”Minä olen Stepa ja mulla on mielettömän hyvä meininki” – Sodankylän Too Short julkaisi levyn, jonka yksinkertaisuuden ei pidä antaa johtaa harhaan

Stepa on äänittänyt levynsä oman työhuoneensa lisäksi hotellihuoneissa ympäri Suomen.

PME-debyyttinsä viime vuonna tehnyt Stepa julkaisi perjantaina albumin nimeltä Siistii räppii. Levyllä vierailevat Are, Arppa ja Gettomasa, ja sen teemoissa korostuvat elämän yksinkertaiset ilot. Tuottamassa tätä rennon aurinkoista ja hyväntuulisen melodista albumia ovat olleet pääosin Pianomies, Ilari Autio ja Bommitommi, mutta myös Janne K, Danny Value ja GFB ovat kantaneet kortensa kekoon. Lisäksi Stepa tekee mitä haluaa -kappaleessa yhteistuotannollista työtä ovat tehneet DJ Polarsoul sekä Ollimainen jäbä.

”Huolettomuus ja hauskanpito”, Stepa kuvailee albumia. ”Minä haluan olla äijä, jolla on aina aikaa kavereille ja siisteille jutuille. Välttelin sanoituksissa jakamasta viisauksia, filosofiaa tai mitään kunnollisia arvoja, joten tämä on jonkinlaista paskanjauhantaräppiä. Soundillisesti tämä on westcoastin gangstaräppiä tai San Franciscon peluriräppiä. Tunnen olevani taas Sodankylän Too Short”.

Harvemmin on minkään räppilevyn nimi ollut yhtä kirjaimellinen kuin Stepan uusimman. Siistii räppii on nimittäin viimeistä piirtoaan myöten nimenomaan tuota: siistiä räppiä, ei sen kummempaa. Yksinkertaisuus ei kuitenkaan tässä tapauksessa tarkoita sisällöllistä köyhyyttä tai mitäänsanomattomuutta, vaan mitä pidemmälle levyn maailmassa pääsee, sitä monipuolisemmin se osoittaa yksinkertaisuuden kultaisen arvon.

Albumilla Stepa kertoo mielipiteistään, arvomaailmastaan ja elämästään. Tarinankerronta on viihdyttävää ja mielikuvituksellisuus kerronnassa hyrrää vilkkaana, mikä siivittää mitä arkisimmistakin aihepiireistä laaditut kertomukset aivan omaan luokkaansa mukaansatempaavuuden ja ainutlaatuisuuden suhteen.

Muodoltaan Stepan käyttämät keinot saattavat olla simppeleitä: Ruoka ja bailaus -biisin kertsissä hoetaan rytmikkäästi “Me tehdään ruokaa ja bailataan”, ja Vaatteita-kappaleessa “Meikä rakastaa vaatteita” kerta toisensa jälkeen. Askeettisuuden ja toistelun hyödyntäminen kuitenkin ajaa asiansa, hymyilyttää ja pistää pään nyökkäämään. Vaikka haluaisi itse järkätä bailunsa jossain muualla kuin köökin puolella, tai vaikka vaatteet olisivat itselle pitkäveteisin aihepiiri maailmassa, on Stepan vilpittömässä innostuneisuudessa jotain vastustamattoman aseista riisuvaa.

Se lieneekin salaisuus koko albumin sympaattisuuden takana. Maailmamme osaa olla sen verran kylmä ja kyyninen, että vaatii kanttia vannoa chillailun, juhlimisen ja heltymättömän aurinkoisuuden nimeen. Stepa on kuitenkin näiden pehmeiden perusarvojen optimistinen lähettiläs, jonka kaltaista ujostelematonta tunnelmoijaa kannattaisi jokaisen vaalia itsessäänkin. Sama pätee edelleen, mitä kirjoitimme viime syksynä Stepan edellisen albumin kohdalla: “Se, että joku uskaltaa tässä kyynisessä maailmassa ja perinteisesti koviin arvoihin nojaavan genren sisällä puhua rakkaudesta vailla minkäänlaista häpeää, tekee hämmentävän suuren vaikutuksen”.

Vaikka Stepa itse kuvailee albumin olevan “paskanjauhantaräppiä” sen filosofisten syvyyksien ja viisauksien puutteen vuoksi, uskaltaisin kaikella kunnioituksella väittää juuri päinvastaista. Kyllä, biiseistä puuttuvat auktoriteetilla jaellut ohjenuorat ja totiset kannanotot yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Mutta onko rasistien vastustaminen paskanjauhantaa? Tai muistutus siitä, että seksiin tarvitaan kaikkien osapuolien suostumus? Entäs sen korostaminen, että elämänilo on omalla vastuulla? Kehotus auttaa niitä, jotka ovat hädässä? Heitot kuten “vapaus tulee tanssimalla” tai “jotkut käyttää tosi paljon huumeita, käyttäisivät mieluummin vaatteita”? Ei, kyllä tämä levy on aikamoisen viisas, ei voi mitään.

Lisäksi juuri se, että levy on niin simppelin suoraviivainen ja juhlistaa huolettomalla itsestäänselvyydellä asioita, jotka tekevät lausujansa onnelliseksi, ilmentää paljon syvempää viisautta kuin minkään valtakunnan elämänohje koskaan voisi. Sillä mikä on tärkeämpää kuin omalla, rehellisellä äänellään puhuminen ja onnelliseksi tekevien asioiden toteuttaminen? Kyseisistä lähtökohdista on jo melko hyvä pyrkiä “pieneksi nöyräksi palvelijaksi”, kuten Stepa muiden auttamisesta ja elämän merkityksellisyydestä kertovassa Totuuden hetki -kappaleessa sanoo olevan olennaista.

Parhaimmillaan albumi kasvaakin meditatiiviseksi kokemukseksi, jonka sisältä voi löytää itämaisten filosofioiden oppeihin verrattavia tasoja. Paljon sanottu, tiedän, mutta kuten Stepa sanoo: “Laitan joka päivä uuden siemenen itämään”. Sen kun tekisi meistä jokainen, kuinka nopeasti maailmamme muuttuisi?

Alta löydät koko albumin sekä Gettomasan kanssa tehdyn Päivä elämässä -kappaleen musiikkivideon.

YouTube video

Lisää luettavaa