”Miehet ovat paskaa”, sanoo Helsingille ”helvetillistä kyytiä” antava Viagra Boys

Haastattelussa debyyttialbuminsa hiljattain julkaissut ja huomenna Helsingissä keikkaileva ruotsalaisbändi.

10.12.2018

Viagra Boys julkaisi debyyttilevynsä Street Worms ja saapuu sen tiimoilta keikalle Helsingin On the Rocksiin tiistaina 11. joulukuuta. Juttelimme yhtyeen kitaristin Benjamin Vallén kanssa muun muassa bändin nimestä, patriarkaatista, #metoo-kampanjasta ja vähän musiikistakin.

Mailini, joka oli otsikoitu ”Viagra Boys -haastattelupyyntö”, meni promoottorin spämmikansioon. Voiko teistä tulla koskaan tulla yhtä suosittuja kuin Ed Sheeranista, jos bändinne nimen mainitseminen saa mailin spämmikansioon?

”Meitä ei ihan hirveästi haittaa, mutta tietenkin viagran mainitseminen saa postit spämmiin. Kehotamme ihmisiä kirjoittamaan Vboys tai V**gra tai ’Shrimps on the BBQ’. Viagra on ehkä internetmielessä ohilaukaus, mutta toimiihan tämä ihan tyydyttävästi näinkin. Ja todellakin meistä tulee suurempia kuin Ed Sheeranista.”

Viagra on myös rekisteröity tavaramerkki. Ettekö ole joutuneet vaikeuksiin sen takia?

”Emme vielä ainakaan. Hauska knoppitieto: eräs Sebastianin (Murphy, laulaja) sukulainen on töissä Pfizerilla (Viagraa valmistava lääketehdas). Ehkä selviämme tästä tuurilla ja he haluavat sponsoroida meitä.”

Bändinne nimi ja useat biiseistänne kyseenalaistavat ja tekevät pilkkaa stereotyyppisestä maskuliinisesta miestyypistä. Olenko oikeassa?

”Se on itsestäänselvä aihe kirjoittaa. Miehet ovat paskaa. Elämme syvään juurtuneessa patriarkaatissa ja suurin osa miehistä on tietämättömiä etuoikeuksistaan. Niin kauan kuin patriarkaatti on standardi, meillä ei voi olla tasa-arvoa. Stereotyyppinen maskuliinen miestyyppi on yhteiskunnan tuote, eikä mikään sukupuolen mukana tuleva juttu.”

Osa kappaleistanne on kerrottu ulkopuoliseksi itsensä tuntevan perspektiivistä. Olette myös kertoneet tuntevanne itsenne outsidereiksi kotikaupungissanne Tukholmassa ja eri skeneissä.

”Uskon, että kaikki paitsi konformistit tuntevat olonsa ulkopuoliseksi. Aloitin punk- ja hardcore-skeneissä kahdesta syystä. Ensinnäkin, se musiikki on mahtavaa. Toisekseen, kaikki alakulttuurit, jotka syntyvät ulkopuoliseksi itsensä tuntevien toimesta, ovat liikehdintää vallitsevaa yhteiskuntaa vastaan.”

”Olemme kosketuksissa punk-/hc-skeneen, vaikka emme soita sellaista musiikkia. Luulen, että bändistämme pidetään, koska meillä on oma lähestymistapamme musiikkiin, emmekä halua kuulua mihinkään skeneen ja niiden mukana tuleviin univormuihin.”

”Monet kutsuvat meitä post-punkiksi, joka on minulle ihan ok, koska se kattaa kaiken Throbbing Gristlestä Big Blackiin ja niin edespäin. Jos haluamme tehdä teknobiisin, teemme sellaisen. Ei meillä ole sääntöjä musiikin tekoon. Musiikin tulisi olla vapaata!”

Mitä ulkopuoliseksi itsensä kokevalle merkitsee, että saa äänensä kuuluviin?

”Saattaa kuulostaa oudolta, mutta ulkopuolisuuden tunne on monille ajava voima. Minulle ainakin.”

Olet maininnut vallitsevan yhteiskunnan pariin otteeseen. Teillä oli Ruotsissa parlamenttivaalit hetki sitten, miten niissä kävi?

”Noh, kaikki on päin vittua. He eivät ole saaneet vieläkään muodostettua hallitusta. Niin kauan kun rasistiset ruotsidemokraatit ovat ulkona, minulle on aivan sama. Vasemmisto ja ympäristöpuolueet tarvitsisivat paljon enemmän ääniä saadakseen mitään vaikutusvaltaa. Suurin puolue, sosiaalidemokraatit, olivat joskus vasemmalle kallellaan, mutta nykyisin he ovat kuin mikä tahansa keskustapuolue.”

