Kohti parempaa versiota itsestään – Suad kertoo odotetusta debyyttialbumistaan

Svart julkaisi perjantaina Suadin esikoisalbumin Waves. Laulaja-lauluntekijä kertoo levyn kappaleista.

Suad on rakentanut soolouraansa kaikessa rauhassa. Hänen ääntään on kuultu muiden muassa Uusi Fantasia -yhtyeen ja Jaakko Eino Kalevin levyillä. Suadin soolouran esikoissingle näki päivänvalon vuonna 2017, ja debyyttialbumia on odoteltu hartaasti. Sen valmistuminen on ottanut aikansa, mutta nyt se on annettu maailmalle. Waves julkaistiin perjantaina Svartin toimesta. Wavesilla Suadin bändissä musisoi kentällinen indiekentän konkareita: Vilunki 3000, Tuomo Puranen, Tommi Toijonen, Tapio Viitasaari ja Henri Lindström.

Suad kertoi Rumballe tarinoita albumin kappaleista. Laita levy soimaan ja jatka lukemista.

Faces

Olin lähdössä meidän landelle Pohjois-Karjalaan. Ajattelin pitää lomaa kaikesta, mutta viime hetkellä päätin ottaa pianon mukaan. Oli joku keikka tulossa, ja ajattelin treenata siellä. Tämä biisi syntyi siellä mökillä. Entä jos en olisi ottanut pianoa mukaan? Olisiko biisi tullut mulle Helsingissä myöhemmin vai olisiko se jäänyt syntymättä? Se on mysteeri, mitä en tule koskaan ratkaisemaan.

Tämä on viimeisiä kappaleita, joita levylle tehtiin. Tähän ei ehtinyt muodostua vahvaa bändisovitusta, vaan sovitimme sitä Laurin kanssa studiossa. Kappaleen tekstissä käsitellään oivallusta, ja hyväksymisen kautta eteenpäin menemistä.

Albumin biisijärjestyksen päättäminen oli yllättävän vaikea tehtävä, mietin sitä paljon. Mietin, että olisiko pitänyt lähteä rauhallisista kappaleista ja räjähtää loppua kohti. Päädyin kuitenkin siihen, että Faces on hyvä avausbiisi.

Sleep the Nights

Jos Faces oli viimeinen levylle tehty biisi, Sleep the Nights on ensimmäisiä. Minulla on muistikuva, että tein tämän jo ennen White Lies -biisiä. Ollaan soitettu tätä keikoilla, ja Henri (Lindström, rumpali) muutti komppia jyräävämmäksi. Tykkään tästä kompista ja kitarasoolosta todella paljon. Tommi Toijonen, herranjestas. Upea soolo…

Kappaleessa ollaan sellaisessa elämäntilanteessa, että tarvitaan uutta näkökulmaa, jotta muutos tapahtuisi.

Winter

Winter on kantrihtava kappale. Oon penskana sanonut, että jos on joku musatyyli, mitä en ole koskaan tekemässä, niin se on kantri. Vihaan sitä. Miten asiat voivatkaan muuttua!

Tässä biisissä on jotain erityisen tärkeätä ja henkilökohtaista minulle. Tässä käsitellään läheisen menetystä, surua ja sen prosessointia. Tämä kappale on ikävästä ja toipumisesta.

Luin joskus jonkun minulle tärkeän biisin tehneen artistin haastattelun, jossa hän kertoi siitä biisistä. Biisillä oli minulle ihan eri merkitys! Luin sen, ja tajusin, ettei se kertonut ollenkaan siitä, mistä mä luulin sen kertovan. Se jäi vähän harmittamaan. Sen jälkeen olen ollut varovainen, etten tee sitä itse. Etten pilaa muiden tulkintoja ja merkityksiä. Tämän takia haluan jättää muille omaa tulkinnanvaraa.

