Pehmoaino julkaisi debyyttilevynsä Soittorasia tammikuun 5. päivä. Odotettu esikoisalbumi nousi Suomen virallisen albumilistan sekä Spotifyn albumilistan ykköseksi, ja Pehmoaino nousi Suomen Spotifyn kuunnelluimmaksi artistiksi.
Pehmoaino vastaa albumin melodioiden säveltämisestä ja kappaleiden sanoituksista, ja albumin vastaavana tuottajana toiminut ja Pehmoainon kanssa pitkään työskennellyt Topi Kilpinen sävelsi albumille myös pianolinjoja.
Albumia edelsi pitkä odotus, sillä Pehmoaino nousi suureen suosioon jo keväällä 2022 Haluun takas mun perhoset -kappaleensa myötä. Rumban haastattelussa artisti kertoo, mitä kuluneiden kahden vuoden aikana tapahtui, miten hänen ajatusmaailmansa ja arvonsa muovasivat albumia ja miten hänen kokemuksensa ovat muuttaneet häntä ihmisenä.
Pehmoainon debyytti-ep Kaukana kotoa ilmestyi maaliskuussa 2022. Sen kuuntelijamäärät pysyivät aluksi maltillisina, Pehmoaino eli Aino Morko kertoo. Ep:tä kuuntelivat hänen ystävänsä ja pieni piiri Morkolle tuntemattomia kuuntelijoita, mutta kun joku kolme viikkoa myöhemmin teki Tiktok-videon Haluun takas mun perhoset -kappaleeseen, asiat alkoivat muuttua.
”En muista hänen käyttäjänimeään, mutta muistan, millainen ensimmäinen video oli. Mut oli tägätty siihen, ja sitten niitä alkoi tulla lisää.”
Tuli huhtikuun ensimmäinen viikko, ja Haluun takas mun perhoset oli yhtäkkiä Suomen Spotifyn kuunnelluin biisi. Morko oli siihen aikaan Vestan kiertueella lämmittelijänä.
”En ollut suunnitellut kesälle muuta kuin muutamia keikkoja, mutta tuon biisin suosion myötä keikkoja alkoikin tulla ihan super paljon lisää”, Morko muistelee. ”Olin innoissani, mutta mua myös pelotti ihan hirveästi. Mun keikkapalkat olivat silloin aika pieniä, niin ei mulla ollut varaa ottaa keikoille bändiä tai hankkia pakua, joten ajoimme henkilöautolla keikalta toiselle.”
Morko kertoo, ettei heti hahmottanut keikkailun vaatimia energiamääriä, vaan yritti tehdä samanaikaisesti debyyttilevyään. Hän kävi studiolla, mutta kappaleita ei oikein syntynyt.
Tuli syksy 2022, jonka Morko kertoo olleen hyvin rankka, sillä hänelle tapahtui vaikeita asioita.
”Mun mieli voi silloin tosi huonosti. Multa esimerkiksi katkesivat kaikki hiukset päästä. Parantuminen kesti pitkään”, Morko sanoo mietteliäästi, ennen kuin innostuu taas. ”Mutta 2023 oli parantumisen vuosi. Mulla on mennyt paljon paremmin, on löytynyt hyvät ihmiset ympärille, ihana bändi, ihania ystäviä ja ihana kumppani. Musiikin tekeminen on ollut kivempaa kuin pitkään aikaan.”
Myös kesä 2023 oli keikkoja täynnä, mutta edelliseen kesään verrattuna Morko oli löytänyt itselleen ominaisia tapoja toteuttaa keikkailuelämää ja saanut apua liikkuvaan elämäntyyliin.
”Mä olen ihmisenä sellainen turvallisuutta etsivä, niin se oli järkyttävää mulle, kun en vaikka voinut olla kotona yötä”, Morko sanoo. ”Piti olla jossain random motellissa. Mutta viime kesänä sain kyllä paljon kivempia hotellihuoneita.”
