Maustetytöt: ”Anteeksi”

Rumban eilen julkaisema artikkeli Emma-gaalasta sai aikaan kohun, jonka keskiössä on Maustetytöt. Haastattelimme Kaisa ja Anna Karjalaista.

Aki Roukala

Maustetytöt on myrskyn silmässä. Rumban eilen julkaiseman artikkelin mukaan Emma-gaalan raati on jättänyt yhtyeen ehdokkuuksien ulkopuolelle rasismi-syytösten vuoksi. Tämä juontaa juurensa Kaisa ja Anna Karjalaisen muodostaman duon esikoissinglen Tein kai lottorivini väärin varhaisversioon, jota Maustetytöt ehti esittää muutamilla keikoilla ennen sanoitusten muuttamista.

Kappaleen varhaisversio ja sinä käytetty neekeri-sana nousi puheeksi helmikuussa, kun vuotta aiemmin keikalla kuvattu Youtube-video alkoi kiertää Facebookissa. Tällöin Maustetyttöjen manageri Aki Roukala kommentoi asiaa yhtyeen puolesta ja vetosi siskosten ”junttiuteen”. Karjalaiset eivät tuolloin itse kommentoineet asiaa, mutta ovat puhuneet siitä myöhemmin haastatteluissa.

Kun aihe on jälleen tapetilla, tällä kertaa miltei koko suomalaisen mediakentän leveydeltä, lienee syytä osallistaa keskusteluun myös itse Maustetytöt. Rumba tapasi Karjalaiset perjantaiaamuna kalliolaisessa kahvilassa.

Kaisa Karjalainen: ”Haluaisin sanoa ihan tähän keskustelun aluksi, että mun ja meidän mielestä kaikki ihmiset on ulkoisista tekijöistä riippumatta täysin yhdenvertaisia. Se on se lähtökohta, josta tämä keskustelu pitää aloittaa.”

Anna Karjalainen: ”Olen täysin samaa mieltä.”

Kuinka osallisia koette olevanne nyt käynnissä olevassa keskustelussa?

Kaisa: ”Emme olisi osanneet arvata sitä, mutta tässä tilanteessa ollaan osallisia ja syyllisiä, siksi ettei alun perin helmikuussa tajuttu eikä osattu pahoitella ja pyytää anteeksi tarpeeksi selvästi. Se asia olisi ollut sillä käsitelty. Vaikka yritettiin pyytää anteeksi, niin itse anteeksi-sana jäi puuttumaan. Meillä ei ole mitään ongelmaa pyytää anteeksi.”

Anna: ”Halutaan nyt pyytää anteeksi, että sitä sanaa käyttämällä loukattiin ihmisiä.”

Miksi nyt on aika sanoutua irti rasismista?

Kaisa: ”Rasismista irtisanoutumisen aika on ollut koko ajan. Ei olla oltu missään vaiheessa rasisteja. Niin kuin aikaisemmin ollaan sanottu, kyse on ollut enemmänkin junttiudesta ja tyhmyydestä. Uskallan väittää, että meidän maantieteellisellä historialla on merkitystä siinä, ettei ihan tajuttu että sitä sanaa ei yksinkertaisesti käytetä.”

Anna: ”Mutta ei myöskään haluta puolustella sitä.”

Kaisa: ”Mitään alentavaa tarkoitusta sillä ei ollut, mutta ymmärrän että sen voi ymmärtää rasistisesti ja että se on rasistinen ilmaus.”

Kirjoititte helmikuussa Facebookissa, että ”Jos jollekin jäi epäselväksi, ei olla rasisteja, ollaan ainoastaan juntteja”, kun Tein kai lottorivini väärin -biisin varhaisversio tuli puheeksi. Menikö se silloin niin kuin piti?

