Rumban juttusarjassa nostetaan esiin kiinnostavia ja potentiaalisia nimiä. Haastattelussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten ja miksi hän valitsi artistin polun. Edellisessä osassa oli Davy, ja sen löydät täältä.
Jyväskylästä kotoisin oleva Viola liikkuu musiikillisesti vaihtoehtopopin ja taidepopin omalaatuisissa ulottuvuuksissa. Hän ammentaa inspiraatiota elämän kipeistä kulmista, värisyttävästä bassosta, syntetisaattoreista ja totuttujen pop-kuvioiden rikkomisesta. Violan uusin kappale Kaupunki ilmestyi toukokuun 30. päivä, ja se sai osakseen myös musiikkivideon.
Debyyttisinglensä Puolikas maaliskuussa 2024 julkaissut Viola kommentoi uusinta julkaisuaan näin:
”Kaupunki-kappale sai alkunsa, kun löysin koskettimistani synasoundin, joka toi mieleen junat ja etenevän liikkeen. Samaan aikaan kamppailin itse paikalleen jumiutumisen tunteen kanssa; kotikaupunki, joka ennen tarjosi turvaa, tuntuukin nyt ahdistavalta ja rajoittavalta. Kappale kuvaa sitä, kun elämän juna lipuu ohi ja kaikki muut ovat löytäneet paikkansa sen kyydistä – paitsi sinä itse. Tutut reitit ja rutiinit pitävät otteessaan, vaikka sydän haikailee elämään jotakin merkityksellisempää – jotta voisi elää täysillä oman näköistä elämää.”
Mikä soi napeissa just nyt?
“Napeissa soi millon mitäkin, mutta kovimmassa luukutuksessa on ollut viime aikoina Okloun musa yleisesti sekä Efka Crushin uusi albumi Kaaosradio. Molempien musa tuntuu koko kropassa; tuotannot jysähtää rinnassa, lyriikat ja melsut kutkuttelee korvia ja sielua – just how I like it.”
“Tiedän, että etenkin Efka Crush tulee olemaan nimi, josta tullaan puhumaan vielä isosti tulevaisuudessa!”
Mist sä tuut?
“Olen Viola, 24-vuotias Jyväskylästä ponnistava, elektronista vaihtoehtopopia tekevä indieartisti. Teen tällä hetkellä musaa Alpo Nummelinin kanssa.”
”Mun polku musiikin parissa kohti artistiutta on ollut monihaarainen. Olen opiskellut musaa lähes 17 vuoden ajan. Kaikki alkoi siitä, kun aloitin 8-vuotiaana pianotunnit ja siitä pari vuotta myöhemmin myös laulutunnit, joilla käyn edelleen. Valmistuin ammattimuusikoksi kaksi vuotta sitten pääaineenani pop/jazz-laulu. Opintojen aikana innostuin myös saksofonin soitosta, joka on sittemmin kulkenut osana mun muusikkoutta yhdessä laulamisen ja pianon soittamisen kanssa.”
“Tällä hetkellä opiskelen artistiuran ohella laulunopettajaksi ja toimin freelance-muusikkona. Freelance-hommien myötä olen keikkaillut jo lähes kymmenen vuoden ajan toimien useiden musiikillisten projektien johtajana ja esiintynyt sekä solistina että soittajana monissa eri kokoonpanoissa.”
“Oman musan tekemisen aloitin vasta muutama vuosi sitten ja tässä sitä nyt ollaan – matkalla kohti unelmaa!”
Lue myös: Musiikkia siitä, millaista on olla poika – haastattelussa Kah Pao
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
“Oli lokakuu vuonna 2023. Olin pitkään kamppaillut lauluntekijyyden kanssa. En saanut biisejä valmiiks, ja aloin jo uskoa, että jään ikuisesti ‘pelkäksi’ cover-keikkoja vetäväksi muusikoksi. Sellaiseksi, joka soittaa samat värssyt viikonloppuisin humaltuneelle juhlakansalle. Samoihin aikoihin jouduin myös kolmatta kertaa sairaslomalle burnoutin takia.”