Debyyttilevy rakentui lopulta viime vuoden aikana Morkon myönnettyä itselleen, että kappaleet eivät tulisi pakottamalla. Niiden syntymiselle piti antaa aikaa.
Viime vuosi oli Pehmoainon parantumisen vuosi. Kuva: Helmi Padatsu
Morko muistaa, että ensimmäisenä keikkakesänään häntä ahdisti näkyvillä oleminen, sillä hän ei ollut haaveillut siitä eikä tiennyt miten asennoitua esillä olemiseen. Nyt hän kertoo suhtautuvansa julkisuuteen paljon tottuneemmin, ja vaikka lavalle nouseminen on joka kerta jännittävää, tunne myös laantuu nopeasti keikan alettua.
Toisaalta Morko kertoo rakastavansa kohtaamisia fanien kanssa ja kokevansa keskustelut heidän kanssaan usein vertaistuellisiksi. Kuuntelijoilla on paljon samoja kiinnostuksenkohteita kuin Morkolla, ja he haluavat esimerkiksi hänen tapaansa jutella avoimesti tunteista.
”Jos mä menisin vaikka ihan sattumalta johonkin Seinäjoelle, niin en mä välttämättä tapaisi kadulla ihmistä, jonka kanssa voisin aloittaa keskustelun että ’Hei, tykkäätkö sä muuten miettiä, että tuleeko sun tunnereaktiot lapsuudesta?’ Mutta mun musiikkini on mahdollistanut tuollaiset kohtaamiset, ja olen saanut tavata ja nähdä ja kuulla ihmisistä Suomessa, joista pidän tosi paljon.”
Kukaan ei myöskään painostanut Morkoa julkaisemaan albumia, vaikka aikajänne ep:n ja albumin välillä oli lähes kaksi vuotta. Jos toiveita uuden musiikin kuulemisesta tuli, Morko koki arvokkaaksi sen, että ihmiset ilmaisivat odottavansa hänen musiikkiaan. Hän ymmärsi myös, kuinka tärkeää oli ottaa kappaleiden tekemiselle oma aikansa, sillä keskeneräisen musiikin julkaisemisesta ei olisi hyötynyt kukaan.
Matkan varrella monet biisiaihiot jäivät kesken tai putosivat pois albumilta, sillä Morkon elämäntilanteet ja ihmissuhteet vaihtelivat. Hän kertoo saattaneensa esimerkiksi kirjoittaa kappaletta ihmisestä, jonka kanssa oli kirjoittamisen hetkellä romanttisessa suhteessa, mutta kun suhde muuttui ystävyydeksi, kappaleen viimeistelystä ei tullut enää mitään.
”Jos olen ollut ihastunut johonkin ihmiseen, enkä enää ole, niin se olisi vähän sellainen outo tilanne, että hei mun pitäisi nyt kirjoittaa tämä biisi susta loppuun. Se tuntuisi sillä tavalla kiusalliselta, että siinä vaiheessa tekee vain mieli kirjoittaa kokonaan uusi biisi.”
Suurimman osan albumin kappaleista Morko kertoo kirjoittaneensa vuoden 2023 sisällä. Ainoa poikkeus on <3-biisi, joka on ote pidemmästä runosta, jonka Morko teki olleessaan 18-vuotias.
”Mutta tietenkin mun on pitänyt nähdä ja tehdä ja kokea asioita ennen niiden kirjoittamista. Vaikka en vuonna 2022 saanut kappaleita valmiiksi, se vuosi valmisteli mua niiden kirjoittamiseen. Koko sen ajan stressasin sitä, että voi ei, miksi en saa tätä albumia kirjoitettua. Mutta samalla tein hirveästi aivotyötä sitä varten, että vuonna 2023 pystyin siihen ja tein sen.”
Lisäksi kappaleisiin kytkeytyy tuntemuksia vuosikausien ajalta, sillä useimmat niistä eivät käsittele yksittäisiä tapahtumia, Morko huomauttaa. Hän kertoo olleensa erityisen kiinnostunut tutkimaan, mitä pintapuolisten tunteiden alla piilee – miksi jokin tuntuu siltä, miltä se oikeasti tuntuu.