Kaisa: ”Ei selkeästi, kun tässä ollaan. Myöhemmin tuli haastatteluja, missä sanottiin olevamme surullisia että ollaan loukattu ihmisiä, mutta se ei mennyt miten piti, koska ollaan tässä tilanteessa. Olisi pitänyt sanoa selkeämmin, että anteeksi että loukattiin, se ei ollut tarkoitus missään nimessä.”

Anna: ”Ehkä se ongelma oli myös siinä, että meille oli niin itsestäänselvä asia, ettei olla rasisteja. Ei millään tavalla haluta tukea rasistista toimintaa tai olla osallisia sellaisessa. Ajateltiin, että se olisi muillekin ihan itsestäänselvä asia. Sen takia hoidettiin huonosti.”

Tällöin managerinne Aki Roukala halusi kommentoida Rumballe asiaa teidän puolestanne. Oliko Roukalan kommenteissa jotain, mitä ette allekirjoita?

Kaisa: ”Ei. Kyllä se oli tietämättömyyttä ja junttiutta sekä sitä, että biisi oli kirjoitettu kauan sitten, eikä kiinnitetty huomiota siihen ennen kuin meille keikalla sanottiin, että ette te voi noin sanoa. Oltiin että ahaa, eipä tietenkään, se täytyy poistaa.”

Tehtiinkö viestinnässä tuolloin virhe?

Anna: ”Olisi varmaan ollut suoraselkäisempää itse vastata heti alusta alkaen. Ehkä siinä oli sellainen pieni paniikki, kun oltiin aloittelemassa tätä hommaa ja yhtäkkiä tuli kohu, niin säikähti itsekin.”

Kaisa: ”Aki halusi säästää meitä ettei jouduta siihen tilanteeseen ja kaikki meistä erehtyi ajattelemaan että sen voisi kuitata noilla Akin kommenteilla. Se osoittautui erheelliseksi ja huonoksi päätökseksi.”

Emma-gaala-artikkelissa kuultujen lähteiden mukaan Emma-ehdokkuutta oli vastustettu mm. sillä argumentilla että ette pyytäneet anteeksi. Ilmeisesti nyt viimeistään haluatte pyytää anteeksi?

Anna: ”Kyllä. Anteeksi, että käytimme sanaa, jota ei saa käyttää.”

Anna sanoi Iltalehden haastattelussa kesällä: ”Olen surullinen siitä, että se loukkasi niin monia ihmisiä, vaikka emme tarkoittaneet pahaa.” Jos ymmärsitte sen loukanneen, miksi ette pyytäneet anteeksi?

Kaisa: ”Meidän on ollut tosi vaikea ymmärtää, että minkälainen rooli julkisuudesta tulee. Jos esimerkiksi mä näkisin kasvotusten jonkun ihmisen, joka sanoo loukkaantuneensa, niin mä pyytäisin heti anteeksi ja olisin pahoillani. Mutta on vaikea pyytää anteeksi, kun ei tiedä keneltä pyytää anteeksi, kun ei koe olevansa julkisuuden henkilö tai sellaisessa roolissa että pitäisi lehdistössä pyydellä anteeksi. Sitä oli vaikea hahmottaa, että tällaiseen tilanteeseen on jouduttu.”

Anna: ”Mun on helppo pyytää anteeksi, silloin kun olen tarkoituksellisesti toiminut väärin. Tilanteessa, jossa ei ole tarkoituksellisesti halunnut ketään loukata, ja yhtäkkiä sanotaan että olet toiminut väärin, se ei välttämättä heti mene perille, että pitää pyytää anteeksi. Mutta nyt kyllä todellakin ymmärrän sen.”

Kaisa sanoi samassa haastattelussa: ”Me oltiin ummikkoja, enkä vaan ymmärtänyt, ettei noin voi tietenkään sanoa.” Mistä se ymmärrys sitten tuli?

