Miettinen täyttää tänään 60 vuotta – onnittelukirje Rumban perustajalle tulee Soundin suunnalta

"Oleellista Miettisessä on se innostus, mitä hän on omalla esimerkillään meihin muihin tartuttanut", kirjoittaa Soundin päätoimittaja Mikko Meriläinen.

21.05.2018

Määrällisesti meitä ei ehkä ollut kovin paljon, mutta mistäpä sitä silloin 1990-luvulla yläasteikäisenä tiesi. Ainakaan meitä ei ollut niin paljon, että olisimme saaneet ostettua All About Chadin albumilistalle, mutta tärkeintä oli se, että jokainen meistä oli löytänyt oikean taajuuden. Enkä tarkoita pelkästään FM-taajuutta.

Kun joka keskiviikkoilta hiljennyin radio ääreen kuuntelemaan Radiomafialta tulevaa Räkärodeota, tunsin kuinka sama rituaali suoritettiin joka puolella Suomea. Rituaaliin kuului myös Kansanääni-lapun täyttäminen ja sen postittaminen Hämeenlinnaan seuraavana aamuna. Usein kuoreen sujahti karkkia lahjukseksi, jotta oma biisitoive soisi varmemmin ensi keskiviikkona.

Tänään 60 vuotta täyttävä Miettinen on siis perso karkille. Hän on myös perso rätväkälle kitaramusiikille, helisevälle nynnypopille, obskuureille autotallibändeille, lähes kaikelle australialaiselle sekä ikuisesti maailmaa paremmaksi paikaksi tekevälle vanhalle soulille. Ja sitä kaikkea hän meille sivistymättömille viikosta toiseen radion välityksellä tarjoili.

Vasta myöhemmin reviirini laajentuessa olen saanut varmuuden sille, mitä yksinäisinä hetkinä radion ääressä toivoin – joka puolella maata tulee vastaan samaan sukupolveen lukeutuvia rockfaneja, jotka ovat viettäneet keskiviikkoillat täsmälleen samalla tavoin. Pop-peijooneja ja -peijoonittaria, joille Oral Grooven Girl In The Record Store, Best Kissers In The Worldin Pickin’ Flowers For tai Splitsvillen I Concentrate On You merkitsevät enemmän kuin 99,9 prosentille maailman populaatiosta.

Peruutetaanpa hieman, sillä 1990-luvulla Miettinen oli jo vanha tekijä suomalaisessa musiikkikulttuurissa. Hän oli jättänyt merkkejä maailmaan 1970-luvun lopulta lähtien, ensin Hilse-punkzinen kautta ja seuraavaksi julkaisemalla Hilse-levyillä sekä myöhemmin Gaga Goodiesilla ja monilla muilla levy-merkeillä sellaisia artisteja kuin Hassisen Kone, Vandaalit, The 69 Eyes, Mana Mana, Karkkiautomaatti, Dogs D’Amour, Hybrid Children, 22-Pistepirkko, Poverty Stinks, Sugarrush, Jolly Jumpers ja vaikkapa Juliet Jonesin Sydän. Kaiken kaikkiaan pari sataa pitkäsoittoa.

Radio-ohjelmia syntyi Räkärodeon lisäksi muun muassa nimikkeillä Kovan päivän ilta, Kirjava satama ja Kitarama.

Ja olihan Miettinen myös perustamassa erästäkin Rumba-lehteä vuonna 1983.
Viime vuosina hän on keskittynyt lähinnä kirjoittamiseen, josta tuorein todiste on rikosromaanissarjan kolmas osa Kurkopari. Romaanien lisäksi on tullut elämäkertaa, historiikkia ja puolifiktiota.

M.A. Numminen puhui Mannen från Somero -dokumentissa itsestään ylpeästi diletanttina. Samaa piirrettä olen aina ollut näkeväni Miettisessä: tarkan fokusoimisen ja ainaisen priiman piirtämisen sijaan tärkeää on tehdä paljon ja kaikkea – innostua asioista helposti ja vaihtaa suunnitelmaa impulsiivisestikin. Tarkoitan että osa siitä, mitä Miettinen on maailmaan päästänyt, on jopa minunkin mielestäni kyseenalaista – puhumattakaan siitä, että bisnesmielessä peliliikkeet ovat olleet usein vähintäänkin arveluttavia – mutta kokonaiskuvassa ja etenkin näin jälkikäteen tarkasteltuna se on aivan toisarvoista. Oleellista on se innostus, mitä hän on omalla esimerkillään meihin muihin tartuttanut.

Miettisellä on etunimikin mutta ei me sitä olla koskaan hänestä käytetty. Itse asiassa, kun ensimmäisen kerran ujosti menin miestä morjestamaan levymessuilla, puhuttelin häntä hermostuksissani etunimellä. Sain vastaukseksi niin kummastuneen katseen, etten tohdi kirjoittaa etunimeään tähänkään.

Onnea, Miettinen, ja ennen kaikkea kiitos!

– Mikko Meriläinen
Päätoimittaja, Soundi

P.S. Viimeisen Räkärodeo-ohjelman kopion saa allekirjoittaneelta kahta tyhjää 60-minuuttista c-kasettia vastaan.

Lisää luettavaa