”Jos ajatellaan vaikka sitä, että olen surullinen, kun jätit minut, niin olenko surullinen siksi, että en saa olla kanssasi? Vai siksi, että minut jätettiin? Ja jos se on se syy, niin miksi jätetyksi tuleminen on minulle niin vaikea asia?”
Morko kertoo albumiin muodostuneen tällaisen prosessoinnin myötä paljon kerroksia, jotka saattavat ulottua hyvinkin syvälle.
”Ne voivat olla vaikka lapsuuden kiintymyssuhteisiin liittyviä asioita. Halusin haastaa itseäni ja oikein vääntää itsestäni ulos sen, että Aino, miksi sä tunnet näin? Se oli myös todella korjaavaa. Se teki tosi hyvää.”
Albumilla käsitellään rakkaan ihmisen menettämisen ja lähisuhdeväkivallan kaltaisia rankkoja aiheita pääosin hyväntahtoisesta ja anteeksiantavasta näkökulmasta. Morko sanoo ymmärtäneensä kuluneina vuosina, että vaikka hän ei voi vaikuttaa siihen, miten muut käyttäytyvät häntä kohtaan, hän voi vaikuttaa olennaisesti siihen, miten itse suhtautuu muiden käytökseen. Vastaavasti hänen tekonsa ja reaktionsa vaikuttavat ympäröivään maailmaan, ja siksi hän pyrkii olemaan mahdollisimman ystävällinen ja tekemään parhaansa aina ollessaan kontaktissa muiden ihmisten kanssa.
”Yläasteella ja lukiossa oli asioita, joista olin vihainen, ja koin paljon epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Mutta jossain vaiheessa tajusin, että jos ne ihmiset eivät ikinä muutu, jotka ovat loukanneet mua tai tehneet mulle inhottavasti, ja mä olen edelleen katkera tai vihainen, niin mä annan niiden pahojen asioiden voittaa. Joten olen tehnyt parhaani, jotta en katkeroituisi, ja se on mun mielestä ihanaa, koska maailmassa on niin paljon kauniita ja hyviä asioita.”
Hyviin asioihin keskittyminen ei kuitenkaan tarkoita silmien sulkemista epäoikeudenmukaisuudelta. Morko kertoo olevansa intohimoinen aktivisti ja olevansa kiinnostunut esimerkiksi patriarkaatin purkamisesta.
”Mutta omalla kohdallani ajattelen, että en voi perua asioita, joita mulle on tapahtunut. Voin vain herätä joka aamu ja päättää, että tänään yritän olla mahdollisimman hyvä ihmisille mun ympärillä ja tehdä hyviä valintoja.”
Kyseisen asenteen kultivoiminen on ollut seurausta tietoisista päätöksistä, Morko kertoo. Hän on esimerkiksi käsittänyt, että hänen kuuntelemansa musiikki vaikuttaa ratkaisevasti hänen mielialaansa.
”Kuuntelin nuorempana paljon Soundcloud-musaa ja emoräppiä, kaikkea synkkää ja toivotonta. Tajusin, että mähän oikein ryvin siinä pahassa mielessä ja loin sitä koko ajan lisää! Toki teen sitä välillä edelleen, että käsittelen tunteitani musiikin kautta ja päästän sen avulla kaikki itkut ulos, ja se on ihan sairaan tärkeää. Mutta se ei voi olla jokapäiväinen maailma.”
Aggressiivisen räpin kuunteleminen kasvatti Morkossa itsevihaa. Hän ajatteli olevansa surkea ja huono, ja kaikkien muiden olevan surkeita ja huonoja hänelle.
”Tajusin, että tämä on ihan vitun raskasta, ja että mun on pakko tsempata. Silloin aloin kuunnella esimerkiksi Stepaa, jonka Henget-albumi on suorastaan muovannut mun aivokemioita.”
Henget-albumin teemoissa Morkoa puhutteli se, miten Stepa käsittelee ihmisten kohtaamista.