No mutta toisaalta, eikös #metoo-kampanja ole saanut Ruotsissa ihan konkreettista jälkeä, aina Ruotsin akatemiaan asti?

”Koko #metoo-kansannousu on ollut mahtava. Feministiliikehdintä tulee koko ajan voimakkaammaksi ja näen mielelläni raiskaajien ja seksististen paskiaisten saavan mitä ansaitsevat. Tämä on myös täydellinen aika meille miehille kuunnella mitä naisilla on sanottavaa. Se ei ole miesten asia kertoa tasavertaisuuden ehtoja, sillä olemme sortajia. Se on sama kuin valkoinen selittämässä mustalle mitä rasismi on.”

Tämän liikehdinnän myötä meillä täällä Suomessa päätään on nostanut narratiivi, jossa ”valkoinen heteromies ei saa enää sanoa mitään”.

”Meillä on täällä samanlaista sakkia. He ovat miehiä, jotka pelkäävät etuoikeuksiensa menetystä. Painukoon vittuun!”

Puhutaanpa musiikistakin välillä. Debyyttialbumin julkaisu on tärkeä askelma bändin uralla. Oliko teillä paineita tehdä ja julkaista Street Worms?

”Itse asiassa ei lainkaan. Meillä oli tarpeeksi aikaa sekä kirjoittaa että äänittää materiaali ilman stressiä. Äänitimme 13 biisiä, joista 9 päätyi levylle ja loput sinkkujen b-puoliksi.”

Levy on otettu aika hyvin vastaan.

”On tajunnanräjäyttävää kuinka paljon saamme palautetta albumista. Sitä on hehkutettu Ruotsin tv:ssä ja radiossa. Nöyristyn positiivisen palautteen paljouden äärellä.”

Minun mielestäni levyn parasta antia ovat sanoitusten nihilistinen sarkasmi ja musiikin kiillottamaton rujous, joita hierotaan ansiokkaasti päin kasvoja.

”Kiitos! Mitä sanoituksiin tulee, Sebastian on mielestäni nero. Hän osaa todella leikkiä sanoilla, ja saa vakavat aiheet humoristisiksi ja humoristiset aiheet vakaviksi. Hänen sanoituksensa tulevat myös suoraan sydämestä. Mitä musiikkiin tulee, sanomme aina: älä ylisuorita, pidä homma yksinkertaisena, niin se yleensä toimii.”

Jos minun pitäisi mainita yksi referenssi, se olisi ehdottomasti The Fall.

”Hyvä, että olet huomannut sen vaikutuksen. Me kaikki rakastamme Mark E. Smithiä ja The Fallia. Se on musiikkia parhaimmillaan.”

Sen lisäksi Street Wormsilla soi Stoogesin monotoninen groove ja myöskin krautrockin motorik-kompilla puuskuttava meininki.

”Hah, osui ja upposi, niistäkin olemme ottaneet vaikutteita. Stoogesin Funhouse on yksi parhaista koskaan tehdyistä rocklevyistä. Ja me kaikki kuuntelemme krautrockia, kuten Neu!, Can ja muut.”

Miten on modernimman musiikin laita, onko mitään mikä puhuttelee?

”Yritän kuunnella joka päivä yhtä bändiä, jota en ole aiemmin kuullut. Joskus se on uudempi ja joskus vanhempi, ja musiikillisesti kaikkiea hiphopista droneet tai mihin vaan. Pidä aina korvasi ja mielesi avoinna, yritä oppia jotain uutta joka päivä.”

Olette käyneet Suomessa Sideways-festivaalilla 2016 ja klubikeikoilla 2017. Sinulla on erityinen suhde Suomeen muutenkin?

”Muistan Sidewaysin keikasta sen, että ulkona oli aivan järkyttävä myrsky ja me soitimme sisätiloissa mainion keikan. Olen puoliksi suomalainen ja puoliksi britti. Kävin Suomessa lapsena joka kesä ja olen kiertänyt siellä paljon vanhan bändini Ninen kanssa. Tunnen paljon hyviä tyyppejä sieltä, mutta minua vähän hävettää etten osaa puhua kieltä.”

Viagra Boys soittaa huomenna Helsingissä, mitä on odotettavissa?

”Oleellisin asia on se, että meillä debyyttialbumi, jolta valita biisejä settlistalle. Olemme myös paljon tiukempi ja vaarallisempi bändi kuin edellisvuosina. Tulkitse se niin kuin haluat. Annamme Helsingille helvetillistä kyytiä, se on varmaa!”

Viagra Boys esiintyy 11.12. Helsingin On the Rocks -klubilla. Keikan Facebook-sivu löytyy täältä.

Lisää luettavaa