Uskonnollista kulttihuuruilua Kolumbiasta! Mystinen El Senor johtaa julmalla otteella sademetsän siimeksessä yhteisöä ja oman kodin takapihalla on kahlittuna mahdollinen Jeesus. Ohjaaja Juan Diego Escobar Alzaten Luz: The Flower of Evil on yhtä aikaa pysähdyttävän kaunis ja julma sadunomainen painajainen. Haastattelin ohjaajaa elokuvan tekoprosessista.
Miten tuotit elokuvasi? Huomasin elokuvan lopputeksteissä pitkän osuuden yhteisörahoituksen tuottaja kiitoksia.
Juan: ”Kolumbian elokuvateollisuus ei osallistunut elokuvani tuotantoon. Kolumbian elokuvateollisuus tukee kantaaottavia, enempi poliittisia elokuvia. Tuotin elokuvani osin itse ja osa rahoituksesta tuli yhteisörahoituksella. Yhteisörahoituksessa on hyvät puolensa ja omat haasteensa. Työstin elokuvaani kolme vuotta ja tänä aikana minun piti tasaisin väliajoin muistaa ilmoittaa rahoittajille missä vaiheessa elokuvan työstäminen etenee. Tämä toi omia haasteita, mutta kaikki elokuvan tekoon osallistuneet sekä elokuvan nähneet ovat olleet todella tyytyväisiä lopputulokseen ja elokuvan menestys on yllättänyt kaikki.”
Kerro Luz: The Flover of Evil -elokuvan teosta? Elokuvassasi on vivahteita Terry Gilliamin Tideland sekä Night of the Hunter elokuviin.
Juan: ”Olen suuri Alejandro Jodorowskyn elokuvien fani. Elokuvaa on verrattu viime aikaisiin yliluonnollisiin elokuviin kuten Midsommar sekä Witch, mutta halusin kertoa tarinan enemmän Jodorowskyn tarinankerronnan mukaan.”
”Kuvausaikataulumme oli hyvin tiukka rajoitetun budjetin vuoksi ja käytimme niin paljon luonnon valoa kuin mahdollista. Näin ollen kuvauspäivinä oli hyvin tarkkaan aikataulutettu mihin aikaan kuvasimme kohtauksia vuorilla. Kunnon internet-yhteyksiä ei ollut ja ilmasto muuttui liikkuessamme vuoristolla hyvin lämpimästä kylmäksi siirtyessämme kuvaamaan lumisille vuorille. Vuoristossa ilmasto vaihtui päivän aikana yhtenään. Sateita tuli yllättäen ja joka päivä, mistä oli osaltaan apua kun saimme useita upeita otoksia sateenkaarista.”
”Yöllisiä kohtauksia elävöittääksemme käytimme hyvää paikallista viusuaalisten efektien taiteilijaa Roberto Montoyaa. Hän työskentelee tv-sarjojen ja animaatioelokuvien parissa. Hän ymmärsi erittäin hyvin asiat mitä halusin luoda elokuvan tunnelmaan. Yökohtauksessa tähtien ja kuun kuuluu olla elokuvan tarinan puolesta liioitellun suuria. Katsojalle välittyy tunnelma Ihmemaa Oz -elokuvasta ja tarinan sadunomaisuudesta kauheuksien keskellä. Samalla halusin korostaa luonnon voimaa kuvaamalla mahdollisimman paljon kohtauksia luonnonvalossa.”
”Halusin elokuvani tarinalla kertoa jokaisessa ihmisessä asuvasta pahuudesta. Elokuvan hahmot haluavat pyrkiä hyvään, mutta päätyvät tekemään pelkkää pahuutta haluamansa hyvän saavuttamiseen. Jokainen ihminen on kykenevä uskomattomaan hyvään sekä totaaliseen pahuuteen.”
Elokuvasi sisältää lukuisia rankkoja kohtauksia. Miten ohjasit näyttelijöitä vaativissa tilanteissa?
Juan: ”Ohjaajana haluan ohjata näyttelijöitä kivun ja tuskan kautta. Keskustelin paljon näyttelijöiden kanssa ennen kuvauksia heidän kokemuksistaan, surua sekä raivoa aikaansaaneista asioista. Jos näyttelijöillä on jokin trauma tai läheisen sukulaisen menetys tätä käytettiin kuvauksissa edesauttamaan tuomaan kohtauksiin voimakkaampaa tunnelatausta. Halusin näin korostaa, että kyseessä ei ole mikään tavallinen kokoillan viihde-elokuva vaan vahva henkinen kokemus ja tämä toivon mukaan välittyy elokuvan katsojille.”
Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on nyt?
Juan: ”Luz toimi minulle kuin CV:nä maailmalle. Vastaanotto elokuvalle on ylittänyt kaikki odotukset ja seuraava elokuvani tuotetaan ilman yhteisörahoitusta. Luz on avannut minulle lukuisia mahdollisuuksia ja kehitämme parasta aikaa elokuvaa argentinalais-kolumbialaista kauhuelokuvaa Searching for the Black Rainbow. Toivon mukaan pääsemme kuvaamaan elokuvaa ensi vuoden puolella. Elokuva jatkaa samoilla teemoilla kun Luz.”
Luz: The Flower of Evil esitetään Korjaamolla perjantaina 21.8. klo 17 ja lauantaina 22.8. klo 15.30.