”Vaikka ihmiset eivät aina ole kivoja sulle, sä voit päättää olla kiva niille. Jos sä vain raivoat ja olet pettynyt kaikkeen, todennäköisesti sä myös liikut porukoissa, joissa ollaan vihaisia ja pettyneitä kaikkeen. Se energia, mitä haluaa itselleen, niin sitä pitää antaa myös muille.”
Soittorasia-albumia tehdessään Morko ei miettinyt ollenkaan sitä, mitä hän mahdollisesti haluaisi ihmisten tuntevan levyä kuunnellessaan. Sen sijaan hän keskittyi ilmaisemaan omia tunteitaan, joiden hän uskoo olevan universaaleja kokemuksia. Morko onkin saanut paljon viestejä kuuntelijoilta, jotka samastuvat hänen teksteihinsä. Läheisen väkivaltaista käytöstä käsittelevän Mietin sua pahalla -kappaleen julkaiseminen jännitti Morkoa erityisesti, mutta julkaisun jälkeen hän sai yhteydenottoja ihmisiltä, jotka kertoivat tietävänsä tasan tarkkaan, mistä kappaleessa puhutaan.
Albumin kappaleilla on Morkolle luonnollisesti henkilökohtaiset merkityksensä, mutta hän kannustaa kuulijoita löytämään biiseistä omia vivahteitaan ja poimimaan asioita, jotka palvelevat heitä.
Tulkinnanvaraa löytyy esimerkiksi arvoituksellisesta Syreenit-kappaleesta, jonka voisi ajatella kertovan rakkaudesta yleisesti. Morkolle kappaleen sisältö kuitenkin merkitsee spesifimmin WLW-rakkautta eli naisiksi identifioituvien välistä rakkautta.
”Kappaleessa on viittauksia siihen, että siinä käsitelty rakkaus on jollain tapaa yhteiskunnan normeja vastaan. Silloin kun kirjoitin sen, kaipasin tyttöystävää. Kappaleessa on kaksi osaa: ensimmäinen ilmentää kesäisesti kasvavaa haavetta ja toivoa, ja toisessa näkyy epätoivo siitä, että onko se haave jo mennyttä. Sillä aikaa kun mietin, että uskallanko julkisesti toteuttaa kaipaamaani rakkautta, se maailmani pyörimään saanut ihminen onkin lähtenyt pois.”
Morko kuvailee albumia jatkumoksi ja katselmukseksi hänen elämäntilanteisiinsa, joihin on sisältynyt monenlaisia suhteita ja erilaisia ihmisiä. Kappaleet pohjautuvat suurilta osin hänen omiin kokemuksiinsa, mutta osaan hän on hakenut inspiraatiota asioista, joita on nähnyt tai kuullut muilta. Kaikkea albumin sisältöä ei siis voi liittää suoraan hänen henkilökohtaiseen elämäänsä.
”Jos on joku tosi vaikea aihe, niin en mä voi sanoa, ettenkö tietäisi siitä paljon. Mun päästänihän ne ovat tulleet, ja ne ovat mun kirjoittamiani. Mutta samalla kappaleet avaavat vain pienen osan mun elämästäni, ja totuus on paljon suurempi kokonaisuus.”
Tätä aihetta Morko käsittelee kappaleessaan Mielipide, joka alkaa näillä sanoilla: ”Tiedätkö mitä teen kotona, mitä teen suljetun huoneen sisässä? Joillekin vaikea uskoa, et vaik jotain näät, ei kaikki oo tässä, usein mä oon siellä hiljaa vaan, kukaan ei kuule ja kukaan ei tiedä.” Etenkin intensiivisiä tuntemuksia aiheuttavat aiheet ja vaikeasti käsiteltävät teemat ovat Morkolle luontaisia inspiraation lähteitä, sillä musiikki auttaa häntä lokeroimaan ja käsittelemään haastavia asioita.
Siksi hän kokee, että albumi saattaa antaa hänen elämästään tarpeettoman synkän kuvan. Hyvistä ja rakkaudellisista asioista kun ei synny kappaleita yhtä helposti.