On käynyt niin, että joku kertoo mun biisin koskettaneen, koska se kertoo tästä ja tästä, vaikka todellisuudessa se saattaa olla minulle jostain muusta aiheesta. Yksi ystävä pyysi laulamaan poikansa ristiäisissä Hands-kappaleen. Olin, että oletko ihan varma… se kun ei ole rakkaudesta vaan sen menetyksestä.

Streets

Tämä on levyn vähiten kryptinen teksti. Streetsissä mennään mukavuusalueen ulkopuolelle, vaikka tuntematon, ne ihmiset kadulla, pelottaa. Tämä kertoo pelkojen voittamisesta ja yli menemisestä. Yleensä se johtaa johonkin hyvään tai ainakin parempaan.

Syvissä vesissä asioiden käsittely tulee tunnepuolen kautta musiikkiin. Vaikka aiheet voi vaikuttaa synkiltä, niin kaikissa on kuitenkin ajatus, toivo, että tämä johtaa johonkin parempaan. Ne vie siihen suuntaan, jossa voi olla paras versio itsestään.

The Burn

The Burn -kappaleessa on sitten taas positiivinen fiilis. Tässä löydetään jotain hyvää, mikä on ollut kadoksissa. Jotain, mikä on ollut koko ajan olemassa, mutta jonka on hetkellisesti kadottanut. Kuin vanha ystävä, jonka kanssa asiaa käydään läpi.

Tämän levyn tekemisen aikana kuuntelin tosi vähän musaa, mutta kaikki mitä olen kuunnellut, on varmasti ollut tiedostamattomana vaikutteena. Kitaravoittoista musaa, aikuisrockia, classic rockia. Ne saattavat kuulua tällä levyllä.

Waves

Ja taas ollaan syvissä vesissä, mutta syvyydestä noustaan. Wavesissakin on sellainen elämä voittaa -tyyppinen ajatus. Halu löytää onnellisuus elämään ja olla paras versio itsestään, kaikesta huolimatta. Se voittaa pelon.

Tämän kappaleen sovitus muodostui taianomaisesti. Ei oltu bändin kanssa soitettu kertaakaan ennen studioon menoa. Omassa päässäni oli ajatus, että tämä olisi vähän nopeatahtisempi. Alettiin studiossa soittaa ja ekalla tai tokalla purkkiin. Taustalla kuuluu paloautonkin ääni, kun ikkuna oli auki.

The Door

Tämä biisi muotoutui ja rakentui tekemäni pianoteeman ympärille. Se eroaa muista levyn biiseistä duurivoittoisuudellaan. Itsekin ällistyin, että ai tällaisiakin biisejä voi tehdä! Ei tämä kuitenkaan iloinen kappale ole, vaan kaihoisa. The Door on kuin unenomainen muisto jostain kokemastani tilanteesta.

I Don’t Know You

Taas ollaan syvissä vesissä. Tässä käsitellään sellaista pelkoa, mikä varmaan jokaisella joskus on. Tässä biisissä on tallennettu se hetki ja tunne, kun mietit, oletko tehnyt tarpeeksi jonkun asian suhteen. Olisiko pitänyt kuitenkin toimia toisin. Uskon, että ihmiset tekevät päätöksiä, mitkä tuntuvat parhaalta siinä hetkessä. Tämä biisi on hetki ajassa, kun pohditaan, onko varmasti tehnyt kaiken mikä oli tehtävissä.

White Lies

Käytän sellaisia kielikuvia, mistä voi tulkita, että minulle valehdellaan. Mutta White Lies on kappale niistä valheista, mitä kertoo itse itselleen. On helpompaa kaivautua omaan koloonsa. Helpompaa pysytellä omalla mukavuusalueella ja jättää omat pelot kohtaamatta. Turvallisuudentunteessa itselleen valehteleminen on helppoa.

Jos uskaltautuu kohtaamaan niitä vaikeita asioita ja pelkoja, niin avautuu paremmat mahdollisuudet tavoittaa parempi versio itsestään.