Mahtavan Kyussin nykyversio esiintyy Provinssirockissa. Onko tämä säälittävä muinaismuiston comeback vai ainutkertainen tilaisuus nähdä stoner-klassikko elävänä? Rumban virallinen Kyuss-asiantuntija Kimmo K. Koskinen analysoi.
Teksti: Kimmo K. Koskinen, kuva: Michael Andersen
Kalifornian Palm Desertin aavikolla suosituissa generaattoribileissä kannuksensa hankkinut Kyuss julkaisi vuosina 1991 – 1995 neljä albumia. Näistä ensimmäinen Wretch oli vielä harjoittelua. Blues for the Red Sun, Sky Valley –nimellä tunnettu levy sekä …And the Circus Leaves Town ovat jokainen erittäin asiallista kuultavaa, jossa kielisoittimet liidättävät korkealentoista fuzz-mattoa ja rummut groovaavat vastustamattomasti pitkälinjaisten laulumelodioiden tukena.
Bändi ei ehtinyt saavuttaa kovinkaan laajamittaista suosiota, mikä oli ikimuistoisella vuoden 1995 Helsingin Juhlaviikkojen jäähallikeikallakin havaittavissa: yhtye jytyytti auringonkärventämää pörinä-bluesiaan 20 minuutin ajan kouralliselle ihmisiä. Muutaman vuoden sisällä bändin muhevasti rouhean svengaava tatsi alkoi polttaa myös Suomen bändikämpillä. Vaikutuksen kuulee edelleen. Vaikka vuosituhannen vaihteessa vellonut stoner-kuume on jo mennyttä, samasta kaivosta ammentavat Blaken ja Doom Unitin kaltaiset bändit. Myös Ghost Brigaden otteisiin on jäänyt hippuja taustalla vaikuttaneesta stoner-yhtye Sunridesta.
Tunnetuinta Kyussin suoraa perintöä ovat voimahahmo Josh Hommen Eagles of Death Metal, Them Crooked Vultures ja Queens of the Stone Age, jossa soittivat aikanaan myös rumpali Alfredo Hernandez ja basisti Nick Oliveri. Muita Kyussista siinneitä bändejä ovat Brant Bjork and the Bros ja Oliverin Mondo Generator. Riemukasta ranta-stoneria tuuttaavassa Fu Manchussa on myös vaikuttanut useampiakin Kyussin jäseniä.
Kyuss-solisti John Garcia kiersi Euroopassakin toissa kesänä soittaen Kyussin biisejä. Tuolloin hän kertoi kohtaavansa ex-bändikamuja joillakin festareilla, ehkä vanhalla jengillä olisi jopa mahdollisuus jammailla yhdessä. Näin tapahtuikin, ja nyt kohtaamisen hedelmistä saadaan nauttia.
Garcia Plays Kyuss -kuviota Garcia nimitti 2010 ”parhaaksi vaihtoehdoksi aidolle asialle”. Provinssirockiin saapuvan Kyuss Lives! –projektin pitäisikin olla kaiken järjen mukaan kolmin verroin autenttisempi. Siinä vaikuttaa 75% koko kahdella ensimmäisellä levyllä soundin kehittäneestä kokoonpanosta: Garcia, Oliveri ja rumpali Björk.
Kitaristi Bruno Feveryllä täydennysmiehitetyn inkarnaation edustavuudesta on oltu montaa mieltä, koska bändin ahkerin biisintekijä Josh Homme ei osallistu kekkereihin. Punapäätä ei ole kuulemma edes kysytty, koska ”kieltäytymisen mahdollisuus olisi 99,9%”. Äijästä on kuitenkin dokumenttiaineistoa nyökyttelemässä Kyuss Lives! –keikalla, joten primitiivitason hyväksyntä projektille on ilmeisesti olemassa, vaikka Kyussin kokonaista paluuta ei koskaan tulisikaan.
Jo rutkasti keikkaillut Kyuss Lives! on otettu vastaan riemulla, mutta se on myös ehditty teilata rahastukseksi. Onko se kuitenkaan sen epävirallisempi versio kuin Suomessakin käynyt loppuaikojen kokoonpano, jossa rytmiryhmä oli alkuperäisestä kokonaan vaihtunut? Toki kitaran varressa on nyt eri kaveri, kun samainen biisinikkari ei ole mukana. Björk kuitenkin osallistui aikanaan vahvasti biisinkirjoittamiseen, ja miehen käsialaa on esimerkiksi Sky Valleyn avaava massiivinen Gardenia-huuruilu.
Bändi keskittyykin setissään Blues for the Red Sunin ja Sky Valleyn kappaleisiin, joissa kokoonpano on ollut laajemmin osallisena. Vaikka viimeiseksi jääneellä …And Circus Leaves Townilla tästä miehistöstä ei ollut mukana kuin laulaja Garcia, levyn oleellisimmat raidat ovat silti ohjelmistossa. Näiden kappaleiden kohdalla coverbändi-argumentti on paperilla ymmärrettävä, mutta näytteiden perusteella homma toimii erittäin vakuuttavasti ja sointi on ehtaa kamaa. Vaikka huuruisin ote lieneekin kemikaalien käytön vähettyä haihtunut rutkasti, livenä yhtye pystyy tällaisenaankin saavuttamaan ainutlaatuisen leijailevan toismaailmallisuuden.
Vaikka kiertäminen äkkiseltään haiskahtaisi nimenomaan stoner-legendaksi nousseen Kyussin nimellä rahastukselta, uuden levyn tekeminen suorastaan löyhkäisi siltä. Tätä yhtye kuitenkin kaavailee. Toisaalta, bändin livekunnon perusteella ja jäsenten muissa projekteissa hioutunutta biisintekokokemusta ajatellen levy voi olla todella kovaakin tavaraa.
Ugh, kriitkko on puhunut. Tsekkaa seuraavaksi omin silmin alapuolelta, kumman aikakauden Kyuss groovaa tykimmin:
Thumb 1992:
Thumb 2011:
Green Machine 1992:
Green Machine 2011:
Bonus! Pari biisiä vuoden 1995 Helsingin-keikalta (”olinhan siellä minäkin”):