Soittorasia-albumi on avoin ja rehellinen kokonaisuus, mutta se ei kerro koko totuutta Morkon elämästä. Kuva: Helmi Padatsu
Morko pyrkii olemaan muodostamatta muista ihmisistä mielipiteitä pelkästään sen perusteella, miltä he hänen silmissään näyttävät ja lokeroimatta ketään, jota ei tunne kunnolla. Hän tiedostaa, ettei voi tietää kenestäkään kaikkea ja uskoo jokaisella olevan ymmärrettävät syyt käytökselleen. Lisäksi Morko huomauttaa, että jokaisesta ihmisestä on olemassa useita eri versioita, jotka näkyvät eri tavoin seurasta ja kontekstista riippuen. Mitä paremmin näitä eri puolia tuntee, sitä helpompi ihmisestä on yleensä pitää, sillä silloin ärsyttävätkin piirteet saavat selityksen.
”Mun mielestä ihmiset haukkuvat toisiaan yleensä aika hataralta pohjalta. Jos joku sanoo, että ’Mä en pidä yhtään tuosta ihmisestä’, se on melkein aina perusteettomasti sanottu. Jos sä tunnet jonkun kokonaan ja tiedät hänen kokemuksensa, kipunsa ja rakkautensa, et sä silloin voi inhota häntä.”
Tietysti Morko on itsekin sortunut pitämään ihmisiä ärsyttävinä, varsinkin nuorempana, hän sanoo. Mutta kun hän tutki tarkemmin, mistä muihin ihmisiin kohdistuvat negatiiviset tunteet tulivat, juurisyyt löytyivät hänestä itsestään. Silloin ärsyyntyneisyydestä tuli hänen oma ongelmansa. Samalla logiikalla hän on saanut käännettyä omat kiusaamiskokemuksensa asiaksi, joka liittyi enemmän hänen kiusaajiinsa kuin häneen itseensä.
”Musta on alkanut tuntua, että mä en ollut se ongelma, vaan itse asiassa niillä kiusaajilla oli omia ongelmia. Jos joku on ilman syytä ilkeä, todennäköisesti sillä on paha olla.”
Morko kertoo tiedostavansa sen, että moni varmasti näkee hänet yksiulotteisten linssien läpi ja pitää häntä ärsyttävänä milloin mistäkin syystä johtuen.
”Vaikka että Aino on aina niin positiivinen, Aino on aina niin negatiivinen, Aino hymyilee aina, tai jotain tuollaisia ihme juttuja. Mutta eivät ne ihmiset tiedä! Jokainen ihminen on oman elämänsä päähenkilö, ja oma elämä on ainoa, josta ihmiset ovat nähneet jokaisen hetken. Siksi muiden elämiä on paljon helpompi kommentoida ja muista on helpompi tehdä yksinkertaisia päätelmiä. Mutta jos ihmiset näkisivät jonkun realityohjelman, jossa mä olisin päähenkilönä, ei olisi yhtään niin helppoa vihata. Sama kuin jossain Breaking Badissa, jossa päähenkilö kusettaa ja pettää kaikkia sen läheisiä, ja silti katsoja on hänen puolellaan. Ihmiset yleensä tykkäävät päähenkilöstä.”
Siksi Morko yrittää pitää mielessään, että monen ihmisen elämässä hän on pelkkä merkityksetön sivuhenkilö. Silloin muiden käytös ei pääse ihon alle, sillä se harvoin liittyy häneen itseensä.
”Ne eivät tule koskaan tietämään kaikkia mun asioitani, enkä mä tule olemaan tärkeä tai välitettävä hahmo heidän leffassaan. Ja se on todella ok! Mutta toivoisin, että ihmiset tajuaisivat sen, että jos ei pidä jostakusta, olisi hyvä palata itseensä ja ymmärtää, että se johtuu sinusta itsestäsi. Sen oivaltaminen helpottaa elämää, ja muut ärsyttävät sua paljon vähemmän sen jälkeen.”
