eikä työnnä etäämmälle.”

”Ehkä sitä ei tehdessä mieti tuollaisia asioita. Se mille ollaan annettu arvoa, niin tietyllä tavalla musiikki. Mihin se on lähdössä ja mihin suuntaan yksittäinen biisi on etenemässä. Niin sitten me mennään sinne, eikä mietitä mitään muuta”, Kukkola päättää.

Lisää luettavaa