“Sairasloman aikana jouduin pysähtymään ja oikeasti tutkiskelemaan mun elämää ja ylipäätään mun tapaa elää. Huomasin eläneeni tosi suorituskeskeisesti – ikään kuin elämä olisi ollu yksi projekti, jota täytyy jatkuvasti edistää sekä suorittaa tehokkaasti. Olin täyttänyt mun arjen asioilla, joista sai nopeita onnistumisen kokemuksia, mutta jotka eivät jättäneet tilaa luovuudelle.”
“Vasta pysähtyminen opetti mulle sen, että luovuus vaatii välillä aikaa ja kykyä sietää keskeneräisyyttä. Sietää sitä, että kaikki ei synny valmiina eikä kauniina, eikä onnistumisen tunne tule heti. Tajusin sen, että jotta voi luoda jotain aitoa ja merkityksellistä, on uskallettava olla keskeneräinen ja toisinaan kipuilla arkojen aiheiden parissa.”
“Sairaloman aikana syntyikin mun debyyttisingle Puolikas, joka käsittelee sitä tunnetta, kun kokee olevansa niin sanotusti ei-rakastettava. Debyyttisinglen julkaisun jälkeen tajusin, että tätä hommaa mun kuuluu tehdä ja tätä varten mun elämä on tarkoitettu.”
Musiikillinen esikuvasi?
”Kuten äsken mainitsin, mun napeissa soi millon mitäkin – yhtenä päivänä se on Bob Marley, toisena Mötley Crüe ja kolmantena Ruusut. Inspiroidun siis milloin mistäkin ja ajattelen, että alitajuntaisesti mun musaan tulee varmaan useammastakin genrestä vaikutteita, jotka lopulta muovautuvat osaksi mun elektronista maailmaa.”
”Artisteista ja yhtyeistä ihailen tällä hetkellä ehkä eniten Vestaa ja Jon Bellionia.”
Supervoimasi?
“Olen luonteeltani aika suorasanainen ja tunnen vahvasti niin ilot kuin surut, mikä ilmenee myös aika selkeästi mun tavassa kirjoittaa ja tehdä biisejä. Tämän vuoksi koen, että rehellisyys ja vahvasti tunteminen on mun supervoimia. En pelkästään kirjoita tai esitä biisejä, vaan uppoudun aina tunteeseen ja elän tarinan uudelleen. Uskon, ettei tämä supervoima vain värähtele äänessä vaan resonoi suoraan kuulijan sydämessä.”
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
“Rakastuisin varmaan kokonaisvaltaiseen kokemukseen, joka on luotu tuotannon ja lyriikoiden kautta. Intuitio ja tunteet johdattelevat vahvasti mun biisintekoprosessia. Sen pystyy kuulemaan esimerkiksi siitä, ettei mun biiseissä ehkä aina ole niitä popin perinteisimpiä biisirakenteita vaan kappaleet maalaa maisemaa luontevasti osio kerrallaan.”
Viola?
“Ajattelen, että mun musiikki on kuin uneksisi neonvaloissa. Se on haurasta ja samaan aikaan häpeilemättömän rohkeaa. Se pyörii vaihtoehtopopin ja taidepopin välimaastossa, vähän kuin tanssisi kumisaappaissa balettia: vähän ehkä vinksahtanutta, mutta samalla omaäänistä ja kaunista. Rakennan mun musiikillisen maailman syntetisaattorien sävyistä, kehoa värisyttävistä bassoista ja elämän kolhuista, joita ei silotella vaan kohdataan silmästä silmään.”
“Koen, että mun kappaleiden äänimaisemassa voi surra, tanssia ja hengähtää – joskus kaikkia niitä yhtä aikaa. Se on musiikkia ääripäistä, kontrasteista ja siitä lohdullisesta kaaoksesta, jota elämä usein on.”
“Mulle on artistina tärkeää luoda ennen kaikkea taidetta. En jahtaa listahittejä, korvamatokertsejä tai mieti sitä, mikä myisi parhainten. Haluan tehdä just niin kuin sydän sanoo, vaikkei se olisikaan tämän hetkisen musabisneksen mielestä ‘järkevää’. Joskus ajatusten pukeminen sanoiksi tuntuu pelottavalta, mutta koen aitouden ja raadollisen rehellisyyden olevan yksiä mun tärkeimpiä piirteitä, jotka tekee mun musiikista just mun musiikkia.”