Nuoruusvuosinaan Morkoa ärsyttivät positiiviset ihmiset, sillä hän ei pystynyt päästämään irti epäoikeudenmukaisuuden tunteista ja vaikeista kokemuksistaan. Hän kertoo olleensa vuosikausia vihainen, kunnes ymmärsi, että olisi hänen vastuullaan työstää tunteitaan, jotta elämä voisi olla helpompaa.
Ensimmäinen peili -kappaleessa Morko tuo esiin myötätuntoisen ajatuksen siitä, että häntä kaltoinkohdelleilla ihmisillä on luultavasti hyvin raskasta elää ennen kaikkea itsensä kanssa.
”Mä voin ottaa sen huonon kokemuksen, käsitellä sen ja mennä eteenpäin. Mutta se mua loukannut henkilö joutuu elämään sen asian kanssa aina, ja todennäköisesti hän on samanlaisissa ongelmissa jatkossa monien muidenkin kanssa, jollei hän itse muutu. Toivottavasti muuttuu, mutta se ei ole mun käsissäni.”
Morko arvostaa tylsyyttä, sillä se ruokkii luovuutta. Kuva: Helmi Padatsu
Luova prosessi saa Morkon kohdalla usein alkunsa tylsyydestä. Hän luo itselleen tietoisesti tiloja, joissa hänellä on tylsää, sillä silloin hänen ajatuksensa lähtevät lentoon. Esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä hän välttää musiikin kuuntelemista, sillä siten hän kiinnittää enemmän huomiota ympäröivään maailmaan ja saa ideoita.
”Jos mä vaikka näen lintuparven taivaalla, niin jos mä kuuntelisin samalla musiikkia, se tilanne olisi jo ikään kuin täynnä. Mutta jos olen hiljaisuudessa, mulla tulee tarve luoda musiikkia sen tilanteen ympärille.”
Tylsyys on siis asia, jota Morko arvostaa ja josta hän pitää. Nykyajan ilmeisimpiä luovuuden tappajia on puhelin ja sosiaalinen media, ja siksi Morkolla on päivittäinen ruutuaika näkyvissä puhelimen aloitusnäytöllä.
”Jos sen lukema on jotain kuusi tuntia, ja päivä on vasta puolivälissä, niin mulla tulee fiilis, että nyt Aino oikeasti touch some grass, mene kävelemään tai jotain, äläkä roiku muiden ihmisten someprofiileissa.”
Morkon omalla Instagram-tilillä on kuvia kukista, posliiniesineistä, kauniista kehyksistä ja valokuvista. Hän kertoo pitävänsä kauniista asioista ja teettävänsä vuosittain myös oikeita valokuvia, jotka hän säilöö muistolaatikkoon. Ne toimivat hänen varamuistinaan silloin kun hän ei itse muista mitä jonain vuonna tai ajankohtana tapahtui ja kenen kanssa.
”Yritän jättää itsestäni jotain jälkeä, että kuka olen, mitä olen nähnyt ja kokenut. Myös musiikki auttaa mua muistamaan, tai vastaavasti unohtamaan sitten kun olen saanut jonkun asian käsitellyksi.”
Helmikuussa alkaa Soittorasia-albumin mittava julkaisukiertue. Osalla keikoista Morkoa lämmittelee laulaja-lauluntekijä Elsi Sloan, jonka esityksiä Morko kehuu hienoiksi ja erilaisiksi.
”Elsillä on kaikkia hassuja juttuja sen keikoilla. Kerran esimerkiksi tehtiin ihmispyramidi, tai sitten hän voi vaikka kehottaa tekemään piruetteja joka kerta kun hän laulaa korkealta. Mutta samalla hänen keikkansa ovat turvallisia, eikä kenenkään tarvitse osallistua, jos ei halua. Elsi on herkkä lukemaan tiloja ja huomioimaan muita, ja ihmisenä hän on helposti lähestyttävä ja lempeä. Hänen seurassaan on hyvä olla.”