Night Visions -festivaalilla 2018 Lifechanger-ohjaustyönsä kanssa vieraillut Justin McConnell on tehnyt todella kattavan dokumentin independent-elokuva tuotantojen haasteista. Indie-elokuvien moninaisiin tuotantokiemuroihin sukeltava dokumentti sisältää erittäin kattavan kavalkadin genren ammattilaisten haastatteluja. Clapboard Jungle – Surviving the Independent Film Business -dokumentin toteuttamisen vaikeudesta keskustelimme seuraavaa:
Kuinka paljon sinulla oli materiaalia Clapboard Jungle – dokumenttiin?
Justin: ”Olimme kuvanneet materiaalia 300–350 tunnin edestä. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa kuvauksia otin dokumenttia kohtaan oman elämäni Truman Show -asenteen neljäksi viideksi vuodeksi ja haastattelin siinä samalla lukuisia ohjaajia, tuottajia ja muita elokuva-alan ihmisiä.”
”Lopulta meillä oli niin paljon materiaalia mistä valita. Olimme pian tilanteessa missä oli hyvin vaikeaa rakentaa dokumenttia sekä hahmotella tarinaa tehden sen rehellisesti. Vaikeintahan oli hahmottaa tarinan kulkua, kun olen samalla sekä ohjaaja, että kertojana. Tällöin hyvin helposti lipsuu ansaan jolloin tekeekin itseään palvelevan ja omahyväisen projektin ja halusin ehdottomasti välttää tällaista lopputulosta. Varmistaakseni parhaimman mahdollisen lopputuloksen minulla oli mukana tiimi jota tahdon kutsua paskapuhe-tarkastajiksi, jotta elokuva antaa mahdollisimman rehellisen kokonaiskuvan näyttäen tämän elokuva-alan onnistumisia sekä pettymyksiä. Ja pettymyksiä piisaa!”
Miten paljon opit haastattelemiltasi ohjaajilta ja muilta elokuva-alan ammattilaisilta? Vierailevien ohjaajien lista dokumentissa on mittava. Frank Henenlotter, George R. Romero, Richard Stanley, Guillermo Del Toro vain muutamia mainitakseni.
Justin: ”Halusin elokuvan olevan myös elokuvaopintojen jatkokurssi itselleni sillä minulla oli mahdollisuus tavata useita henkilöitä joita arvostan suuresti. Heillä jokaisella oli suunnattomasti uutta ja arvokasta tietoa. Tein noin 120 haastattelua ja haastattelujen kesto vaihtelee 20 minuutista puoleentoista tuntiin, esimerkiksi George R. Romeron haastattelu on puolitoista tuntia. Tietoa oli niin paljon, että tuotti vaikeuksia valita haastattelukohtaukset lopulliseen elokuvaan.”
”Tämän vuoksi olemmekin tekemässä kahdeksanosaista opetussarjaa, missä on mukana kyseisiä haastatteluosuuksia laajemmin, sekä muuta kiinnostavaa extra-materiaalia. Kaikkea kuvaamaamme materiaalia ja tarinaa ei saa tyydyttävästi sullottua 98-minuuttiseen yksittäiseen elokuvaan, joten sarja palvelee tätä tarkoitusta erittäin hyvin.”
”Opin siis haastatteluista todella paljon ja olen niin kiitollinen, että kaikilla oli aikaa tehdä haastattelu kanssani, sillä kaikki he ovat todella kiireisiä omissa töissään.”
Dokumentissa on useita pettymyksen kokemuksia mihin aiemmin jo viittasit. Miten jaksoit koettelemusten keskellä?
Justin: ”Tällä alalla on vain totuttava siihen, että osa projekteista toteutuu ja useimmat ei. Voit olla jopa esituotantovaiheessa elokuvan kanssa ja yhtäkkiä rahoitus peruutetaan. Sinun on itse vain jaksettava ja koottava jatkuvaa palapeliä, sillä monet tuottajat haluavat auttaa sinua. Esimerkiksi yksi tuotantoyhtiö auttaa sinua 30–40 prosentin rahoitusosuudella kunhan saan heidän haluaman näyttelijän mukaan elokuvaan. Jos tämä onnistuu, hienoa ja siirryn seuraavien rahoittajien puheille. Joko asiat sitten edistyvät tai tulee takapakkia ja olet taas tyhjän päällä.”
Yleisesti katsoen, mitä tulee taiteilijoihin, muusikkoihin sekä elokuvantekijöihin, laajempi yleisö näkee vain onnistuessasi kyseisen menestyneen teoksen, ei sitä matkaa ja niitä pettymyksiä mitä kautta olet päässyt siihen onnistumisen hetkeen. Mitään yhden yön menestystarinaa ei ole olemassakaan, vaan monet ovat tehneet kyseistä hommaa vuosia tai vuosikymmeniä ja kokeneet sinä aikana lukuisia pettymyksiä. Laajemman yleisön reaktio voi olla helposti innostunutta ihmettelyä, mistä hittielokuvan tekijä on ilmaantunut, vaikka hän olisi tehnyt samaa työtä jo vuosien ajan.
Clapboard Jungle esitetään Korjaamolla perjantaina 21.8. klo 16 ja lauantaina 22.8. klo 13.
Katso toverilehtemme Episodin Night Visions -tärpit tästä ja tutustu festivaaliin koko ohjelmistoon täältä.