Iron & Wine alias Sam Beam palaa Suomeen ja saapuu esiintymään Helsingin Kulttuuritalolle repullinen täynnä uusia kappaleita. Ihastuttava folk-parta julkaisi syksyllä erinomaisen Beast Epic -albumin, joka poiki biisinikkarille jopa Grammy-ehdokkuuden.
Iron & Wine löysi uusimmalla albumillaan myös tiensä takaisin legendaariselle Sub Pop -levy-yhtiölle, josta kaikki oikeastaan Beamin kohdalla, The Creek Drank the Cradle -debyytin (2002) myötä toden teolla starttasi. Uuden albumin tiimoilta onkin aistittavissa jopa jonkin näköistä kotiin palaamisen tunnetta: järjestyksessään kuudennella soololevyllä mies on persoonallisempi, runollisempi ja syvällisempi kuin aikoihin. Niin kuin silloin ”vanhoina aikoina” konsanaan.
2000-luvun alku oli Sub Popille uuden amerikkalaisen indien kulta-aikaa, sillä samoihin aikoihin levy-yhtiön katalogista löytyi Iron & Winen lisäksi muun muassa The Shins, Wolf Parade, Beachwood Sparks, Rogue Wave ja The Album Leaf.
Menestystä buustasi myös se tosiasia, että 2000-luvun suosituimman nuorten tv-sarjan, Josh Schwartzin The O.C:n soundtrack oli täynnä Sub Popin kappaleita. Kokonainen nuori sukupolvi varttui siis tämän uudenlaisen, folkahtavan indien parissa – minä itse myös mukaan luettuna.
Simppelimmän, riisutumman ja maanläheisemmän soundimaailman valitsemiseen uusimmalle levylle liittyy Beamin mukaan myös muita syitä: Monoclelle antamassa haastattelussaan mies tokaisi omasta mielestään parhaiden biisiensä olevan juurikin niitä, joissa saa panostaa ennen kaikkea soundimaailman sijaan täysillä lyriikoihin.
Uuden levyn kestokin on reilusti edeltäjiään lyhyempi: vain 36 minuuttia. Ero on iso, kun verrataan esimerkiksi folk-kollegoiden, Fleet Foxesin ja Father John Mistyn viime vuonna julkaisemia pitkäsoittoja (55 ja 74 minuuttia). Beam on kommentoinut haluavansa pitää asiat lyhyinä – pätee hänen mukaansa moneen muuhunkin asiaan.
No mistä se Iron & Winen musiikki on sitten tehty?
Se on selvää, että Sam Beam ei kappaleillaan halua antaa vastauksia kaikkeen. Mies luo runollisia sanasyleilyjä ja kryptisiä aforismeja, joista kuuntelija saa tehdä omat johtopäätöksensä. Beamin musiikki on henkilökohtaista, haurasta ja mielikuvituksen laukalle saavaa. Se ei laita sinua välttämättä itkemään, sillä mukana on koko ajan ripaus hyvätuulisuutta kompensoimassa kyynelkanavien aukeamista.
Tähän kun ynnätään vielä tuutulaulumainen soundimaailma ja Beamin kaunis ääni, joka tuntuu marinoituneen entisestään uudella Beast Epic -albumilla, on laadukas anti taattua.
Mitä keikalta sitten kannattaisi odottaa?
Mielestäni Iron & Winen toinen Suomen vierailu on onnistunut, jos Kulttuuritalolle saadaan aikaan rauhallinen, jopa olohuonemainen tunnelma, jossa saa unohtaa hetkeksi kaiken muun ja keskittyä vain Sam Beamin hunajaiseen tarinoitiin. Vuoden 2011 Flow-festivaalin aikoihin Iron & Wine oli ehkäpä orkestraalisimmillaan kuin koskaan, kiitos astetta menevämmän ja täyteläisemmän Kiss Each Other Clean -albumin (2011).
Saisimmeko nauttia Iron & Winestä tällä kertaa kenties astetta intiimimpänä? Se puoli olisi tältä runosielulta mahtavaa kokea.
Iron & Wine esiintyy tiistaina 16.1. Helsingin Kulttuuritalolla. Lisätietoja Facebookista.