Viikko polkaistaan käyntiin kahdella kotimaisella albumilla: indiebändi Black Audio tarjoilee monenmoista mekkalaa ja Ville Leinosen sekä Niko Ahvosen muodostama 2 leijonaa suomireggaeta iskelmävaikutteilla, tai toisin päin.
Kuva: If Society
2 leijonaa: Rocksteady
Playground
Taisin hihkaista ääneen, kun kuulin ensimmäistä kertaa Ville Leinosen ja Niko Ahvosen yhteisprojektista. Perinteinen soulmies Ahvonen ja genrerajoja rikkova Leinonen yhteen sekoitettuna, voiko tämä olla totta?
Aivan totta se ei olekaan, sillä 2 Leijonaa on kohteliasta dialogia, jossa molemmat pysyvät siinä minkä osaavat. Ei puhettakaan kilpalaulusta tai överiksi vedetyistä duettohetkistä, ei verta tai hikeä!
Kaikki on periaatteesa kohdillaan: aikuiset miehet laulavat tunteella lemmestä, ja letkeä reggae sulautuu suomi-iskelmään. Paikoittain palaset loksahtavat kohdilleen, kuten biisit Perfidia, Lämpöö tai Tyttö osoittavat, mutta välillä tuudittaudutaan Jamaikan riippukeinuun turhan pitkäksi aikaa. Resepti olisi voinut toimia paremmin, jos liemessä olisi ollut vähemmän reggaeta ja enemmän iskelmää.
Pidemmän korren vie Leinonen, jonka iskelmäcoverien faneille levyllä on runsaasti annettavaa. Miehellä on ilmiömäinen kyky saada keskinkertainen hääbändihumppa kuulostamaan mielenkiintoiselta.
Jos suomenkielinen reaggae ärsyttää, aiheuttanee tämäkin levy jonkinmoisen oksennusrefleksin. Muille levy toimii hyvin, ainakin pahimman kesäkaipuun lievitykseen.
Anna Brotkin
Black Audio: Endurator
If Society
Vaikka Black Audio on jo valmiiksi yksi Suomen tinkimättömimmistä indiebändeistä, yhtye ottaa viidennellä albumillaan vielä yhden askeleen syvemmälle. Edellislevy Catapultin (2007) koneellisesta groovesta on luovuttu monin paikoin, vaikka esimerkiksi Miles from the Gate soi yhä tutun tanssittavana. Sen sijaan Enduratorin yleisilme on maanista ruhjomista, riuhtomista ja kirskumista.
Vaikutteet ovat ilmiselvät, vaikka ne ajetaan autotallimekastusfiltterin lävitse: Testosterone & Alcoholissa paukutellaan ZZ Top -riffeillä ja Covered with Snow lainailee Plain Riden akustisesta suobluesista ennen kiihdytystään kahden kitaran ironmaidenismin kautta kakofoniseksi suihkimiseksi.
Samalla sävelkielellä toimii Jolly Jumpersin perunamaalta kaivetusta americana-estetiikasta pursottava päätösraita I Saw Him Crowned, joka kruunaa levyn häiriintyneellä torviarmeijallaan.
Reilun puolen tunnin mittaisen levyn kiistattomin kulminaatiopiste on kuitenkin yhdeksänminuuttinen Messy Business -elektroboogiejyystö, jonka korvia riipivä soundipolitiikka ammentaa Iggy Popista ja hammaslääkärin välineistä. Kun volyymiä antaa tarpeeksi, biisin äänimaisema käy niin ahdistavaksi, ettei sitä voi kuin rakastaa.
Oskari Onninen
Arviot on julkaistu Rumbassa 3/11