Kaisa: ”No tästähän se tulee, että täällä istutaan. Ja kaikesta siitä mitä on tapahtunut. Kyllä se kävi selväksi jo ennen sitä helmikuuta, mehän oltiin poistettu se sana biisistä, sitä ei esitetty keikoilla eikä se levylle tullut. Se oli ihan niistä meidän ekoista keikoista, kun meille sanottiin että tajuatteko ettei noin voi sanoa. Mietittiin sitä ja oltiin että aivan, toi on totta.”

Anna: ”Tajuaa viimeistään nyt, kun katsoo kuinka iso juttu tästä on tullut. Kyllä se ihmisiä loukkasi, kun siitä näin iso kohu tuli.”

Kaisa: ”Se ei missään nimessä ollut edes mikään provokaatio. Se oli yksi sana muiden joukossa, johon ei kiinnitetty minkäänlaista huomiota. Moni varmaan on ajatellut, että se oli tahallista provokaatiota, mutta se ei missään nimessä ollut.”

En aio aliarvioida teitä: junttiuteen tai ummikkouteen vetoaminen tuntuu helpolta takaovelta puolustella mitä tahansa.

Kaisa: ”Kyllä se varmasti on helppo takaovi, mutta mun on pakko myöntää, että mä ilmeisesti olen niin juntti tai tyhmä. Niin kuin äsken sanoin: se ei ollut provokaatiota, ja se on totuus. Silloin kun mä sen sanan olin sinne kirjoittanut, niin en todellakaan ollut tarkoittanut ketään halventaa tai alentaa, eikä ollut mitään rasististia tarkoitusperiä. Jos olisi käynyt mielessä, että siitä syntyy tällainen sotku niin, tyhmähän mä olisin jos sinne olisin sen silti laittanut.”

Kuuluuko tämä sana arkiseen puhekieleen siellä mistä olette kotoisin?

Kaisa: ”Vaikea sanoa, en usko että tänä päivänä enää.”

Anna: ”Ehkä joskus aikaisemmin. Eihän me enää siellä hengaillakaan.”

Miksi alkuperäisessä teoksessa käytettiin sitä ilmaisua?

Kaisa: ”Se oli kirjoutushetkellä yksi sana muiden joukossa. Olin niin tyhmä, että käytin sitä adjektiivina. Mutta sen ei ollut tarkoitus olla alentava, mutta ymmärrän täysin että monet ovat ymmärtäneet sen rasistisesti.”

Anna: ”Ymmärrämme myös, ettei sitä voi käyttää.”

Koetteko että ihmisiltä on jäänyt ymmärtämättä jotain, esimerkiksi kertojahahmo kappaleessa?

Kaisa: ”Mun mielestä biisejä voi tulkita monella tavalla, eikä mikään tulkinta ole väärä. En osaa ajatella sitä sillä tavalla. Jos sen kuulee rasistisena, se on yhtä oikea tulkinta kuin kaikki muutkin. Se on tosi harmillista, koska minä en ole kirjoittaessa sitä sellaiseksi tarkoittanut.”

Onko ilmaisun- tai taiteenvapaus vaarassa?

Kaisa: ”Mulle se ei ole niin tärkeä juttu. Se ei ollut mulle mikään kynnyskysymys, en ole vuodattanut kyyneleitä tekstin muuttamisen takia. En koe tämän rajoittavan ilmaisuani.”

Uskotteko, että asia on on nyt loppuunkäsitelty?

Anna: ”Mä toivon niin, koska itsestä tuntuu haastavalta kerta toisensa jälkeen mennä vakuuttelemaan ihmisille, ettei ole rasisti eikä millään lailla halua tukea sitä tomintaa.”

Kaisa: ”Päinvastoin, haluamme osoittaa kaiken tukemme ja arvostuksemme kaikelle rasisminvastaiselle työlle. Tuntuu surulliselta joutua tällaiseen tilanteeseen, että joku edes luulee meidän olevan rasisteja. Se on vihonviimeinen asia mitä me ollaan ja halutaan edustaa.”