Kommentti: Lauluntekijä, en ole kiinnostunut koronakokemuksestasi

Voisivatko musiikintekijät ja tiedottajat lakata kohtelemasta koronaa jonain vavisuttavana sukupolvikokemuksena, josta jokaisella pitää olla jokin henkilökohtainen tarina kerrottavanaan, kysyy Mervi Vuorela.

Sami Turunen

Viimeaikaiset levy-yhtiötiedotteet ovat olleet erikoista luettavaa. Niissä on maalailtu Avaran luonnon tyyliin, kuinka uhanalainen laji nimeltä musiikintekijä on elänyt keväästä lähtien äärimmäisissä poikkeusolosuhteissa, täydellisessä eristyksessä ulkomaailmasta ja lajitovereistaan.

Oikeasti nämä muusikot ovat olleet yksin kotona tai bändinsä kanssa treenikämpällä, ja tehneet vähän musiikkia. Tällä tavalla biisejä on aina tehty, eikä korona ole tilannetta muuttanut.

Voisivatko musiikintekijät ja tiedottajat siis jo lakata kohtelemasta koronaa jonain vavisuttavana sukupolvikokemuksena, josta jokaisella pitää olla jokin henkilökohtainen tarina kerrottavanaan?

Yksi musiikin hienouksista on sen eskapistisuus. Juuri musiikin avulla voi paeta arkea ja unohtaa vaikkapa sen, että formosanpuuleopardi kuoli sukupuuttoon tai rakkaus ei riittänytkään. Musiikin avulla voi toki myös kommentoida ajakohtaisia asioita, mutta onko korona todellakin ilmiö, johon tätä äänioikeutta kannattaa soveltaa? Onko yksikään artisti vielä onnistunut sanomaan koronasta yhtään mitään oikeasti kiinnostavaa tai edes välttävästi epäbanaalia?

Vilkaistaanpa niitä levy-yhtiöiden tiedotteita:

”Kappale on anthem niille melankolisille hetkille yksin kotona, kun ei voi lähteä ulos tanssimaan.”

”Musiikkivideolla heijastetaan turhautumista ja ihmisten välisen kosketuksen ja yhteydenpidon vähentymistä, joka on monelle osa arkea pandemian aikana.”

”Yhtye haaveilee kappaleella ajasta koronaviruksen jälkeen.”

”Nykyisten tapahtumien erottaessa meidät ystävistämme ja läheisistämme, yhtye halusi muistuttaa meitä rakkauden tärkeydestä.”

Ja niin edelleen. Tiedotteita lukiessa ja kappaleita kuunnellessa päällimmäiseksi tunteeksi nousee vaivaantuneisuus: eikö artisteilla tosiaankaan ole tähdellisempää murehdittavaa kuin se, ettei viikonloppuna pääse ulos tanssimaan? Tai että välillä pitäisi olla ihan vaan itsekseen?

En sano, että koronaa tai sen aiheuttamaa ahdistusta pitäisi vähätellä. On selvää, että ravintoloiden ja yökerhojen aukiolorajoitukset ovat vaikuttaneet negatiivisesti artistien ja yhtyeiden tuloihin, kun keikkailu on jouduttu milteinpä kokonaan lopettamaan.

Mutta ei aiheesta silti tarvitsisi biisejä tehdä.